Kesän kauneimmat kuvat

2,K

Nämä postauksen kuvat on ottanut Titta Lahtinen. Kuvat ovat aivan ihania! Titta pyysi minua mallikseen ja saimme aikaan kauniita kuvia kesäillan auringossa.

Olen aina nauttinut olostani kameran edessä. Kuvaustilanteet vievät minut usein lapsuuteen. Huomaan matkaavani aina yhteen ja samaan muistoon. Lapsena rakastin pukea mekkoa, hörhelöä, pitsikäsinettä, helmikoruja ja korkokenkää. Muistan yhden kerran, kun olin taas pukeutunut upeimpiin hörselöihini ja asettauduin rottinkiselle tuolille istumaan vaatien isääni ottamaan minusta filmikameralla valokuvan. Isä kutsui minua mannekiiniksi. Naureskeli, painoi kameran nappia ja kelasi filmiä iloisena.

Roolileikit, ja pukeutuminen leikin vaatimalla tavalla, olivat suosikkejani pitkään. Tykkäsin pukeutua ja tehdä esityksiä vanhemmilleni. Ja tietysti hartain toiveeni oli aina, että tilanteesta otettaisiin valokuva. Oli sekin homma aavistuksen erilaista 90-luvulla kuin nykyään! Ihan joka hetkeä ei voitu kuvata, vain harvat ja valitut tilanteet. Silloinkin se oli yksi kuva, enintään kaksi, eikä voinut yhtään tietää mitä tuleman pitää. Kuvia joutui odottamaan kauan. Ensin filmin piti olla täysi ja sitten piti vielä odottaa, että vanhemmat saavat filmin vietyä teetettäväksi. Muistan kuinka mahtavaa oli, kun kuvat olivat valmiita noudettavaksi valokuvausliikkeestä. Kuinka ihana kuvia oli katsoa ja kuinka niitä sitten katsottiin kaikkien sukulaisten ja ystävien kanssa.

Näistä kuvista välittyy jotenkin sitä lapsuuden tunnelmaa, pääsen näiden kautta siihen tunteeseen. Kauneimmat kesäkuvat minusta!

Olen elämäni aikana ollut kuvattavana monia monia kertoja! Blogiurani aikana on kuvattu yhtä ja toista ja sen myötä päädytty moneen muuhunkin kuvaustilanteeseen ja – ympäristöön. Kuvattavana oleminen tuntuu luonnolliselta ja hyvältä, vaikka jännittääkin erityisesti uuden kuvaajan kanssa. Tutun kuvaajan kanssa harvemmin tarvitsee jännittää, kun tietää jo mitä odottaa ja työskentely on tuttua.

Elämässä on ollut myös aikoja, kun kuvattavana olo ei ole tuntunut hyvältä. Raskaana ollessani usein ajattelin, etten halua itsestäni raskauskuvia. Toisinaan on myös ollut vaikea hetki oman kehosuhteen kanssa ja tuntunut, etten halua esiintyä kuvissa tämän näköisenä. En kuitenkaan ole koskaan katunut kuvia, joita minusta on otettu. Päinvastoin! Se kaduttaa, jos kuvia ei ole, jostain tärkeästä hetkestä. Kuinka paljon harmittaakaan, jos itsestä ei ole kuvia raskaana tai lasten kanssa eri hetkissä elämää. Kuvia on jälkikäteen ihana katsoa, ne on kuvamuistoja, joita sitten omat lapset voivat aikuisena muistella aivan kuin minäkin muistelen omiani yhä!

Olen usein huomannut, että itsensä näkeminen kuvan kautta tekee hyvää. Kuvaa katsoessa saattaa ajatella, että vau, olenko minä todella tässä! Onpa hyvä kuva! Se tekee hyvää itsetunnolle katsoa itseään välillä kameran linssin kautta.

Kuvat ovat itselleni tärkeitä ja nykyään niihin tuleekin sitten panostettua. Arjessa pyydän usein miestäni ottamaan kuvia minusta ihan tavallisissa hetkissä. Ne ovat sellasia kotialbumin aarteita, joita katsella lasten kanssa ja jutella mitä kaikkea teimmekään. Sen lisäksi palkkaan kuvaajan tärkeisiin hetkiin. Minulla on ollut kuvaaja synnytyksessä ja se on ollut paras päätös. Kesällä valokuvaaja kävi meillä kotona ottamassa perhekuvia ja miten ihania kuvia niistä tulikaan. Vaikka ammattilaisten kuvauspalvelut maksaa, on ne olleet itselle rahan arvoisia. Häihin meille tulee koko päiväksi kuvaaja, koska se on itselleni se asia mihin haluan satsata.

Jos jotain haluan sanoa, niin ottakaa kuvia! Käykää kuvattavana tai pyytäkää läheisiä nappasemaan puhelinräpsyjä!

-Iida

KUVAT: Titta Lahtinen / Sydän kameran takana