Puoli vuotta jo selvitty

2,3K

Mieheni on ollut nyt puoli vuotta hoitovapaalla. Ja puoli vuotta vielä edessä. Ennen hoitovapaata mieheni oli vanhempainvapaalla seitsemän kuukautta. Noiden kuukausien aikana kirkastui hänen toiveensa jäädä vielä hoitovapaalle. Tämä aika on ollut hänelle kaivattu tauko työelämästä ja ehkä ainutkertainenkin sellainen.

Kannustin häntä ehdottomasti jäämään hoitovapaalle. Oma toiveenikin oli, että lapset saisivat olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa. Varhaiskasvatuksen pyöritykseen kun ehtii myöhemminkin. Kuopuksen rinnalla keskimmäinenkin on ollut koko ajan kotihoidossa.

Tässä kohtaa vuotta voin huokaista ja taputtaa itseäni olalle. Olen selvinnyt jo puoli vuotta perheen pääasiallisena elättäjänä. Ei ole enää kuin toiset kuusi kuukautta jäljellä. Eiköhän niistäkin selvitä! Ihan helpolla tässä ei ole kyllä päästy.

Olen ollut tämän puolen vuoden aikana välillä tosi ahdistunut rahasta ja omasta taloudellisesta kantokyvystä. Välillä on stressannut ihan todella ja olen miettinyt, että miten ihmeessä me selvitään. Rahankäyttöä on pitänyt miettiä enemmän, kaikkea ei todella ole voinut tehdä tai ostaa mitä olisi halunnut. Taloudellinen ahdistus on heijastunut tietysti myös sosiaalisiin suhteisiin ja omaan henkiseen hyvinvointiin.

En ole useampaan vuoteen ollut ahdistunut rahan takia, mikä on ollut ihana asia huomata tässä sivussa.

Alkuvuoden työtilanteeni oli huonompi kuin aiempina vuosinani sisällöntuottajana. Asiakkaita ei juuri ollut ja näin ollen ei ollut laskutettavaa. Toki olen vuosien aikana oppinut sietämään alaan liittyvää epävarmuutta ja tulojen epäsäännöllisyyttä. Joskus laskutettavaa on hyvin vähän ja toisena kuukautena taas enemmän. Hyvin yleistä onkin, että joulun jälkeen alkuvuosi on hiljainen. Keväällä työtilanne parani, kuten yleensä on tapana ja nyt töitä on ollut sopivasti. Elokuulle asti kalenteri on nyt liki täysi, sillä aion lomailla häidemme ympärillä, jotka ovat elokuun lopussa. Välillä olen miettinyt häitäkin, että mikä idea oli suunnitella häät ja hoitovapaa samalle vuodelle! Ne vievät kuitenkin aika ison osan säästöjä ja käytettävissä olevaa rahaa.

Vaikuttajana olen huomannut myös alan olevan murroksessa. Sisällöntuotanto on jakautunut useammille alustoille ja samalla alalle on tullut paljon uusia tekijöitä ja kipailu samoista töistä lisääntynyt. Sisällöntuottajaltakin vaaditaan enemmän, on kehityttävä ja muovattava sisältöä kysynnän mukaan. Se mikä toimi muutama vuosi sitten ei toimi enää ja Metakin tuo tähän ihan omat kuvionsa. Yrityksillä on tiukkaa ja vaikuttajamarkkinointiin käytettävät budjetit kiristyneet. Tämä on taloudellisesti hyvin haastavaa aikaa monille. Ja välillä tämä on ajanut itseä huijarisyndroomaan, että en minä enää osaa ja ei minusta enää ole tähän. Kunnes taas muistan, että hei osaanhan minä ja edelleen joka päivä yli 20 000 ihmistä katsoo minun juttujani! Se on iso luku se!

Tästä kuluneesta puolesta vuodesta ei olisi selviydytty ilman säästöjä. Miehen säästöjä. Hän on ollut koko ajan todella kannustava. Hän on hokenut, että me pärjätään. Hän on kertonut säästäneensä rahaa juuri siihen, että voisi tehdä niillä jotain kivaa, kuten olla lasten kanssa kotona. Se on tuntunut vaikealta itsestäni. Tuntuu välillä, että olisin pettänyt hänet, sillä minä olin se, joka kannusti häntä jäämään hoitovapaalle ja olin varma, että pystyisin vastata perheemme taloudesta yksin. Suurin syy on oikeastaan siinä, että odotin itse itseltäni enemmän. Olin tosi optimistinen ja odotin onnistuvani kasvattamaan omaa toimintaani. Toistaseksi olen pysytyllyt samoissa lukemissa kuin edellisinäkin vuosina. Ottaen alan tilanteen huomioon, niin sehän on tosi hyvin oikeasti.

Yhdessä on pärjätty. Ja olen kyllä todella ylpeä itsestäni. Yllättävän hyvin asiat ovat lähteneet alkuvuoden jälkeen etenemään. Olen jo puolivuotta pystynyt vastaamaan meidän perheen suurimmista kuluista. Samalla tietysti surettaa se, että puolen vuoden päästä mies palaa töihin ja tämä aika on ohi. Aika, kun olemme voineet nauttia hitaista aamuista ja olla omien aikataulujen herroja. Välillä olen kokenut huonoa fiilistäkin siitä, että nyt pitäisi nauttia ja en osaa, kun murehdin rahaa.

Tällä hetkellä tilanne on onneksi hyvä ja häitäkin katsotaan valoisasti. Meille tulee ihanat juhlat, se on varma! Loppuvuodesta en tiedä, mutta pakko uskoa vuosien kokemuksella, että töitä kyllä tulee. Monesti ne tulee nopealla aikataululla ja harvoin tiedän paria kuukautta eteenpäin omaa työtilannetta. Näin on tullut ennenkin. Tänä vuonna se on vain tuntunut eri tavalla haastavalta. Mutta kaikki järjestyy.

Kuvat Pinja Mitrovitch