Kuuntelen todella vähän musiikkia. Olen huomannut monien jakaneen Spotify -listojaan tältä vuodelta ja musiikin kuunteluun käytettyjä minuutteja. Siitä innostuneena kurkkasin omaan Spotify’hin, joka kertoi minun kuunnelleen musiikkia kyseisellä sovelluksena tänä vuonna noin 38 tuntia. Siitäkin suurin osa on varmasti ollut lastenlauluja, olihan muumit yksi vuoden top artisteista. Minua oikeastaan vähän hävettää kertoa miten pienessä osassa musiikki elämässäni on. Joskus tulin kuunnelleeksi todella paljon musiikkia, mutta työ varhaiskasvatuksessa ja sen jälkeen oma lapsi ovat tehneet tehtävänsä. Minulla ei soi musiikki taustahälinänä arjessa tai töitä tehdessä, vaan nautin hiljaisuudesta. Usein tuntuu siltä, että elämässä on ääntä jo tosi paljon ilman musiikkia taustalla.
Jos joku kysyy minulta millaista musiikkia kuuntelen tai mikä on lempibiisini, olen suorastaan pulassa. En juurikaan muista biisejä nimeltä tai tiedä artisteja. Kuuntelen sitä mitä radiosta tulee tai valmiita soittolistoja. On minulla sentään yksi itsetehty soittolista, jossa on 28 biisiä ja nekin ns. ”vanhoja”. Minulla ei ole mitään käsitystä mikä on pinnalla nyt. Olen jäänyt jonnekin 90-luvulle ja Aquan Barbie girl kyllä lähtee Karaoke-baarissa tai Abba Dansing Queen!
Tähän samaan settiin voin paljastaa, etten ole koskaan elämässäni käynyt festareilla. Olen käynyt kahdesti Enrique Iglesiasin konsertissa, muutamasti katsomassa Antti Tuiskua ja kerran James Bluntia. Niin ja Tiktakkia, se oli hitti minun lapsuudessani. Niitä cd-levyjä jonotettiin Anttilan edessä aina ilmestymispäivän aamuna.
Vähäisyydestä huolimatta kuuntelen musiikkia. Se tapahtuu usein autoa ajaessa tai sitten ihan tietoisesti laitan jonkun oman voimabiisin soimaan. Soitatan sitä paristi ja suljen äänentoistopalvelun. Minulla on aina joku kappale, jota kuuntelen ripiitillä ja vaihdan seuraavaan. En kyllästy luukuttamaan kuukausi kaupalla samaa biisiä. Voimabiisini auttavat monissa hetkissä, eli siinä mielessä musiikilla on paikkansa elämässäni. Moniin itselleni merkittäviin biiseihin liittyy muistoja ja joku tarina. Nyt ajatellin jakaa teille kolme niistä!
1.Kaija Koo Onnellinen Loppu
Kuulin tämän ensi kertaa alkuvuodesta ollessani ruokakaupassa. Biisi soi radiosta. Juuri kassalla ollessani pysähdyin kuuntelemaan sanoja ”sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun” ja ne jäi mieleeni. Kotona googletin sanat ja löysin oikean biisiin. Olenkin kuunnellut tätä biisiä siitä asti ja ottanut sen omakseni. Alkuun ajattelin, että voi kun saisin omistaa tämän biisin jollekin, voi kun minun tarinaan tulisi se yksi. Nykyään ajattelen tämän kertovan lapsestani. Hän tuli tarinaani ja nyt jokaisella sivullani on tarkoitus, koko sydämeni hänet haluaa ja hän saa uskomaan onnelliseen loppuun.
2. Juju Vuori
Kuulin tämän biisin ollessani raskaana vuonna 2018 ja se iski todella kovaa. Koin, että laulu kertoi minusta ja tunnen niin edelleenkin ja siksi se onkin minun biisini, ultimaattinen suosikkini, jota kuuntelen kun tarvitsen kannustusta uskoa itseeni. Lisäksi erityisen erityisen tästä tekee sen, että Eemi on alusta asti rauhoittunut tästä biisistä. Vissiin tuli tutuksi mahan puolellekin! Laulun sanat ovat vain niin hyvät!
Vastaan saa tulla mitä vaan
Mitä ottaa, sitä saa
Sitä vaan, että mitä saat
Sitä jaat
Ja sä pystyt kyl mihin vaan
Vaik joku väittää, ettet saa
Älä kanna huolta, voit siirtää vuorta
Niin monet itkut on itketty tähän biisin, kun elämä tuntuu aina menevän kohdallani huonosti ja tuovan eteeni epäonnea miesten kanssa. Samaa fiilistä tuo myös Cheekin Keinu, jota olen kuunnellut myös todella paljon. Elämä menee ylhäältä alas ja alhaalla tarvii kannustusta nousta uudelleen ja uskoa itseensä.
3. Juha Tapio Kuka näkee sut
Jo lapsena koin saavani voimaa sanasta äiti. Jos olin kipeä, makasin sohvalla peiton alla ja hoin äitiä kuin mantraa. Tämän biisin soidessa ajattelen äitiäni. Äiti on se, joka jää, kun muut on menneet. Äiti on se, joka ottaa kiinni, kun hyppää korkealta. Äiti on aina vierelläni ja tukemassa. Juha Tapio on meille myös hyvin erityinen artisti. Muistan aina sen ajan, kun kuulimme isän menehtyneen. Muistan aina äidin keittiön pöydän ääressä itkemässä ja kuuntelemassa Juha Tapiota. Edelleen Juha Tapion tuotannosta tulee mieleeni isä ja menen muistoissani tuohon hetkeen. Äitini sai selvästi Juhasta voimaa tuolloin. Muistan monet kerrat, kun cd-levy soi meillä, milloin lauloimme kaikki yhdessä ja milloin itkimme yhteen ääneen.
-Iida
KUVAT: Laura Iikkanen