Home » Äitinä opittua

Äitinä opittua

by Iida Åfeldt

Kolmekymmentäviisi viikoa. Sen verran olen ollut äitinä. En ehkä tiedä vielä kaikkea, mutta jotain hyvin tärkeää olen oppinut.

Olen oppinut, että aina on huono aika puhua puhelimessa. Yksinkertaisesti puhelin soi aina silloin, kun lapsella on joku kohtaus meneillään tai olette syömässä tai teillä on vauvatreffit. Ainut mahdollinen aika soittaa takaisin on, kun lapsi nukkuu. Mutta sekin tuntuu huonolta hetkeltä. Silloin olisi siivousta, pyykkejä, ruoalaittoa ja lista muita hommia, jotka jyskyttävät takaraivossa. Tai yksinkertaisesti unohtaa soittaa takaisin, kun on illalla kuoleman rajamailla.  Viestit ovat hyviä! Jos niihin muistaa vastata, yleensä heti ei ehdi, mutta joskus sentään, eli se on varmempi, kuin puhelu.

Olen oppinut, että vauva ja vanhempi ovat symbioosissa. Heistä tulee uusi vauvamonikko, eli yksikkö, josta puhutaan monikosa! Kun kuulumisia kysellään, sitä huomaa vastaavansa, että meille on hampaita tulossa, että huonommin menee. Tai kertoilla kuinka juuri kävimme potalla, meillä on kuivaksi oppiminen menossa!

Olen oppinut, ettei kaupassakäynti ole kuin ennen. Rakastin kaupassakäyntiä, tunnustelin hedelmiä ja vihanneksia, jotta parhaat valikoitui mukaan. Vertasin tomaatimurska -pakkauksia ja kuljin hyllyt rauhassa lista kädessä, jotta varmasti muistin kaikki asiat ostoslistalta. Nykyään ajalen formula-auton tavoin hyllyn välejä, vaunurallia nimittäin! Mitä nopeammin olen ulkona, sitä tyytyväisempi vauva ja äiti. Kotona huomaa, että puolet ostettavista asioista jäi kuitenkin kauppaan. Ennen kauhistelin erilaisia kauppakassipalveluita, ajattelin, että ihmiset on laiskoja, kun maksavat siitä, ettei tarvitse mennä kauppaan. En tosiaan kauhistele enää.

Olen oppinut mielestäni todella hyväksi tahranpoistajaksi. Ennen en osannut poistaa tahroja vaatteista ja tahraiset vaatteet päätyivät aina mummolle pesuun, hän sai aina kaikki tahrat pois. Tottakai mummo sai, sillä hän oli sen jo oppinut, minkä minä olen oppinut vasta nyt. Olin kyllä kuullut sappisaippuasta, sitruunasta ja soodasta sekä auringonvalosta, mutta vauvan ollessa ihan vauva, ihmettelin mihin niitä muka tarvitsee. Meillä ei koskaan ollut niskakakkoja. Pianpa menin ostamaan kunnon tahranpoiston tehoaineet kotiin. Kiinteiden myötä tahroja oli kaikkialla ja puklukaan ei ollut enää valkoista.

Olen oppinut, että vauva tarvitsee muodoilleen ja vuodoilleen sopivan vaipan. Ja ennen kaikkea olen oppinut, että pippelillä on aivan oma elämänsä. Kosteussuojia, useita lakanoita, yökkäreitä ja peittoja tarvitaan, sillä yhdet on aina pesussa. Ja vaipat ovat kuin terveyssiteet, ei ole ihan sama mikä merkkiä ja kokoa ostaa.

Olen oppinut, ettei alastonta vauvaa kannata jättää kovin pitkäksi aikaa ottamaan ilmakylpyä, kun hänellä on ryömimisen taito. Siitä nimittäin saattaa kirjaimellisesti tulla paska päivä. Myöskään vaippaa ei kannata unohtaa lattialle samasta syystä. Toki olen ajatellut, että jokaisen pitää paskat maistaa, että tietää mitä on elämässä edessään.

Olen oppinut sen, että vähemmän on enemmän vauvan vaatteissa. Pienen hetken kuluttua ne ovat jätettä, joita koitat kaupata kirppiksillä tai jaella odottaville ystäville. Sellainen vaate, jota kukaan ei enää sinun käyttösi jälkeen halua, on ongelma, joka päätyy UFFin laatikkoon. Sen takia vähän hyviä ja sopivasti on avainasemassa. Raskaana ollessa ajattelin ihmisten olevan todella kilttejä ja anteliaita, kun sain niin paljon käytettyjä vaatteita ja olivathan he, mutta halusivat myös päästä heille tarpeettomasta eroon.

Olen oppinut sen, että vauvat todella ovat yksilöitä. Kaikki vauvat eivät vain syö ja nuku. Vaan siltä väliltä löytyy aivan kaikkea. Mutteivät he sitä tahallaan tee, vaikka joskus siltä tuntuisi, kun on rullaillut ympäri kyliä kolmatta tuntia vesisateessa, jotta vauva nukkuisi.

Olen oppinut, että vauva on ykkönen ja äiti kakkonen. Vauvan tarpeet menee aina omien edelle. Ei voi edes muistaa, koska on käynyt kampaajalla tai koska osti itselleen uuden vaatteen. Vauvan syöttää aina ennen oma ruokailua, vauvan vaipan vaihtaa, mutta itse ei muista käydä pissalla, vauvan vie heti lääkäriin, kun poikkeavaa ilmenee, mutta itse joutaa odotella.

Olen oppinut, että vauvan kanssa vain muutos on varmaa. Harvoin mikään menee niin kuin on etukäteen ajatellut. Aina, kun kuvittelee jonkun asian nyt menevän näin, menee se seuravana päivänä varmasti päinvastoin. Päiviin tulee äkillisiä tilanteita ja aikataulut elävät. Sen takia liikaa menoja ei kannata sopia tai ainakaan liian tiukkaa aikataulua, sillä vauvan kanssa harvoin pääsee lähtemään aikataulussa. Oikeastaan enemmän on myöhässä kuin ajoissa.

Olen oppinut, että kaikkea tarvitsee. Enää ei selviä vain kotiavaimilla, korttikotelolla ja puhelimella. Vaan tarvitset vaihtovaatteet, vaippoja, rasvaa, pyyhkeen, kosteuspyyhkeitä, leluja, maitoa, ruokaa, naksuja, ruokalapun, lusikan, aurinkolasit, harsoja ja kuka mitäkin. Ja aina jotain on unohtunut. Tämän tavaramäärän takia lähteminen kestää.

Olen oppinut sen, että kaikesta selviää, siis ihan kaikesta. Ja vauvavuoden kevät herättää henkiin ja hyvä vauvavakuutus pelastaa sitten viimeisetkin murheet.

Olen oppinut sen, etten tiennyt miten suurta rakkaus voi olla ennen vauvaa.

Ja ennen kaikkea olen oppinut, että kaikkeen sopeutuu.Mikä joskus on tuntunut mahdottomalta ja vaikealta, on ihan normaalia nykyään.

-Iida

LUE MYÖS

Äitinä opittua osa 2

Mihin en osannut äitiydessä varautua

KUVAT / Saranda Dedolli / Tyhjä ajatus-blogi

8 kommenttia

Eveliina29 1.6.2019 - 14:18

Hahah, Ella on usein kotona ilman vaippaa ja on se jo pari kertaa päässy maistelemaan omia tuotoksiaan ???

Vastaa
iidaafel 2.6.2019 - 20:24

Joo samoin Eemi?? Se on oikeestaan huvittanut! Ei oo niin vakavaa?

Vastaa
Anna-Maria K 1.6.2019 - 15:33

No niin siinähän onkin pitkä lista asioita joita odotella? Enää pari kuukautta, jaiks! ???

Vastaa
iidaafel 2.6.2019 - 20:23

Hahah kyllä! Tsemppiä loppuun❤️

Vastaa
Nimetön 2.6.2019 - 14:29

Siis se tavaran määrä lähtiessä ja lähtemiseen menevä aika! Vaikka eilen olitaisiin ollut menossa ja silloin oli kaikki tarvittava mukana, on ne taas tänään lähtöä tehdessä ympäri asuntoa (meillä kahdessa kerroksessa) ja kun vauva ja matkalaukullinen tavaraa on valmiina, huomaan että omatkin vaatteet pitäisi katsoa edes sään mukaisiksi ja nälkäkin ehti tulla pakatessa. Jotenkin tähän on mun vaikeinta tottua. 😀

Kiitos kivasta blogista, mulla on melkein saman ikäinen vauva ja on kiva seurata millaista teillä Eemin kanssa on 🙂

Vastaa
iidaafel 2.6.2019 - 20:23

Joo, siis apua! Pakkaminen ihan muutaman päivän reissua varten on jo tuskaa, saati pidemmän! Himmee prosessi?

Mutta kiitos sun palauteesta, ihana kuulla!

Vastaa
Riiiikka 2.6.2019 - 17:55

Hei,
Ihana paita ? Mistä olet ostanut sen?
Sun juttuja on aina kiva lukea :).

Vastaa
iidaafel 2.6.2019 - 20:12

Kiitos, se on ostettu Kaikolta!

Vastaa

kommentoi postausta