Kuuntelen haltioituneena ystäväni deittikertomuksia hänen tapailemastaan miehestä. Kun on luonnollisesti minun vuoroni päivittää mieskuulumiseni, ei ole mitään kerrottavaa. Ennen saattoi olla useammat treffit viikossa ja nyt treffejä ei ole ollut kuukausiin. Entinen himodeittailija on kuollut. Se tapahtui melko itsestään.
Tosin valehtelisin, jos sanoisin, etten ole ollenkaan deittaillut raskausaikana. Tapaamiset on vain päätyneet usein huonosti. Yhden miehen seurassa minulla alkoi oksennustauti. En ole koskaan nähnyt kenenkään lähtevän luotani niin nopeasti. Toisen miehen kanssa tein sen klassisen virheen ja läikytin miehen päälle kahvia. Ei mennyt ihan putkeen.
Sitten olen viestitellyt useammankin miehen kanssa. Raskaus on heille ollut täysin ok asia, mutta kun he ovat tajunneet kuka olen, niin juttelut on jääneet siihen. Tähän tyylin:”Ai se olet sinä sinä. Oon seurannu sun blogia ehkä liian tiiviisti. Herätät niin voimakkaita ajatuksia moneen suuntaan, etten todellakaan voi tavata sua.” Tämän tyylisen viestin sain viimeksi tänään ja harmitti todella paljon.
Tajusin, että blogin kirjoittamisella, joka on unelmani, jotain todella tärkeää minulle, menetän myös paljon. Monelle julkisesti kirjoittaminen on liikaa, minkä kyllä ymmärrän täysin.
Osaltani olen tyytyväinen tilanteeseeni ilman deittailuja, aikaa jää muihin juttuihin ja en koe yhtään stressiä löytää nyt se mies itselle. En edes jaksa lähestyä miehiä ja järjestää itselleni treffejä, minusta on tällä hetkellä paljon ihanampaa mennä vauvanvaate ostoksille. Ja säästyyhän tässä silkkaa rahaa, kun ei käy deiteillä! Kuvan huulipunakin on kallein omistamani. Ostin sen yksiä treffejä varten, joita ei koskaan tullutkaan, eli nyt säästyy rahan lisäksi myös pettymyksiltä.
Tilanteeni on myös melko hankala, tuntuu ettei tähän keitokseen enempää jäseniä tarvita. Parasta keskittyä tämän tilanteen loppuun saattamiseen, vaikka kantaessa kauppakasseja tai kootessa Ikea lipastoa ei aina tunnu siltä. Toki tämä on niin uutta ja erilaista, että totuttautuminen vie aikaa. Tavallaan kaipaa sitä entistä deittailijaa ja toisaalta tuntuu ihanalta olla ”lomalla” tuosta roolista. Osa läheisistä onkin ilmaissut, ettei missään nimessä kannata deittailla tässä sotkuisessa tilanteessa, mutta en näe asiaa ihan niinkään. Mikä tuntuu hyvältä, niin tehdään!
-Iida
//Lue myös Olemattomat deittikuulumiset
3 kommenttia
Ihan ensin meinasin kirjoittaa, että unohda deittikuviot hetkeksi ja keskity itseesi, odotukseen ja asioihin, jotka tekevät onnelliseksi, mutta sitten tajusin, että tuossahan on selkeä ristiriita: Jos deittailu on asia, josta saat virtaa ja hyvää mieltä, niin anna mennä. 🙂 Odottaessani tytärtäni (yksin) itseäni ei voineet mieskuviot enempää kiinnostaa, mutta kaikkihan me ollaan erilaisia. Nauti siis kesästä, elämästä ja siitä, että voit tehdä asioita ex-tempore, sillä tovin päästä kaikki vaatii vähän enemmän suunnittelua. Se tietty spontaanius ja vapaus tehdä omia juttuja onkin ainoa asia, jota pienen lapsen äitinä kaipaan – muuten ollaan isosti saama-puolella. Ihanaa loppuodotusta Iida! <3
..siis vähempää; ei voineet mieskuviot vähempää kiinnostaa. 😀 😀
Kiitos! Joo, joskus ei jaksa deittailla, mutta välillä se on taas just se juttu mistä tulee energiaa, sen takia kuuntelen itseäni asian suhteen enkä kokonaan lopeta! Ja ihan totta, nyt pitäö tehdä asioita, sillä moni juttu tulee varmasti äitiyden myötä muuttumaan! Ihanaa kesää <3