KAUPALLINEN YHTEISTYÖ IF
Olen todella usein löytänyt itseni ajattelemasta, ettei minulle käy mitään. Ja se tuntuu olevan aika vallitseva ajatus nuorissa aikuisissa. Tuntuu turhalta laittaa rahaa vakuutukseen, joka saattaakin olla ihan turha. Sen tarpeellisuuteen olen itsekin herännyt vasta, kun perheenjäsen kuoli, läheinen ystävä sairastui rintasyöpään, kaksi läheistä sukulaista sairastui eturauhassyöpään ja tulin itse äidiksi. Läheisten tarinat ovat antaneet ajattelemisen aihetta, mutta myös saaneet tuntemaan suurta kiitollisuutta omasta terveydestä.
Yksinhuoltajana koen vakuutukset turvanani. Ne ovat minua varten. Minun jos kenen on tärkeää huolehtia, että perheen arki olisi taloudellisesti turvattu, jos sairastuisin vakavasti.
If vakavan sairauden turva on juuri tällaiseen tilanteeseen. Vakuutuksesta saatavalla korveuksella voi saada apua arjen pyörittämiseen ja omaan hyvinvointiin. Arki voi pyöriä normaalisti joidenkin asioiden osalta ja talous tasapainossa. Vakavan sairauden turva kattaa 10 sairautta ja vammaa, esimerkiksi pahanlaatuisen syövän, sydäninfarktin, aivoinfarktin ja vakavan palovamman. Voit lukea lisää Ifin vakuutus-sivuilta, kaikki diagnoosit on siellä listattuna. Korvaussumma (10 000 € – 50 000 €) on verovapaata ja summan saa heti lääkärin diagnoosin jälkeen.
Vakuutus on edullinen turva itselle ja läheisille. Itse sain hinnaksi 5,38€ kuukaudessa, jos korvattava summa kertakorvauksena olisi 30 000 €. Hinnalla on iso vaikutus vakuutuksen ostoon. Edullinen hinta vaikuttaa omalta osaltani positiivisesti ostopäätökseen. Se madaltaa huomattavasti kynnystä ottaa itselleen vakuutus. Yhden kahvilassa nautitun laten hinnalla saan turvaa, rahan voisi käyttää paljon huonommin!
Vakavan sairauden turva -vakuutuksen korvaussumman saa käyttää haluamallaan tavalla. Itse tulisin varmasti käyttämään rahaa päivittäisiin kuluihin, kuten vuokraan, laskujen maksamiseen ja ruokaan, sillä minulle itselleni eniten huolta aiheuttasi juurikin raha. Sairastuessa vakavasti, voisi mahdollisesti joutua pitkällekin sairaslomalle. Kelan sairauspäiväraha on ansiosidonnainen ja noin 40-60% tuloista. Se on sama niin yrittäjille kuin palkansaajillekin. Tällä hetkellä toimin itse yrittäjänä. Olen juuri aloittanut yritystoimintani ja olisi todella paha paikka sairastua vakavasti. Sairauspäiväraha ei olisi suuri, eikä kattaisi arjen menoja. Yksinhuoltajana olen vielä yksin vastuussa arjen pyörittämisestä. Ei olisi toista, johon tukeutua taloudellisesti, ei toista joka voisi kannatella arkea ja sen toimintoja, saati pitää lapsen elämää mahdollisimman normaalina.
Oikeasti on kamalaa alkaa miettiä, että miten saisi oman arjen toimimaan. Tai varmasti sitä saisi, kun olisi pakko. Ihmisestä löytyy silloin uskomatonta voimaa ja taistelutahtoa. Itseäni taloudellisen tilanteen lisäksi huolettaa henkinen jaksaminen. Fyysisesti varmasti työni voisi ollakin mahdollista tehdä riippuen tietysti sairaudesta, mutta riittäisikö minulla henkisiä voimavaroja? Jaksaisinko antaa itsestäni mitään? Ehkä sitä haluaisi vain keskittyä perheeseen ja toipumiseen ihan kaikessa rauhassa? Miltä minusta tuntuisi, kokisinko vääryyttä sairauttani kohtaan tai tuntuisiko sairastumiseni epäreilulta? Tuntisinko kateutta? Omia ajatuksia olisi välttämätöntä päästä purkamaan oman jaksamisen kannalta. Todennäköisesti olisi välttämätöntä päästä terapiaan oman henkisen toipumisen tueksi. Yllättäviäkin tunteita voisi nousta pintaan.
Olisi aivan eri tilanne sairastua rintasyöpään kuin menettää aivoinfarktissa esimerkiksi nykyinen toimintakyky. Sairaudet tuovat mukanaan niin erilaisia huolia ja pelkoja. Mitä jos en voisi enää kirjoittaa? Mitä, jos en voisi koskaan palata työhöni varhaiskasvatuksessa? Mitä, jos en voisi nostaa omaa lastani syliini? Mitä, jos en kävelisi enää? Herää valtava määrä kysymyksiä! Eihän tällaisia asioita halua miettiä. Näiden ajattelemista haluaa välttää viimeiseen asti, sillä se surettaa. Se pelottaa, pelottaa mahdollisen oman elämän menetys, itsenäisen elämän menetys ja mahdollisuus omaan työhön. Huolettaa, kun ei voi etukäteen tietää mitä elämä olisi silloin ja tai mitä se tulisi olemaan, miten arkea pystyisi elämään.
Oikeasti olen sitä mieltä, ettei elämää voi elää, jos murehtii kaikea mahdollista! On hyvä varautua ns. pahimpaan, jolloin vakuutus auttaa. Mutta kaikkea ei kannata miettiä ja murehtia jatkuvasti. Se vain lisää huolta tulevasta, jolloin ei voisi nauttia käsillä olevasti elämästä. Vaikka miten ennakoisi elämää, niin varmasti sairaus tulisi yllätyksenä ja vaatisi käsittelyä. Aina elämä ei ole omissa käsissä ja aina asiat ei järjesty parhain päin, vaikka toivoisi niin.
Siinä tapauksessa vakuutus turvaa, että asiat järjestyy. Ei ehkä parhain päin, mutta niin hyvin, kuin sellaisessa tilanteessa vaan voi. Ihmiset selviävät ihan uskomattomista jutuista, kun muu ei ole vaihtoehto. Minun kohdallani vakavan sairauden turva vähentää stressiä ja pelkoa. Minun ei tarvitse jossitella, eikä koko ajan miettiä mitä sitten jos. Voin keskittyä hyvillä mielin siihen hyvään mitä minulla on nyt ja iloita elämästäni täysillä eläen! Saan mielenrauhaa siitä, että olen varautunut niin hyvin kuin vain voin.
-Iida
KUVAT: Leena Warén