Oli lauantai-ilta. Hän oli minun vieressäni. Katsoimme ilotulituksia, johon Turun The Tall Ships Races huikeasti päättyi. Ilotulitukset tekivät taivaalle sydämen ja minä hymyilin hänen silmilleen. Hän vastasi siihen. Jatkoimme iltaa Ruissaloon. Hän levitti viltin rannalle ja otti repustaan termarin sekä kaksi mukia. Istuimme rannalla juoden kuumaa kaakaota ja katsoimme kun kesä-ilta alkoi hämärtyä. Minulla oli hänen takkinsa päällä. Siinä hetkessä oli kaikki. Ihastutti, rakastutti, kihelmöi ja pelotti. Hän kysyi jäänkö yöksi, mutta minusta oli parempi lähteä Helsinkiin.
Lähdin ajamaan kohti Helsinkiä täysin hurmioituneena. Minulla oli edelleen hänen takkinsa päällään. Ennen lähtöäni hän oli kysynyt saako suudella minua. Ja niin me suutelimme. Se oli aivan ihanaa. Käteni haroi hänen ruskeaa lainehtivaa tukkaa. Autossani mietin, että miten se ihastuminen onkin näin ihanaa ja näin kamalaa samaa aikaa. Vielä päivällä en tiennyt hänestä mitään. Ystäväni oli laittanut minulle viestiä, että hänellä on ollut jo pitkään sellainen ajatus, että me sopisimme yhteen ja kysyi saisiko antaa numeroni hänelle. Annoin ystävälleni luvan eikä mennyt kauaa, kun hän laittoi minulle viestiä. Ahkera viestittely johti siihen, että päätin lähteä ajamaan kohti Turkua ensitreffeille.
Siinä ajaessa olo oli niin onnellinen. Häneltä tuli viesti puhelimeni näytölle ”Olen aina tiennyt, että tulen tapaamaan tuollaisen naisen elämäni aikana, mutten ole tiennyt koska. Nyt tiedän. Kiitos, oli aivan ihanaa ja toivottavasti nähdään pian uudelleen. Aja varovasti.”Ehdin ajatella, että jos nyt kuolisin, kuolisin todella onnellisena. Olin aivan sekaisin illan tuomista tunteista. Kaikessa oli jotain taianomaista.Sen jälkeen havahduin siihen, että autoni luisui tieltä oikealle. Olin nukahtanut. Käänsin rattia voimakkaasti, jolloin auto kaartui vasemmalle ja törmäsi välikaiteeseen. Välikaiteesta auto kääntyi katolleen ja vierii oikealle ojaan. Shokki oli välitön.
Onneksi paikalle pysähtyi välittömästi ihmisiä, jotka auttoivat minut ulos autosta, rauhoittelivat ja soittivat paikalle apua. Heille olen ikuisesti kiitollinen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, etten vahingoittanut mitään tai ketään muuta ympärilläni. Paikalle saapui pian ambulanssi sekä poliisi. Poliisit katsoivat autoni ja sanoivat, että heidän näkökulmastaan on todellinen ihme, että olen hengissä. Autostani ei juuri ollut paljoa jäljellä ja ikkunat olivat sirpaleina ympäriinsä. Minut nostettiin ambulanssin sisään ja lähdettiin viemään lähimpään sairaalaan.
Tälläisen tapahtuman sattuessa kohdalle, ei voi kun kiittää siitä, että saa elää. Minulle ei käynyt mitään. Mitään näkyvää ei ollut, eikä tarkkailun aikana ilmennyt sisäistä verenvuotoa. Se on todellinen ihme, sillä olisi voinut käydä paljon huonommin. Tälläinen tilanne osoittaa kyllä elämän särkyvyyden. Olin juuri ollut maailman onnellisin nainen, vatsa täynnä perhosia ja vain silmänräpäys myöhemmin olin ambulanssissa matkalla sairaalaan. En voi kuin kiittää ja arvostaa elämää. Ja miten kliseistä se hetkessä eläminen on, mutta niin totta. Elämässä kaikki voi olla kiinni pienestä hetkestä.
-Iida
9 kommenttia
No hui! Onneksi ei käynyt pahemmin.
Todellakin, aivan mieletön onni!
Ai kamala, tuo on varmasti säikäyttänyt! Onneksi sinä olet kunnossa, ja selvisit säikähdyksellä. Näistä huomaa kyllä sen kuinka pienestä se elämä välillä on kiinni. Rohkea teksti <3
Säikäytti todella pahasti, mutta nyt päällimmäisenä on kiitollisuus. Elämä on tosiaan pienestä kiinni. Nautitaan tästä päivästä <3
No huhhuh, onneksi ei käynyt pahemmin. Otathan huomioon, että aivovauriot voi ilmentyä vasta ajan päästä ja niitä voi olla vaikea todentaa muuten, kuin että ihminen on muuttunut. Muutos voi olla vaikkapa jatkuvaa väsymystä. Jos olet lyönyt pääsi aivovaurion riski on todellinen. Toivottavasti sairaalassa on näistä puhuttu, mutta koska tiedän tapauksia, joissa ei ole puhuttu, niin päätin kirjoittaa.
Kiitos paljon tästä huomiosta! Tästähän nyt ai tosiaan sairaalassa puhuttu.
Kauhiaa! Huhhuh. Onneksi olet vielä siinä, elämä todella on pienestä kiinni. Hirmuisesti voimia ja kiitos rohkeasta tekstistäsi! <3
Kiitos sinulle<3
Niin totta. Me oltiin mieheni ja hänen siskonsa kanssa autokolarissa noin viisi vuotta sitten ja vaikka lennettiin 5metriä auton nokka edellä ojaan, niin selvittiin ilman mitään.
Auton turvatyynyt eivät lauenneet, mikä on siinä mielessä onni, että itse selasin juuri järjestelmäkamerasta kuvia.
Ja toinen onni on se, että mieheni ehti väistää sinne ojaan, koska olimme ohitustilanteessa ja meidän edessä ajanut auto oli laittanut vilkut päälle vasta, kun me olimme jo toisella kaistalla ja kääntyi eteemme. Siitä sitten mentiin. Säästyi senkin kuskin elämä, joka olisi muuten päättynyt, jos olisimme ajaneet päin. Ja olisi varmasti meille muillekkin käynyt huonommin.