Välillä vaivun epätoivoon. Tai aika usein. Se korostuu juurikin näin jouluna.
Näen kaikkien ostavan lahjoja kumppaneilleen, näen kaikkien kulkevan käsikädessä jouluostoksilla ja ottavan kuvia samanlaiset joulupaidat päällä. Tai vähintään kaikki menevät kihloihin tai naimisiin joulun alla tai kertovat raskausuutisia.
Ja minä olen sukupuuttoon kuoleva sinkku. Olen ainut sinkku koko maailmassa. Kaikilla tuntuu olevan joku. Siltä se tuntuu.
Taas yksi joulu yksin. Aika monena vuonna olen päättänyt, että ensi jouluna minullakin on joku, jonka kanssa istua villasukat jalassa ja katsoa The Holidayta. Mutta tänäkään vuonna ei ollut minun vuoroni.Väkisinkin miettii, että koska on oikein minun vuoroni. Aina ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa!
No eipä tämä nyt ole niin vuoden päälle. Kyllä tässä joutaa odottelemaan. Todennäköisesti minun tuleva mieheni ei ole vielä eronnut nykyisestä kumppanistaan ja siksi emme ole vielä kohdanneet.
Ystäväni sanoi, että tilanteeni on oikeastaan aika ihana. Minulla on kaikki vielä edessä. Minun alkuhuumani ei mennyt, vaan se on edessä, minun hääni eivät ole juhlittu, vaan ne ovat vasta tuloillaan. Kaikki ihana ihastuminen ja rakastuminen ovat edessä. Kaikki hyvä on tulossa tulevaisuudessa. Se, minkä moni on jo kokenut ja tehnyt, on minulla edessä. Ainutkertaisena, ensimmäistä kertaa. Aikuisella iällä suhteen muodostuskin voi olla ihan toista, kun nuorena. Silloin tietää kuka on ja mihin haluaa. Ja eikö sanota, että odotus palkitaan? Kun mietin itseäni hääpuvussa, minua ei yhtään haittaa odottaa. Se hetki tulee vielä. Mutta kuhan seuraavalla vuosikymmenellä!
Ajatus siitä, että jotain ihanaa, kaunista ja suurta on vielä odotettavissa, eikä elämäni ole eletty ja kaikki nähty, tuntuu hyvältä. Siihen suuntaan pyrin kääntämään myös ajatukseni. ”Täällä ei ole ketään minulle sopivaa, olen aina yksin ”kääntyy nyt ajatukseen ”minun mieheni on tulevaisuudessa”. Kutkuttaa se ajatus siitä, että saan vielä olla siinä ihastuksen huumassa.
-Iida
KUVAT // Salla Seppälä
9 kommenttia
Siellä se on tulevaisuudessa, se elämäsi rakkaus, olet kokenut iloja ja suruja, kasvanut vahvemmaksi, viisaammaksi, sisäisesti ja ulkoisesti kauniiksi, kun on aika , se oikea tulee elämääsi, ehkä tosiaankin sillä oikealla on vielä elämän koulu kesken eikä ole vielä valmis elämääsi. Hyvää kannattaa odottaakkin ?☺️
Ihanasti kirjoitettu! Kyllä ❤️
Hetkinen!
Eikö sulla nimenomaan ole tänä jouluna vieressäsi se elämäsi mies? Hän pukeutuu noin koon 22 villasukkiin ja katsoo ihan varmasti vieressäsi telkkaria sohvalla. No, ainakin nyt sen aikaa, kun on hedelmänpaloja kulhossa sylissä myös.
Elämältä kannattaa ehdottomasti odottaa muutakin, kuin vain parisuhdetta. Elämä pitää ajatella hyväksi juuri nyt ja juuri sellaisena, kuin se on.
Hän on jo toista joulua vieressä, kyllä! Ajattelen elämän hyväksi ja olen todella onnellinen. Mutta toki sitä saa haaveilla parisuhteesta. Se ei tietenkään ole ainoa tavoite tai ainoa päämäärä.
Minusta on hassua, että äidin pitäisi melkeinpä ryhtyä nunnaksi saatuaan . Että lapsen tulisi täyttää äidin koko maailma.
Itse odotin tänäänkin sydän sykkien mieheni paluuta töistä kotiin, ja kyllä se vain on paras hetki – koko perhe on koossa, saa jakaa ajatuksia ja hellyyttä, sekä huolehtia lapsista yhdessä. Niin ihania ja rakkaita kuin toki lapsetkin ovat! Yksinhuoltajan tyttärenä koen, että on hyvin tervehdyttävää että vanhemmalla on muitakin aikuisia elämässään jakamassa aikuista kanssakäymistä – oli kyse kumppanista tai vaikka ystävistä. Lapsen ei tulekaan täyttää vanhemman aikuisen seuran tai kumppanin tarvetta.
Sinulla Iida on niin ihania aikoja edessäsi – ja kaikkea ihanaa sinulle myös tähän hetkeen! 🙂 Kirjoitat ihanan elämänmakuisesti ja helpostilähestyttävästi elämän eri asioista.
*lapsen saatuaan 🙂
Kiitos tästä tekstistä Iida. Mieheni jätti minut viikonloppuna, vain kuukausi saamani keskenmenon jälkeen. Vauva oli odotettu ja suunniteltu, ja jatkoimme uudelleen yrittämistä heti kun keskenmenovuoto loppui. Ero tuli täytenä yllätyksenä, ja elämältä tuntui lähtevän pohja totaalisesti. Yritän nyt kasailla itseäni ajattelemaan, että voin saada vielä kaiken haaveilemani joskus. Se on kuitenkin todella vaikeaa näin akuutissa tilanteessa, ja etenkin, kun joulu lähestyy. Yhteiskuntamme normit joulun suhteen ovat hyvin perhe- ja parisuhdekeskeisiä, ja tätä onnea pusketaan naamalle joka tuutista. On vaikeaa yrittää suhtautua eroon ja tulevaisuuteen optimistisesti tähän aikaan vuodesta. Kiitos siis tästä tekstistä vielä kerran. Ehkä toivoa onkin, ehkä minullakin on vielä paljon ihania asioita edessä. Kunhan tästä eheydyn.
Tästä tuli niin paha mieli. Kamala mies! Voimia sinulle.
Ihan varmasti Se Oikea on olemassa ja tienne tulevat vielä kohtaamaan. Milloin, sitä ei tiedä kukaan. Ehkä juuri, kun sitä vähiten odotat. Eikä sitäkään tiedä, kuka Se on. Ehkä olet vaikka tavannut Hänet jo. En tiennyt itsekään aikanaan koulussa uskontotunnilla istuessani, että menen kerran vielä naimisiin sen tummatukkaisen, hiljaisen, komean pojan kanssa! Tsemppiä ja valoisaa Joulun odotusta, ihana Iida! <3