Kesämuistoja

316

Auto

Mitä olisikaan ollut kesä ilman omaa menopeliä. Lunastin itselleni perheessäni olleen ylimääräisen auton. Sympaattisen, vajaa 20 vuotta vanhan Punton muutamalla valmiilla klommolla. Todella mainio menopeli noin pääpiirteittäin, ilmastointikin löytyy ja ikkunat avautuivat nappia painamalla. Mitä nyt nuoriso on tuunannut valoja, asentanut koko takaluukun vievät kaijuttimet ja vaihtanut vaihdekeppiin kasipallon. Ainakaan minä ja auto ei jäädä koskaan ilman huomiota. Auto kiihtyy hitaasti ja kovilla nopeuksilla kaikki huristivat ohitse. Auto hieman inisee ja vinkuu, sillä ajaessa päässäni soi Fröbelin Palikoiden Autot vanhanaikaiset.

Miltä kuulosti autot vanhanaikaiset?
Miltä kuulosti autot vanhanaikaiset?
Ne rohisi ja rahisi, joka päivä sai rasvata.
Ne nitisi ja natisi, silti hyvin toimivat.

Alkukesästä kävi niin, että auto ei eräänä aamuna käynnistynyt. Ei auttanut kuin soittaa veljelle ja papalle, jos jompi kumpi ehtisi sitä katsoa. Oletettaen akku oli loppunut, sillä olin kuunnellut edellisenä päivänä autolla radiota. Kuvittelin kyllä sulkeneeni sen, mutta ilmeisesti en sitten ollutkaan. Akku ladatiin ja laitettiin pakoilleen, mutta auto ei käynistynyt. Se hinattiin huoltoasemalle, jossa työntekijät sanoivat, etteivät osaa tehdä sille mitään. Auto tulisi viedä merkkihuoltoon, jonne ensimmäinen vapaa aika oli 10 päivän päästä. Auto törötti paikoillaan sen ajan ja 10 päivän päästä hinattiin merkkihuoltoon toiseen kaupunkiin. Siellä auto käynnistyikin yhtäkkiä. Kävikin ilmi, että auton toinen avain ei toiminut ja toinen toimi, siitä syystä auto ei ollut käynnistynyt. Olimme kokeilleet vain toista avainta.

Tästä meni noin kuukausi, kun minun piti lähteä viemään ystävääni junalle. Autopa ei käynnistynytkään. No olin taas edellisenä päivänä kuunnellut radiota ajaessani Turusta kotiin. Ja vaikka luulin jälleen sulkeneeni radion, en ilmeisesti ollut onnistunut siinä. Ei auttanut, kun taas soittaa veljeni apuun. Akku ladattiin ja auto toimi. Mutta sain pyynnön olla käyttämättä radiota.

Vaikkei autoni olekkaan uusin ja tyylikkäin, lähimainkaan, on se tehnyt kesästäni niin paljon paremman! Ilman autoa en olisi kyläillyt ystävilläni, käynyt kirpputoreilla, retkeillyt lähialueella tai ajellut yhtään pidemmälle.

Tampere

Teimme kesäretken Tampereelle. Äitini lähti minun ja Eemin mukaan. Lähdimme matkaan yksi maanantaiaamu heinäkuussa. Tampereella tietenkin satoi, siis satoi aivan koko päivän. Kyllä siinä oli itkussa ja naurussa pidättelemistä, kun olimme puolilta päivin jo ihan märkiä ja kaikkemme antaneita ja hotellihuoneeseen pääsi vasta klo 15.00. Olin tehnyt meille lounassalaatit eväsrasioihin, pakannut haarukat ja servetit kyytiin, jotta säästyisimme yhdeltä ravintolakäynniltä. Söimme niitä sitten sateessa Tampereen Stockmannin edessä, jossa oli pieni sateensuoja. Äitini ei kehdannut syödä salaatteja Stockmannin sisälläkään. Naurattaa edelleen, kun ajattelen tuota hetkeä. Silloin mietin, että toivottavasti kukaan seuraajani ei nyt näe minua!

Onneksi tuli seuraava päivä ja kotiin lähtö! Kaksikymmentä tuntia Tampereella oli ollut ihan riittävä. Suuntasimme syömään lounaaksi suolaiset vohvelit Tampereen Vohvelikahvilaan ennen kotimatkaa. Eemillä oli kuitenkin kaikki huonosti ja hän veti sellaiset uhmaraivarit, että huh. Edessäni olevassa pöydässä istui perhe lapsensa kanssa ja nainen hymyili minulle sympaattisesti. Kadehtien katsoin heidän lastaan, joka istui ja odotti vohvelia. Myöhemmin sain Instagramiini viestin kyseiseltä naiselta. Hän kertoi seuraavansa minua ja halunneensa tulla tervehtimään, mutta minulla oli tilanne päällä, joten se sitten jäi. Ja kyllä nauratti! Jos edellisenä päivänä olin säästynyt katseilta, niin seuraavana en ja lapseni tietysti pisti silloin parastaan!

Tein elokuussa vielä toisen reissun Tampereelle ja silloin vaikutti siltä, että sää suosii koko viikonlopun. Toisin kuitenkin kävi, enkä ollut taaskaan varautunut. Niinpä jouduin turvautumaan rattaiden sadesuojaan ja kuljin se päällä pitkin Tamperetta. En myöskään ollut varautunut kuukautisiin ja jouduin turvautumaan hädässä lapseni vaippaan, ennen kuin sain siteitä käsiini. Että sellaista Tampereella!

Eemi yökylässä

Kesän aikana sain kolme vapaailtaa! Ensimmäinen oli alkukesästä. Eemi meni mummilaan yöksi ja minä lähdin treffeille. Lähdin treffeiltä yhdeksän aikana illalla ja ajoin suoraan äidilleni. Eemi toki oli nukkumassa jo silloin. En halunnut mennä omaan kotiin olemaan yksin, joten menin äidilleni sitten istumaan seuroihin. Hieman nauratti! Kun viimein saa vapaata, ei osakkaan tehdä oikein mitään. Ei ainakaan halua olla yksin, vaan haluaa olla siellä missä muutkin on!

Kesän toinen vapaailtani huipentui sitten häkkivaraston järjestämiseen. Aloin siivota, vaikka olen luvannut itselleni, ettei lapsivapaalla siivota. Aloitin järjestämään laatikoita kotona ja lopulta löysin itseni klo 01.00 yöllä järjestämässä tavaroita häkkivarastossa. Sainpahan sen todella siistiin kuntoon, sillä se oli aivan sekaisin muuton jäljiltä ja kaikki tavarat oli vain survottu sinne sisään. Aamulla hiukka väsyneenä suuntasin hakemaan Eemiä, joka löytyi mummilan puutarhakeinusta nukkumassa, vaikka kello oli vasta yhdeksän aamulla.

Kolmas vapaailtani oli elokuussa. Olin alustavasti puhunut erään miehen kanssa, että tapaisimme tuolloin. Mutta minulle tuli tunne, etten vain jaksa! Etten jaksa yhtään mitään. Se mitä haluan, on ostaa kaikki ihanat herkut kaupasta, katsoa leffaa ja silittää ihanat kesämekkoni. Niin sitten lopulta teinkin. Ja oli todella ihana ilta. Seuraavana päivänä hain hyvillä mielin Eemin mummilasta.

Eräät treffit

Kävin kesällä paristi treffeillä ja nämä jäi kyllä hyvin erityisinä mieleen tältä kesältä. Ystäväni vähän niin kuin järjesti minut yhteen tämän miehen kanssa. Hän oli luonani yötä ja pyysi saada katsoa Tinderiäni sillä aikaa, kun menen suihkuun. Kesken suihkuni hän ryntää kylppäriin puhelin kädessä ja hihkuu innoissaan. Hän kertoo löytäneensä minulle ihan täydellisen miehen. Aloimme siinä siten yhdessä suunnitella mitä kirjoitamme miehelle. Juttu alkaa siitä sitten edetä hyvää vauhtia.

Yhtenä iltana tuo mies laittoi viestiä, että olisi ajelemassa ohitseni ja voisi poiketa. Sanoin, että sopiihan se, jolloin hän sanoi, että on 20 minuutin päästä siinä. Tuli pienoinen paniikki, sillä olin edelleenkin nukuttamassa Eemiä, kämppä oli hävityksen kauhu ja minulla oli jalassa sellaiset korkeavyötäröiset ja lahkeelliset alushousut pitseillä. En ehtinyt edes alushousuja vaihtaa, kun hän oli oven takana. Niin ja Eemikin oli edelleen hereillä. Päästin miehen sisään ja sanoin, että on kuin kotiin, sillä minulla on pieni projekti vielä kesken.

Puoli tuntia hän oli istunut ja odottanut. Kukaan ei tietenkään voinut tilanteelle mitään, mutta luoja se nolotti. Tilanne kuitenkin raukesi ja juttelimme viisi tuntia. VIISI TUNTIA. Se oli mieletöntä, vaikka kello olikin kaksi yöllä ja lapseni heräisi kuudelta. Keskustelut tulivat siihen pisteeseen, että hän siirsi kätensä lanteilleni ja tiesin, että hän tuntee mekkoni läpi alushousujeni kuminauhan, joka ylettyy vyötärölle asti. Hänen kätensä alkoi vaeltaa ja minun stressitasoni nousta. Miksi ihmeessä aloin tuntea häpeää pikkareista! Jotenkin tunsin ne niin epäseksikkäinä. Ei auttanut kuin avautua asiasta hänelle. Ilta päättyi ihanaan suudelmaan ja helliin kosketuksiin pikkareista huolimatta. Minulle jäi olo, että nämä treffit kaikesta huolimatta olivat parhaat Eemin syntymän jälkeen. Ja sain itsetuntobuustia! En olekkaan ihan ruosteessa keskustelutaitojen osalta.

Jasmin

Kyllä kesän kohokohta oli ystäväni vierailu. Hän vietti meillä viisi yötä. Olemme Jasminin kanssa tavanneet keväällä 2018 ekan kerran. Olimme seuranneet toisiamme Instagramissa ja laittelimme usein viestiä toisillemme. Minä vain asuin Helsingissä ja Jasmin Kuopiossa. Vaikutimme todella saman henkisiltä ja tapasimme viimein vuonna 2018 livenä, kun Jasmin tuli Helsinkiin. Saman vuoden kesällä tapasimme uudelleen ja syksyllä 2018 Eemin ollessa parin kuukauden ikäinen, Jasmin tuli meille kolmeksi yöksi. Sen jälkeen Jasmin aina säännöllisesti tullut meille pidemmäksi aikaa. Hänen kanssa meillä vaan toimii kaikki, siis mistään ei tarvitse vääntää, vaan kaikki menee itsestään! Ja minusta on ihana saada aina hetkellisesti jakaa arkea jonkun kanssa. Se on parasta mitä tiedän. Saada yhdessä miettiä mitä ruokaa laitetaan, jakaa kotiaskareita, nauraa yhdessä ja illalla käydä sohvalle vierekkäin. Kesällä kävimme yhdessä Turussa ja Naantalissa. Meillä oli aivan mahdottoman hauskaa! Tarvitsisin juuri Jasminin miespuoleisen version elämääni!

Muutto

Tässä kesässä oli ehdottomasti parasta olla lähellä rakkaita. Onneksi muutimme! Onneksi saimme näin ihanan kesän ja pitkän kesän yhdessä. Onneksi mummila on kävely matkan päässä! Mikään ei ole ollut niin ihanaa kuin nähdä oma lapsi niin onnellisena. Mikään ei tunnu niin upealta kuin saada mahdollistaa lapselleni rakastava ympäristö. Hän saa kasvaa tukiverkkojen lähellä ja se on rikkaus. Silmät kostuvat, kun hän heiluttaa mummille sanoen ”hei hei mummi rakas”, kun menemme kotiin. Hän ymmärtää, että nämä ihmiset ovat hänen ihmisiään ja hän hokee heidän nimiään. Kun sanon hänelle, että äiti rakastaa sinua, hän luettelee nimiä: Anni, Arttu, Eetu, mummi, mummo, mamma, pappa… ja jokaisen kohdalla minä sanon, että kyllä hänkin rakastaa sinua ja hän, kaikki rakastaa sinua, mutta äiti rakastaa kaikkein eniten!

Tämä kesä on täynnä ihania muistoja perheen kanssa.

Kiitos kesälle, olit ihana ja teit hyvää!

-Iida

KUVAT: Leena Warén

’