Millainen meidän vauva on? – kuulumisia vauva-arjesta

912

Muistan miten jännitti. Ehkä jopa ahdisti, rintaa puristi ja itkin kyyneliä. Miten me pärjäisimme, kun mies palaisi vauvan ensiviikkojen jälkeen töihin? Miten minä pärjäisin kolmen lapsen ja koiran kanssa miehen työvuorojen ajan? Nyt tuo ajatus tuntuu jo kaukaiselta. Vauva on jo päälle kaksi kuukautta ja arkea on pyöritelty jo hyvä tovi. Meillä on mennyt pääasiassa tosi mukavasti!

Kaikki uusi jännittää alkuun, oli se sitten perheen kasvaminen, uusi työpaikka tai muuttaminen toiselle paikkakunnalle. Hetken päästä saa yleensä huomata, että siitä uudesta ja jännittävästä on tullut tuttua ja tavallista. Nyt minusta tuntuu siltä, että olisin ollut kolmen lapseni kanssa aina. Alkuun kovasti jännittänyt arki tuntuu nyt jo normiarjelta. Olisinpa osannut lohduttaa itseäni hetki sitten ja luottanut siihen, että pärjään kyllä.

Tuntuu upealta, että saan kasvaa aina jokaisen lapsen mukana. Nytkin kahdessa kuukaudessa oma itseluottamus on kasvanut hurjasti. Tuntuu, että handlaan hommat kolmen lapsen kanssa ihan hyvin. Kolmas lapsi on myös opettanut paljon uutta rakkaudesta. Hän toi sitä mukanaan ihan valtavasti lisää! Ja koko perheeseen, tuntuu, että vauvan myötä rakkaus isompiin lapsiin ja mieheenkin on vain kasvanut. Rakkaus ei suinkaan vähentynyt tai ollut joltain muulta perheenjäseneltä pois, vaikka sellaistakin saattoi etukäteen murehtia.

Vauva on kahden kuukauden aikana osoittautunut todella tyytyväiseksi ja rauhalliseksi. Keskimmäinen lapsista, meidän taapero, oli myös todella tyytyväinen vauva. Hän oli sellainen vauva, joka vain nukkui ja söi. Hän viihtyi joka paikassa ja hymyili tyytyväisenä. Ajattelin, ettei ole mahdollista käydä yhtä hyvää tuuria toista kertaa. Mutta ainakin näin kahden kuukauden perusteella tämä kolmas vauvani on erittäin tyytyväinen ja kaikkein parhain nukkumaan. Tälläistä vauvaa minulla ei kyllä ole vielä ollutkaan!

Ensimmäiset viikot vauva heräili syömään tiheästi välittämättä vuorokauden ajasta. Hän viihtyi paljon sylissä ja saattoi harmistua, jos hänet joutui laskemaan pois käsistä hetkeksi. Eli ihan vauvalle ominaista käytöstä. Olimme miehen kanssa molemmat kotona, joten meillä oli hyvin aikaa sylitellä vauvaa vuorotellen ja nukkua päiväunia vauva kainalossa. Se on muuten aivan ihanaa! Sellaista vauvaterapiaa! Toinen ehti hyvin olla isompien lasten kanssa ja hoitaa arkisia hommia.

Muutamien viikkojen aikana vauvalle alkoi kuitenkin muodostua jonkinlaista rytmiä. Hän alkoi viihtyä hetkiä hereillä, nukkui pidempiä pätkiä ja syödä harvemmin, mutta suurempia määriä. Aamuisin kertasimme miehen kanssa aina yön kulun ja huomasimme, ettei meistä kumpikaan ollut syöttänyt vauvaa yöllä. Hän oli siis nukkunut. Ensin vauva nukkui putkeen viiden tunnin pätkiä yöllä. Sitten 6-7h pätkiä ja nyt viimeiset viikot hän on nukkunut jopa 9 tuntia putkeen.

Vauva herää aamuisin noin kahdeksalta, jolloin hän syö ja jatkaa uniaan. Hän on selvästi hyvin aamu-uninen ja valvoo sitten illasta enemmän. Päivän aikana hän heräilee tasaisesti syömään, jonka jälkeen jaksaa seurustella jonkin aikaa. Iltaa kohti hän aloittaa maidontankkauksen ja syö tiiviimmin kuin päivällä. Ennen yöunia hän valvoo usein pitkän pätkän ja jutustelee meidän vanhempien kanssa, kun isommat lapset jo nukkuvat. Käymme aikalailla yhtäaikaa nukkumaan noin klo 23.00 ja vauva on nyt pidemmän aikaa nukkunut sinne aamukahdeksaan asti. Hereillä ollessaan vauva viihtyy parhaiten sylissä ja läheisyydessä, eikä välitä olla pitkää aikaa missään itsekseen, kuten laskettuna lattialle. Nukkuessaan hän nukkuu kuitenkin omassa sängyssä kapaloituna.

Olen varma, että vauvassa on joku virhekoodi päällä, sillä eihän tämä ole yhtään normaalia. Olen aivan varma, ettei tämä voi kauaa jatkua. Suhtaudun tilanteeseen todella skeptisesti. Tästä ei myöskään kehtaa juuri kenellekään sanoa. Tuntuu, että pitää piilotella sitä, miten hyvin vauvan kanssa voi mennä. Onneksi esikoinen, taapero ja koira sitten tuovat vipinää ja vilskettä.

On ihanaa, että vauva on tyytyväinen ja nukkuu hyvin. Parasta on kuitenkin hänen hymynsä. Tuntuu, että kahdessa kuukaudessa on jo tapahtunut merkittävä ero siihen vastasyntyneeseen vauvaan. Nyt vauva hymyilee niin maireana ja juttelee hurjasti. Hän seurailee katseellaan jo ympärillä tapahtuvaa elämää. Hän rakastaa aivan erityisesti neuvolasta saatua hymynaamaa, joka on hoitoalustan viereen kiinnitettynä. Vauvan vuorovaikutus ja sen lisääntyminen sulattaa joka kerta sydämen. Se tekee vauvan hoivaamisesta niin paljon merkityksellisempää ja palkitsevampaa.

Vauva on kahdessa kuukaudessa tullut osaksi perhettä. Tuntuu, että hän olisi ollut meidän kanssa aina. Juuri nämä kolme lasta minun on kuulunut saada ja he ovat minun perheeni! Sisarukset ovat ottaneet vauvan vastaan todella hyvin. he suukottavat, silittelevät ja haluavat olla vauvan lähellä. Jopa pieni taapero, joka on itsekin vielä ”vauva”. Taaperon ymmärrys ja empaattisuus on ihan päässyt yllättämään! Hän kuljettelee vauvalle harsoa ja haluaa aina olla katsomassa, kun vaippaa vaihdetaan. Tuntuu todella rikkaalta, että heillä on toisensa ja minä saan seurata heidän sisaruutensa kasvua ja kehitystä. Ihana trio!

-Iida