”Näin me tapasimme” osa 3

411

Helmikuussa juhlitaan ystävyyttä ja rakkautta. Haluan sen näkyvän myös blogissa. Olen pyytänyt muutamia ihmisiä kirjoittamaan ja kertomaan siitä, kuinka he ovat sen rakkaimman tavanneet. Tämän tarinan on kirjoittanut Josefiina ja se kertoo hänen ja hänen puolisonsa Domin tapaamisesta! Heidän perhettään voit seurata Instagramissa Fitfunfamily-tilillä.

Postauksen voit lukemisen lisäksi myös kuunnella!

Olimme menossa yhdessä tyttäreni kanssa nukkumaan. Nukuimme vieretysten samassa sängyssä, sillä olimme kaksin, niinkuin aina. Piirtelin tyttöni selkään ja rukoilimme iltarukouksen, niinkuin aina. Minä katselin tytärtäni ja tirautin pari kyyneltä, niinkuin aina. Sydämestä kouraisi, kun mietin tuleeko lapseni koskaan saamaan pikkusisarusta. Hän toivoi sitä niin kovasti, rukoili joka ilta. Tulenko minä koskaan saamaan toista lasta? Tarvittiinhan lasten saamiseen myös mies ja minä olin sinkku.

Seuraavana päivänä, perjantaina, tyttäreni meni isovanhemmille yökylään ja minä lähdin ystäväni kanssa Pori Jazzeille. Elettiin ehdottomasti kesän parasta aikaa! Menimme baariin, missä livebändin esittämä musiikki oli aivan karseeta, mutta tanssittiin silti sen tahdissa eikä onneksemme lähdetty etsimään parempaa livemusaa. Jo alkuillasta huomasin oikealla, hieman takanani olevassa pöydässä todella komean miehen. Aina kääntyessäni taaksepäin tuo mies hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin. Jossain kohtaa lähdimme ystäväni kanssa kävelemään baaritiskiä kohti ja takanani ollut mies tuli perääni. Hän pysäytti minut ja kysyi englanniksi haluaisinko jotain juomista. Kerroin, että en juo alkoholia enkä juurikaan tykkää muusta kuin vedestä. Hän osti minulle veden ja siitä kaikki sitten lähti.

Veden ostettuaan aloimme jutella hänen kanssaan enemmänkin. Tässä vaiheessa kysyin, mistä hän on kotoisin ja mitä hän tekee Suomessa. Hän vastasi olevansa kotoisin Itävallasta (eng. Austria) ja minä kuulin hänen sanoneen Australiasta ( eng. Australia). Kommunikointimme ei siis todellakaan ole aina kielimuurin takia ollut mutkatonta. Hän kertoi olevansa maailmanympärysmatkalla ja jatkavansa reissua kahden päivän päästä. Minä puolestaan kerroin, etten puhu englantia, mutta kumma kyllä jatkoimme keskustelua. Hän myös kertoi nukkuvansa tulevan yön teltassa. Hotellit olivat täyteen buukattuja Pori Jazzien takia. Ehdotin, että hän voisi tulla yöpymään luokseni.  Nukkuihan luonani myös muutama muu Pori Jazz- vieras, joten yksi lisää ei ollut ongelma. Niinpä hän nukkui seuraavan yön sohvallani.

Seuraavana aamuna yksi veljeni ystävistä totesi minulle: ”Tuo jätkähän on aivan ihastunut suhun”. Naurahdin siihen päälle ja totesin, että ei ole, hän jatkaa maailmanympärysmatkaansa seuraavana päivänä. Seuraava päivä tuli ja hän ei lähtenytkään.

Seuraavina kuukausina tapahtui paljon. Dom jatkoikin Suomessa oloaan, eikä kukaan ottanut juurikaan puheeksi maailmanympärysmatkan jatkamista. Tyttäreni ja Dom olivat alusta asti kielimuurista huolimatta todella läheiset. Tunnettuamme vain muutaman viikon kutsui yllättäen tyttäreni Domia iskäksi. Domin silmät vetistyivät ja siinä hetkessä me kaikki tajusimme sen, mitä pikkutyttö oli jo päässään miettinyt. Kaikki tuntui kuin oltaisi ihan oikea perhe. Samana päivänä puhuttiin Domin kanssa vakavasti jatkosta ja siitä, mitä me ollaan. Oltiin samoilla linjoilla, halutaan olla yhdessä, mutta edetä hitaasti. Ehkä Dom lähtisi vielä jatkamaan matkaansa ja, jos todella rakastaa meitä, niin hän tulee sitten takaisin.

Muutaman kuukauden kuluttua tapaamisestamme sain kuulla olevani raskaana. Terveydenhoitaja soitteli minulle ihan muihin asioihin liittyen verikokeitteni arvoista. Terveydenhoitaja sanoi puhelimessa:” Kaikki muu oli täysin normaalia, mutta HCG (raskaushormoni) oli hieman koholla, mutta senhän varmaan tiesitkin”. En todellakaan tiennyt. Kerroin heti Domille. Dom totesi rauhalliseen sävyyn, että onnea. Olin aivan sekaisin ja vaikkei hän sitä näyttänyt, niin varmasti oli hänkin. Tuona aikana mielessäni kävi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Todennäköisimpänä, että minä olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja Dom lähtee omaan kotimaahansa.

Sanoin Domille, että minä aion pitää lapsen, mutta en vaadi häneltä mitään. Hän voi vapaasti lähteä kotimaahansa, jos näin haluaa. Hän ei halunnut. Hän kertoi rakastavansa minua ja tytärtäni ja haluavansa viettää loppu elämänsä meidän kanssamme. Hän päätti kosia minua ja astui perhe-elämään oikein rytinällä. Puolen vuoden päästä tapaamisestamme sanoimme tahdon. Hääjuhlaamme vietettiin Domin kotimaassa Itävallan Alpeilla tammikuussa. Ja meidänhän piti edetä hitaasti! Elämä päätti kuitenkin toisin, ei todella niin kuin oli suunniteltu. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki meni paremmin kuin olisin koskaan osannut edes suunnitella!

Kesällä, noin vuosi tapaamisestamme, syntyi perheeseemme kauan toivottu, vaikkakin yllätyslahjana saatu rakas toinen tyttäremme. Vanhemman tyttäremme rukouksiin vastattiin ja yllättävän nopeasti, mitä en vuosi aiemmin kesällä pystynyt edes uskomaan. Vain vuosi myöhemmin emme olleet enää tyttäreni kanssa kaksin. Meitä oli neljä, äiti, iskä ja kaksi ihanaa tyttöä. Alusta asti perheessämme on ollut vain meidän lapsia, ei minun ja sinun ja meidän.

Nyt neljä ja puoli vuotta myöhemmin tapaamisestamme kirjoitan tätä tekstiä. Perhekokomme on kasvanut vielä yhdellä. Tyttäreni rukouksiin vastattiin tuplana, nimittäin vuonna 2018 perhettämme siunattiin vielä kolmannella rakkaalla pikkuneidillä. Elämä on muuttunut paljon, mutta kiitollisempana en voisi taaksepäin katsella. Elämä tuntuu hyvälle ja olen Domista niin kiitollinen. Niin kiitollinen, että hän aikoinaan osti minulle veden ja tuli juttelemaan kanssani. Niin kiitollinen, että saan olla hänen vaimonsa, tehdä tätä vanhemmuus- juttua juuri hänen kanssaan ja jopa tehdä töitä hänen kanssaan yhdessä. Elämä yllättää ja joskus se voi kääntyä ympäri ihan pienessäkin ajassa.

-Josefiina

KUVAT // Perheen itse ottamia, lisää nuppukuvaus.fi