Home » Onnellinen loppu

Onnellinen loppu

by Iida Åfeldt

 

Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun”

Kuulin tämän Kaija Koon uuden biisin jokin aika sitten ja siitä saakka olen soitattanut sitä kotona joka päivä. Jopa Eemi tunnisti laulun ruokakaupassa sen soidessa radiossa. Tulen laulusta niin surulliseksi ja niin onnelliseksi samaa aikaa. Kertosäkeen sanat saavat sisälläni tunneryöpyn ja kehoni lämpimäksi.

Tulen niin surulliseksi, etten voi omistaa tätä laulua kenellekään. Minulla ei ole ketään, josta voisin ajatella kyseisellä tavalla. Tuntuu, että olen ollut suuremman osan aikuisiästäni yksin. Välillä tuntuu, että peli on menetetty. Välillä pelottaa niin paljon, ettei halua edes haaveilla. Tuntuu siltä, etten osaa ottaa ketään vastaan.

En voi edes kuvitella nukkuvani kenenkään vieressä! Nukun mahdottoman huonosti. Mitä lähempänä joku on, sitä enemmän alkaa ahdistaa. Alkaa ahdistaa, että omasta ajasta pitäisi antaa vielä jollekin toiselle. Sitä on niin vähän ja niin monia joille itsestään haluaisi antaa. Pakokauhu iskee, jos kuvittelen asuvani jonkun kanssa yhdessä. Miten siitä selviäisi? Mitään useamman lapsen ja aikuisen uusperhekuvioita en halua edes ajatella.

Samaa aikaa minussa herää kunnon taistelijatar, jonka sydän huutaa, että hemmetti kyllä minäkin! Minäkin vielä saan sanoa nuo sanat ja omistaa tämän biisin jollekin. Joku vielä tulee tähän tarinaan, pyyhkii pelot ja saa uskomaan onnelliseen loppuun. Joku tulee osoittamana kaikki huoleni turhiksiJa se tulee olemaan paljon parempaa, mitä olen edes koskaan osannut kuvitella.

Se epätoivo vain iskee niin herkästi. Erityisesti, kun pian olen ollut 4 vuotta sinkkuna. Siis NELJÄ ja se on oikeasti kauan, kun ajattelee, että olen 27-vuotias. Enpä neljä vuotta sitten ajatellut, että sinkkutaipaileeni olisi näin pitkä. Tuntuu, että kaikilla muilla on kumppani ja kaikki muut vielä löytävät sen ihan salamana. Enkä vain voi olla miettimättä miksi minun kohdallani kaikki menee toisin. Miksi minun tarinaani ei eksy kukaan? Eikö olisi jo aika, minun vuoro? Neljän vuoden odottelun jälkeen?

Vaikka tunnen olevani hyvin kyynistynyt, on sydämessäni aina toivoa. Aina kuitenkin haluan uskoa, että minun tarinaan tulee vielä se luku, jossa kerrotaan rakkaudesta. Aina kaikista vastoinkäymisistä huolimatta haluaa luoda itselleen sitä toivoa, että vielä joku päivä. Pakko. Erityisesti nyt, kun eletään poikkeuksellisia aikoja, haluaa uskoa entistä lujemmin onnelliseen loppuun.

-Iida

25 kommenttia

Petu 29.3.2020 - 22:29

Mun mielestä tän voi omistaa myös omalle lapselleen. Ainakin mulle tuli ekaksi mieleen esikoiseni, joka muutti elämäni täysin. ?

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:23

Kyllä vaan, ajattelin sitä itsekkin. Sopii ihanasti myös lapselle <3

Vastaa
Nimetön 29.3.2020 - 22:38

Ihania kuvia! Toi vaaleen sininen sopii sulle super hyvin?

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:25

Kiitos todella paljon!

Vastaa
NAINEN 38 29.3.2020 - 23:10

Uskon että kaikki tapahtuu sitten kun sen aika on. Varmaan kuuletkin tämän usein, mutta kirjoitan sen silti, minusta olet nuori vielä. Itse sain esikoiseni 30nä ja minusta tuntuu että elämäni on vasta alkanut, tunnen itseni paremmin, tiedän tarpeeni paremmin ja koen että pystyn tällä hetkellä antamaan erilaisia asioita itsestäni enemmän. Eli anna itsellesi aikaa, kyllä asiat tapahtuu kun niiden aika on
. Mukavaa kevättä☺

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:25

Siihen sitä on vain luotettava. Mukavaa kevättä <3

Vastaa
Annasofiia 30.3.2020 - 09:09

Sen jälkeen, kun mun poika syntyi,tuntuu, että kaikki rakkauslaulut kertovat hänestä. <3

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:26

Hyvikin totta, tämä voisi olla lapselle omistettu myös <3

Vastaa
Dita 30.3.2020 - 13:53

Todella kauniit laulun sanat, mutta samalla vaaralliset. Mikäli uuden ihmisen tapaamiseen ja suhteeseen lähdetään siltä pohjalta, että jonkin toisen tehtävä on hälventää pelot, ollaan jo väärällä polulla.

Olen itse nuorempana kärsinyt pitkään siitä, että en tuntunut löytäväni vierelleni sitä oikeaa, ja siksi ne ajatukset, joista kirjoitat, tuntuivat tutuilta. Sitten kuitenkin, ”vasta” 27-vuotiaana löysin rinnalleni kumppanin, jonka kanssa menin naimisiin ja perustin perheen.
Tämä suhde päättyi kuitenkin 9 yhdessäeletyn vuoden jälkeen eroon, jonka jälkeen tein matkan syvälle itseeni.

Vasta eron jälkeen olen oppinut rakastamaan itseäni. Olen terapiassa saanut tukea toimimattomiin käytös- ja ajatusmalleihin. Näiden avulla rakensin itseni uudestaan, ja vihdoin osasin lähestyä uusia kumppaniehdokkaita terveeltä pohjalta. En enää odottanut, että he rakastaisivat minut ehjäksi ja osoittaisivat minulle minun arvoni. Osasin tehdä tämän ihan itse 🙂 Ja nyt vihdoin, 40-vuotiaana, saan kokea todellista rakkautta ja kumppanuutta ensimmäistä kertaa.

Toki toimiva parisuhde ja sopiva kumppani antavat elämään uudenlaisen ulottuvuuden, enkä suinkaan tarkoita, että ihmisen pitäisi ”pärjätä” yksin. Parisuhteessa saa olla epätäydellinen ja tarvitsevakin, kunhan on tietoinen siitä, miten oma käytös ja ajattelu vaikuttaa parisuhteen toiseen osapuoleen.

Siksi lähetänkin sinulle paljon kannustavia sanoja! Muutos lähtee sinusta. Sinä itse seisot onnesi tiellä. Kun löydät pyytettömän rakkauden ja hyväksynnän itseäsi kohtaan, ja alat luottamaan siihen, että löydät sinulle sen sopivan kumppanin ja ansaitset kaiken sen mistä unelmoit, on vain taivas rajana.

Vastaa
Rosanna92 30.3.2020 - 14:03

Aivan ihana viesti.. Ja erittäin totta. Käsittelen itse samoja asioita paitsi en äitinä, koska sitä en vielä ole. Milloin löydän sen oikean? Mitä jos se oli joku aikaisempi jota tapailin, ja jonka mokasin? Mitä jos en saa kokea enää tosirakkautta ja lapsilleni antaa ehjää perhettä. Tinderiä pelaan kokoajan.

Vastaa
Jamppa20 30.3.2020 - 16:08

Olipas tämä alentavan oloinen viesti paketoitu oikeen kauniiseen, ”hyvää tarkoittavaa”pakettiin.

Itse en ajatellut laulun sanomaa lainkaan tuohon sävyyn tai että Iida etsisi jotain pelastajaa. Ihmisen pelot ovat inhimillinen osa ihmisen elämää, mutta jaettuna ne ovat helpompi kantaa.

Kannattaisi aina muistaa, että ihmisten polut elämässä menevät eri reittejä. Jokaisen on tosiaan jossain vaiheessa elämäänsä opittava se yksin olemisen ja itsensä rakastamisen taito. Hienoa, että olet sen nyt eron jälkeen löytänyt. Joku toinen on voinut sen löytää jo aiemmin, eri reittejä kulkien.

”Sinä itse seisot onnesi tiellä. Opi ensin rakastamaan itseäsi.”? Seriously? Aika rajut analyysit sinulla kirjoittajasta tämän yhden tekstin pohjalta.

Yleisesti on huolestuttavaa, että nykyaikana ei saisi myöntää, että haluaa löytää rakkauden, vaan se helposti leimataan epätoivoksi tai tyytymättömyydeksi omaa elämää kohtaan. Sinkkuuteen kuuluu niin monenlaisia aikakausia.

Sinkku, joka tekee etsii rakkautta, ei ole epätoivoinen. Hän pyrkii toteuttamaan tavoitteensa ja unelmansa. Hän uskaltaa toivoa.

Psykoterapeutti Maaret Kallio (2015) kirjoittaa tästä kauniisti:

”Sinkkuelämän kolikossa on kaksi puolta, vapaus ja yksinäisyys. Vapaus näyttäytyy juhlakuplina, villeinä kesäöinä, ihanalla itselle omistautumisena ja kaukosäätimen yksinhaltijuutena. Vapaus on se, johon usein vedotaan ahtaan suhteen jälkeen. Kolikon toinen puoli on tummempi, eikä sen varjoja jaeta muille yhtä kepein statuspäivityksin. Yksinäisyys tuntee itkuiset yöt, kainalon kaipuun ja ikävän kotona odottavia valoja kohtaan. Yksinäisyydessä kumpuavat kelpaamattomuuden tunteet ja häivähdys epätoivosta, siitä, jatkuuko kolikon varjoisampi puoli ikuisesti. Sinkkuus ei ole yksin vauhdin hurmaa, eikä pelkkää yksinäisyyden sumua. Se on sekoitus kumpaakin painotuksen vaihdellessa. Alun vapauden avaruus huumaa, mutta pitkittyessä kaipuu toisen ihmisen rinnalle nostaa lujemmin päätään. Katse hakeutuu kadulla kulkeviin pareihin ja mieli pohtii: Jos tuokin on löytänyt jonkun, miksen minä?”

Ihanaa ja rakkauden täyteistä kevättä Iida sinulle ja perheellesi ??

Vastaa
Seahorse 30.3.2020 - 16:29

Tämä < 3

Vastaa
Dita 30.3.2020 - 16:33

Kirjoituksia tulkitaan usein omista lähtökohdista käsin, ja siksi itse tartuin tähän tietyllä, minulle tutulla kulmalla. Saatan olla erittäin väärässä tulkintani kanssa, ja oikeastaan vain Iida osaa asian oikaista. En kirjoittanut kommenttiani ainostaan laulun sanoista, vaan koko kirjoitukseen pohjautuen. Olen lukenut Iidan blogista muitakin tekstejä kuin tämän, ja niistä kaikista minulle on piirtynyt tietynlainen kuva hänen ajatuksistaan deittailun ja ”sen oikean” löytymisen suhteen. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenekään mieltä, vaan ennemminkin kannustaa katsomaan asiaa myös muista kulmista. Iidalla on oma polkunsa, ja hän varmasti korjaa väärät käsitykset niin halutessaan.

Ja kyllä, seriously – olen sitä mieltä, että monen ihmisen elämä, niin sinkun kuin parisuhteessa elävän elämä paranisi huomattavasti, mikäli tuota oman itsen rakastamisen taitoa opettelisi 🙂

Vastaa
Rosanna92 30.3.2020 - 18:53

Siis huhhuh. Miten väärin joku voikin toista tulkita? Tuossahan nimenomaan tsemppasi, kertoi oman tarinansa kuinka 27v oli löytänyt rakkauden ja sitten tuli avioero. Inhimillisesti ja aidosti kerrottuna ja vielä terapiastakin. 🙂 Miten voikin sen tulkita pahantahtoiseksi, itse kun luin tuon viestin sinkkuna ja Iidan kanssa samassa veneessä olevana (paitsi lapsettomana) siitä tuli todella lohduttava olo! Että rakkauselämä on tärkeää, mutta myös pitää osata löytää itsensä ja onnen lähteet itsekin. Tuonhan tietää kaikki! Omituinen reaktio ja hyvin syyttävä /hyökkäävä. Älä koskaan puhu toisille noin heidän tarkottaessaan hyvää. ❤️

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:32

Oikeasti kaikella on kaksi puolta. Itsekin koen itseni todella onnellisena ja todella äitiyden myötä olen sinut itseni kanssa ja olen itselleni rakas. Aina voi itseään tutkiskella ja omaa käyttäytymistä ja sitä itsekkin olen tehnyt terapiassa ja tulevan varmasti työstämään omia haastepaikkoja jatkossakin. Mutta olen sitä mieltä, ettei kukaan koskaan ole kokonainen eikä voi ajatella, että vasta kokonaisena tai vasta kun täysin rakastaa itseään olisi valmis suhteeseen. Tai ansaitsisi sen. Toinen voi tulla täydentämään ja yhdessä voidaan jatkaa kasvua.

Vastaa
Vierailija 31.3.2020 - 08:18

Minusta tuo kommentin teksti oli ihan järkevä muuten, mutta tuo ”Sinä itse seisot onnesi tiellä.” särähti kyllä minunkin korvaani aika pahasti. Ehkä kyseessä oli kuitenkin joku yksittäinen aivopieru hyvää tarkoittavassa tekstissä.

Vastaa
Nimetön 31.3.2020 - 12:36

Niin ja teksti on aika rajallinen kommunikaatiomuoto esim. kommentoinnin muodossa eli tulkintoja tulee ja väärinkäsityksiäkin.

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:42

En itse ehkä mieltänyt tekstin sanoja samoin. Minusta ne on kauniit. Lähinnä itseäni pelottaa, että osaanko olla jonkun kanssa ja uskon, että oikea henkilö tulee osoittamaan sen pelon vääräksi. En siis oleta, että joku korjaisi minut ihmisenä tai tekisi minusta kokonaisen.

Ihmisenä varmasti tulee kasvamaan ja muuttumaan läpi elämän ja aina joutuu palata niiden perusasioiden äärelle, omaan itseensä. Itseään on tärkeää rakastaa ja oleellista rakastaa oli sinkku tai suhteessa <3

Vastaa
Nimetön 30.3.2020 - 15:10

Niin ja itse olen 33v ja reilut 5 vuotta ollut sinkkuna mitä ennen olin ihan naimisissaja tässä välissä pisin seurustelu ollut 11kk, et ei oo muillakaan helppoo löytää sitä oikeeta.

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:42

EI varmasti ole helppoa muillakaan!

Vastaa
KatjaKatja 30.3.2020 - 16:06

Luulin ensin, että omistat tämän biisin ja postauksen Eemille. Hänhän tuli sun tarinaan, ja kaikki muuttui. 🙂 Mut haluaisin ajatella, että kaikilla on tarkoitus.. Minäkin olin pitkään huonossa suhteessa, ja sit pitkään sinkku. Sitten tapasin maailman ihanimman miehen. Ja olen erittäin onnellinen siitä, että sain kokea sen huonon suhteen ja sinkkuuden, koska olen oppinut itsestäni tosi paljon ja olen oppinut arvostamaan itseäni ja myös rakkautta 🙂

Vastaa
iidaafel 30.3.2020 - 22:43

Kyllä, tämä voisi hyvin olla myös Eemille <3 Itsekin haluan uskoa tarkotukseen ja kun se tosiana joskus paljastuu, niin se varmasti tuntuu siltä, että kaikki meni kuin pitikin <3

Vastaa
Valoja 31.3.2020 - 12:09

Minusta tuli sinkku 24-vuotiaana. Se oli 10 vuotta sitten. En todellakaan tapaa enää. Alussa yritin, mutta luopuiin. Mutta tiedän, että löydät toisen puolikkaasi. Ja olen onnellinen. Koska sun onnellisuus on minulle tärkeä asia. 🙂

Vastaa
Monnis 31.3.2020 - 12:49

Voi Iida,olet vielä niin nuori:) Sinulla on koko elämä aikaa löytää kumppani ja varmasti hänet löydätkin. Unohdan aina tekstejä lukiessani ikäsi,vaikutat paljon kypsemmältä kuin iältäsi olet:)

Itse tapasin puolisoni ollessani 27-vuotias. Sitä ennen olin enemmän ja vähemmän sinkku, muutama vuoden mittainen parisuhde takana ja paljon satunnaisia suhteita. Muistan tuolloin,että koin olevani jo tosi vanha ja yksin. Nyt tämä tuntuu vähän hassulta, 39 vuotiaana, mutta silloin se oli totisinta totta.

Muistan sen ahdistavan olon ja yksinäisyyden tunteen. Etenkin viikonloppuna se iski,arkena oli muuta ajateltavaa.

Hyvää kannattaa odottaa…:)

Vastaa
anonymous123 31.3.2020 - 16:03

Mulla on ihan täysin samanlaisia ajatuksia – joskin olen 25-vuotias ja sinkkuutta takana kohta jo 7 vuotta. Lapsuuden naiivit ajatukset kumppanista ja perheen perustamisesta itsestäänselvyytenä satuttavat nykyään. Mahdoton olla vertailematta itseään ympärillä oleviin ystäviin, jotka ovat seurustelleet vuosikausia, ostavat yhteistä ensiasuntoa ja suunnittelevat häitä. Se on ollut pitkään minunkin unelmani, mutta en ole sitä saanut – en edes kokea rakastetuksi tulemista tai huonoakaan suhdetta. Kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, sillä näihin seitsemään vuoteen on mahtunut varsin kivuliaasti päättyneitä juttuja ja äärimmäistä epäonnea miesrintamalla. Kieltämättä sitä on muuttunut kovin skeptiseksi, ja aina ei ole helppo ylläpitää tuota mainitsemaasi uskoa ja toivoa siitä, että jonakin päivänä onni osuisi omalle kohdalle. Tämä yhdistettynä skeptisyyteen ja epätoivoon ei varmaan varsinaisesti myöskään houkuttele hyviä miehiä luokseni? 😀

Vastaa

kommentoi postausta