Tällä hetkellä meidän lapset 2,5v ja 1v5kk ovat kotihoidossa. Aloin odottamaan kuopusta, kun keskimmäinen oli 4kk ikäinen vauva. Oli todella luontevaa, että he olivat sitten molemmat kanssani kotona.
Jaoimme mieheni kanssa vanhempainvapaat kuopuksesta niin, että minä annoin hänelle kaikki annettavissa olevat 63 päivää. Nykyään molemmat vanhemmat saavat 160 päivää vanhempainavapaata ja enintään 63 omista päivistä saa luovuttaa toiselle. Pidin itse vajaa sata päivää vanhempainvapaata. Se sopi itselleni todella hyvin. Oma työni someyrittäjänä mahdollisti kuitenkin sen, että olin paljon myös kotona tekemässä töitä.
Mieheni piti vanhempainvapaat ja kesälomat, jonka jälkeen jäi vielä hoitovapaalle. Tällä hetkellä hän on edelleen hoitovapaalla ja tuleekin olemaan koko tämän vuoden loppuun. Tämä on ollut erityisesti mieheni toive. Hän kokee kotona olemisen ainutlaatuisena tilaisuutena saada tauko työelämästä. Kannustin itsekin häntä jäämään, vaikka se on tehnytkin notkahduksen meidän talouteen ja ajoittain itseäni stressaa vastata koko perheen taloudesta.
Mieheni palaa töihin tammikuussa 2026. Tuolloin keskimmäinen on reilu 3-vuotias ja kuopus juuri täyttänyt 2 vuotta. Se voisi olla ihan hyvä ajankohta aloittaa päiväkotitaival. Silloin päättyy myös Nurmijävellä maksettava kotihoidontuen kuntalisä.
Kuitenkin mietin, jos jäisin itse hoitovapaalle vielä ja he aloittaisivat päiväkodin elokuussa 2026. Tähän vaikuttaa useampikin asia. Nurmijärven varhaiskasvatuksen tilanne on aika huono. Vapaita paikkoja tuskin on varsinkaan kesken kauden tammikuussa. Lisäksi asuinalueemme ainoat kunnalliset päiväkodit (2kpl) siirtyvät ensi vuodesta väestotiloihin sisäilmaongelmien vuoksi. Alkuvuodesta siellä voi olla vähän härdelliä näin ollen.
Toki vaihtoehtona voisi olla yksityinen, mutta yhden lapsen kokemuksella suhtautumiseni on aika ennakkoluuloinen ja ensisijainen toiveeni kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Kunta on suureksi osaksi ulkoistanut varhaiskasvatuksen yksityisille toimijoille. Yksityisellä on kunnassa todella huono tilanne pätevien työntekijöiden suhteen, erityisesti pätevien varhaiskasvatuksen opettajien. Yksityisellä myös työntekijöiden palkka on matalampi ja työehtosopimus kehnompi kuin kunnallisella. Esikoiseni aloitti varhaiskasvatuksen Nurmijärven kunnassa yksityisellä ja pääsi sitten kolmen vuoden jälkeen siirtymään kunnalliseen päiväkotiin.
Mieheni tekee 12 tuntista vuorotyöstä, jonka takia hänellä on todella paljon vapaapäiviä kuukaudessa. Olen miettinyt, josko ensi kevät sumplisimme sitten niin, että teen omat työni miehen vapaiden aikana. Olen toki hakenut yliopistoon maisteriopintoihin tämän kevään yhteishaussa, eli jos pääsen opiskelemaan, niin se tuo hieman haastetta kuvioon. Lähtökohtaisesti olen tietysti todella onnellisessa asemassa, että oma työni joustaa ja voin muokata työntekoa meidän arjen mukaan sopivaksi.
Itselle tuntuisi mielekkäältä, jos taaperot aloittaisivat päiväkodin elokuussa 2026. Sinä syksynä toinen täyttäisi 4 vutta ja toinen sitten loppuvuodesta 3 vuotta. Heillä voisi olla mahdollisuus päästä samaan ryhmäänkin, joka olisi oma toiveeni.
Esikoinen aloitti päiväkotitaipaleensa ollessaan 1v3kk ja se oli itselleni tosi kova paikka. Asuin tuolloin lapsen kanssa kaksin Helsingissä ja olin itsekin töissä päiväkodissa. Myöhemmin muutimme Nurmijärvelle ja jättäydyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi, joka olen edelleen. Se on mahdollistanut lyhyemmät viikot ja päivät lapselle. Esikoinen on osallistunut varhaiskasvatukseen kolmena päivänä viikossa keskimäisen synnyttyä ja tällä hetkellä hän osallistuu vain esiopetukseen, eli 4h päivä viidesti viikossa. Esikoinen aloittaa pian koulun ja koska meillä on täällä pienet kotihoidossa, on hänen kiva tulla kotiin koulun jälkeen.
Näiden vuosien aikana minulta on moneen kertaan kysytty, koska lapset aloittaa päiväkodin ja toisinaan kauhisteltu, että he aloittavat niin myöhään. Monesti kauhistellaan myös sitä, jos varhaiskasvatuksen aloittaa aikaisin, eli tässä asiassa ei varmasti voi tehdä ns. oikein. Muuta kuin oman perheen näkökulmasta, joka onkin se tärkein. Itse koen, ettei omat lapset ole jääneet mistään paitsi, kun ovat kotona. Heille on ollut alusta asti todella paljon seuraa toisistaan! Esikoinen jatkoi varhaiskasvatuksessa, kun keskimmäinen syntyi. Hän oli jo silloin 4 vuotta ja kaverisuhteiden merkitys korostui. Keskimmäinen taas ei aloittanut varhaiskasvatusta, kun kuopus syntyi, hän oli tuolloin 1v 2kk. En nähnyt sillä tarvetta ja toki mieheni runsaat vapaapäivät auttoivat omaa jaksamista, vaikka hänen työpäivänsä pitkiä olivatkin. Ja tietysti tähän vaikutti paljon myös se, että lapset olivat perustyytyväisiä.
Minulle raskaampaa olisi ollut lasten kuskaaminen. Pukea kaikki, pakata autoon, viedä esikoista yhteen paikkaan ja keskimmäistä toiseen. Purkaa kaikki autosta aina mukaan ja pakata takaisin. Ja tehdä sama vielä iltapäivällä. Meillä ei ole toimivaa taajaman sisäistä julkista liikennettä. Etäisyydet helposti on pitkiä, joka vaikuttaa paljon siihen, että ne tulee kuljettua autolla. Erityisesti, jos yksi lapsi on eskarissa koulun yhteydessä ja toinen päiväkodissa ihan toisella puolella taajamaa. Minulla on sitten riittänyt, että olen kuskannut vain esikoista. Olen nauttinut, kun olemme saaneet olla omien aikataulujen varassa ja puuhailla sitten oman mielen mukaan. Näin pienille riittää kyllä arkiset puuhat kotona ja kodin lähiympäristössä. Joka päivä ei tarvitse mitään sen ihmeellisempää virikettä. Leikkiä, kirjan lukua ja ulkoilua, retki kirjastoon tai kyläily mummilassa.
-Iida
