Tämä vuosi on päästy aloittamaan uudessa kodissamme!
Ei ole kauaa, kun kerroin edellisen kotimme olevan myynnissä. Se meni kaupaksi kuukaudessa, mikä on todella hyvin tässä markkinassa.
Vaikka kuukausi todella on lyhyt aika asunnon myynnissä, tuntui se ajoittain pitkältä. Meillä oli kova paine saada asunto myytyä, sillä meillä oli jo uusi koti katsottuna. Mutta niin me vain nyt olemme täällä uudella kodilla, joka tuntuu jo ihan kodilta. Lopulta kaikki vain loksahti paikoilleen ja saimme avaimet juuri ennen joulua. Tuntui niin helpottavalta, kun prosessi vanhan myynnistä ja uuden ostosta saatiin päätökseen. Aivan paras joululahja!
Emme ehtineet juurikaan joulua viettää, sillä meidän oli saatava vanha koti tyhjäksi ja itsemme uudelle kodille vuodenvaihteeseen mennessä. Aikataulu osoittautui kyllä todella tiukaksi. Saimme onneksi paljon apua lähipiiristä, mutta siitäkin huolimatta muuttoa tehtiin useampi päivä lasten ja koiran hääriessä mukana. Välillä tuntui, ettemme selviä, mutta niin vain selvittiin.
Nyt olemme asuneet uudella kodilla reilun viikon. Monet tavarat ovat jo löytäneet paikoilleen ja valtava onnellisuuden tunne on vallannut meidät. Kaikki se stressi ja hermojen kiristely on nyt jossain takanapäin. Vaikka paljon on vielä kesken ja monenlaista pitäisi tehdä, ei sekään latista tämän hetken tunnelmaa. Meidän uusi koti on ihana! Tuntuu ihan uskomattomalta, että me asumme täällä!
Toivottavasti meidän ei tarvitse nyt muuttaa pitkään aikaan. Vaikka niin taisin sanoa viimeksi pari vuotta sitten. Mutta josko nyt se pitäisi kuitenkin paikkansa vähän pidemmän aikaa! Sillä tavalla me tätä kotia katselimmekin, lasten lapsuuskodiksi. Uudessa kodissa meillä on noin 150 neliötä, kolme vessaa, kaksi kerrosta ja makuuhuoneita jokaiselle. Tämä ei ole meidän unelmien koti, mutta vastaa meidän tämänhetkisiin tarpeisiin. Vanhassa kodissa meillä oli noin 100 neliötä, yksi vessa ja kolme makuuhuonetta. Eli olemme todellakin tyytyväisiä ja hiljalleen saamme tästä kodista tehtyä oman näköisen.
Vanhassa kodissa olin teettänyt isot remontit ennen sinne muuttoa, jolloin kaikki oli uutta. Uusi keittiö, uudet märkätilat, hiottu lattia ja juuri maalatut seinäpinnat sekä uudet listat. Vaikka asunnolla oli ikää, kaikki oli uutta. Tämä meidän uusi koti on uudempi kuin edellinen koti, mutta ei uusi. Se on ollut ainoa sellainen asia mitä on ehkä vanhasta kodista kaivannut. Siellä oli uutta ja omannäköistä. Täällä taas aika näkyy pinnoissa, vaikka kotia onkin pidetty hyvänä. Paljon sellaista pientä hommaa on kuitenkin edessä ja varmaan vähän isompaakin sitten joskus.
Vanhan kodin hyvästeleminen tuntui kuitenkin yllättävän helpolta muuttokaaoksen keskellä, vaikka siellä olimme kasvaneet perheeksi. Kun asunto oli tyhjä, se näytti vain asunnolta. Se ei enää näyttänyt kodilta. Se oli jotenkin riisuttu ja alaston. Heti ensimmäisenä iltana uudella kodilla esikoinen tuumasi: “tämä tuntuu ihan vanhalta kodilta”. Lausahdus oli liikuttava. Ja kertoi varmasti siitä, että lapsi koki sen saman kodin tunnelman uudessa kodissa mikä oli ollut jo vanhassakin kodissa. Ei ne seinät, vaan se kaikki mikä on niiden sisällä!
Lasten osalta kodinvaihto on sujunut kyllä todella hyvin. Laitoimme lastenhuoneet aivan ensimmäisenä kuntoon. Niinpä heidän oli heti helppoa alkaa touhuamaan uudessa ympäristössä. Ensimmäisenä yönä ainoastaan keskimmäinen heräili itkeskelemään, mutta sekin jäi siihen. Esikoinen vastusti alkuun muuttoa, mutta muuton tapahtuessa hän oli jo ehtinyt totutella ajatukseen ja oli innoissaan muutosta. Asiaa toki helpotti sekin, että hänen arkeensa ei tullut muita muutoksia muuton myötä, muuttomatka oli sen verran lyhyt.
Sellaisia kuulumisia täältä!
-Iida
