Home » Päiväkoti – sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus

Päiväkoti – sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus

by Iida Åfeldt

Sukupuolisensitiivisyys mainitaan ensi kerran Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016. Ja tätä myöten se näkyy jokaisen kunnan omassa varhaiskavatussuunnitelmassa ja päiväkotien toimintasuunnitelmissa. Päiväkodin henkilökunnan tulee noudattaa näitä ohjekirjoja työssä ja ohjata lapsia toiminnallaan ja käytöksellään sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja tasa-arvoon sukupuoleen katsomatta. Kenenkään henkilökohtainen kanta asiaan ei saa työssä näkyä. 

Sukupuoliin liitetyt oletukset ohjaavat usein myös kasvattajien toimintaa, ellei taustalla vaikuttavista ennakko-oletuksista olla tietoisia. Asian ilmeneminen valtakunnallisesssa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tuo sukupuolisensitiivisyyden myös kasvattajien tietoisuuteen. Sen takia on niin tärkeää, että sukupuolisensitiivisyys mainitaan viimein kyseisessä asiakirjassa. Nyt se on nimittäin otettava huomioon, niin, että asiaan kiinnitetään tietoisesti huomiota, suunnitellaan, toteutetaan tavoitteellisesti ja arvioidaan. Varhaiskasvatuslaki astui voimaan 2015, joka ensimmäistä kertaa velvoitti kaikkia Suomen kuntia noudattamaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Ennen sen toteutus oli kuntien vastuulla. Eli nyt samat asiakirjat koskee koko maata ja vähentää isoja eroja kuntien välillä myös sukupuolisensitiivisyyden osalta. 

car-1577043_960_720.jpg

Sukupuolisensitiivisyys usein koetaan negatiivisesti ja ymmärretään väärin. Se ei tarkoita, etteikö meillä jokaisella olisi sukupuolta, eikä todellakaan kielletä sukupuolten olemassaoloa. Muttei myöskään tarjota kahden sukupuolen mallia ainoana vaihtoehtona. Sillä tarkoitetaan jokaisen kohtaamista ja hyväksymistä omana itsenään ja lapsen kohtelua yksilönä.

Sukupuoleen liitetään valtavasti odotuksia ja malleja, jotka vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen. Usein aikuiset kohtelevat lapsia mallien ja normien mukaisesti ja uusintavat yhteiskunnan ”oikeanlaista” käsitystä olla tyttö tai poika. Sukupuolisensitiivisessa kasvatuksessa nämä mallit ja normit ovat tarkastelun alaisena, niitä pyritään kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan kriittisesti. Tarkoituksena on kannustaa lapsia löytämään omanlainen tapa toteuttaa itseään ja kaventaa sukupuolittuneita käytäntöjä. 

crown-2526570_960_720.jpg

Valitettavan usein kuulee ja näkee niin vanhempien kuin päiväkodin henkilökunnan toimivan roolittuneesti ja sukupuolia korostaen. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa aikuiset tarkastelevat puhe- ja toimintatapojaan kriittisesti. Aikuinen tiedostaa ja tunnistaa sukupuoliin liittyviä stereotypioita ja pyrkii omassa toiminnassaan välttämään tarpeettomia kahtiajakoja. 

Jos aikuinen toistuvasti teoillaan tai sanoillaan osoittaa, että on olemassa ”tyttöjen juttuja” ja ”poikien juttuja”, hän tulee tahtomattaankin rajoittaneeksi lapsen käsitystä siitä, miten hänen on sukupuolensa perusteella mahdollista toimia. Usein aikuiset myös ylikorostavat sukupuolia esim. ”te tytöt” ja ”te pojat”. Meillä on tyttöjen ja poikien leluja, tyttöjen ja poikien värejä, sukupuolittuneita ammatteja ja harrastuksia. Olen kuullut työssäni sanottavan mm. seuraavaa: ”Vain pojat pelaavat jääkiekkoa” tai pojalle sanottavan: ”Sinähän näytät aivan tytöltä, kun on noin pitkä tukka”. Olen nähnyt aikuisen jakavan poikia ritarileikkiin ja tyttöjä kotileikkiin. Joissain päiväkodeissa on vietetty tyttöjen- ja poikienpäiviä, jolloin tekemiset on hyvin stereotyyppisiä, kynsien lakkaamista tyttöjenpäivänä ja pikkulegoja poikienpäivänä. 

Aikuisen ei tule olettaa valmiiksi lapsen kiinnostuksen kohteita. Ei nukkea tytölle ja autoa pojalle vain sukupuolen perusteella. Monipuoliset leikit ja lelut kehittävät erilaisia taitoja. Kuten myös erilaiset kokoonpanot, tyttöjä ja poikia sekaisin kannustaen lasta eri sukupuolten välisiin ystävyyssuhteisiin. Yhdessä leikkivä tyttö ja poika ei ole ”aviopari” eikä mekon leikkiin pukeva poika ole ”homo”. Parasta on antaa kokeilla ja tehdä, kannustaa ja rohkaista. Näin lapsi rakentaa omaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyväksytty, oli hänen lempivärinsä mikä hyvänsä, pukeutuu hän miten hyvänsä, leikki hän mitä hyvänsä ja kenen kanssa tahansa. Lasta pitää tukea hänen kiinnostusten kohteidensa kanssa, vaikkei ne vastaisi vanhempien toiveita, kuten ei ehkä lapsen harrastukset tai tulevaisuuden ammattikaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole, että lapsi elää vanhempien toiveiden mukaisesti, vaan itseään toteuttaen, omien toiveittensa mukaisesti. 

Aikuisten on todella myös kiinnitettävä huomioita omaan puhetapaansa, miten puhuu muista ihmisistä, sukupuolista, sukupuolirooleista ja henkilöistä, joiden sukupuoli ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä? Aikuisen käsitykset sukupuolista ja sukupuolirooleista muokkaavat lasten käsityksiä muista ihmisistä. Moninaisuutta kunnioittavilla puhetavoilla on paljonkin merkitystä sen kannalta, miten hyväksyy itsensä ja muut. Lapsi myös mallintaa aikuisen puhetta, jonka takia on tärkeää puhua toisista ihmisistä kunnioittavasti. 

girl-1004432_960_720.jpg

Itse olen ehdottomasti sukupuolisensitiivisen kasvatuksen kannalla. Jokaisen kuuluu saada toteuttaa lapsesta asti itseään sellaisena kuin itsensä kulloinkin kokee. Lapsen täytyy saada uskoa itseensä ja uskoa siihen, että hän voi olla mitä vain. Se, että on syntynyt tytöksi tai pojaksi ei saa rajata tai määrittää hänen elämäänsä, emmekä me aikuiset saa tehdä sukupuoleen sidottuja oletuksia lapsista. Toki se ei ole ihan niin helppoa, sillä mallit ja normit ovat hyvin vahvasti meissä. Itse ainakin huomaan tekeväni oletuksia, tein niitä jo heti silloin, kuin sain tietää odottavani poikaa. Esimerkiksi vaatteiden ja lelujen suhteen. Mutta pyrin tietoisesti tarkastelemaan itseäni ja ajattelumallejani. Vain niin voi muuttaa yhteiskuntaa, minä muutan tapojani, poikani kasvaa niiden mukaan ja mahdollisesti ei enää uusinna yhteiskunnan sukupuoliin sidottuja normeja ja näin yhteiskuntamme muuttuu sukupuolisensitiivisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi. Varhaiskasvatuksen rooli on erittäin merkittävä sukupuolisensitiivisen kasvatuksen edistäjänä, sillä valtaosa lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen. 

-Iida

kommentoi postausta