Ystäväni kysyi minulta viikonloppuna, että olenko ollut tyytyväinen rintoihini leikkauprosessin jälkeen. Sanoin, etten ole ajatellut rintojani pitkään aikaan. Aamuisin puen rintaliivit päälle ja se on oikeastaan parasta. Ystävä sanoi, että leikkausprossesi on siis onnistunut. Ennen päivittäin mielessä ollut asia, ei ole mielessä juuri ollenkaan. Ystävä herätti huomaamaan, että näin todella on tapahtunut.
Kävin eilen Jorvin sairaalassa tapaamassa kirurgia leikkauksen jälkitarkastuksen merkeissä. Alusavasti kirurgi oli sitä mieltä, että leikkaukset olisi kohdaltani ohi. Astelin vastaanotto huoneeseen ja riisuiduin. Päälläni oli ainoastaan sukat ja alushousut. Katsoimme rintojani ja rasvanottokohtia. Valokuvaaja tuli ottamaan kuvat minusta joka kulmasta, kädet alhaalla, ylhäällä ja sivuilla. Huoneessa oli kirurgin ja valokuvaajan lisäksi parhaillaan kolme sairaanhoitajaa. Hieman tilanne oli epämukava, mutta olin selvinnyt siitä jo kaksi kertaa ennenkin.
Puin päälle ja kirurgi kysyi: ”Onko tämä sinun mielestäsi nyt tässä?”. Olin kirjoittanut muistilapulle kasan perusteluita kolmannelle rasvansiirrolle, jotka olin valmis esittämään. Sanoin, että minä kyllä haluaisin vielä kolmanteen siirtoon ja koen prosessin olevan kesken. Kirurgi sanoi ymmärtävänsä täysin ja sen onnistuvan kyllä. Hän laittoi nyt heti leikkausjonoon. Olin aivan ihmeissäni. Koko käynti kesti 15 minuuttia, eikä minun edes tarvinnut perustella mitään. Riemuissani lähdin sairaalasta kotiin miettien, koska mahdan päästä leikkaukseen. Viimeistään leikkaus on toukokuussa, mutta mahdollisesti minut otetaan peruutusajalle aiemmin.
Kirurgi sanoi, että kolmannella siirrolla saadaan lisää pyöreyttä ja naisellisuutta rintoihin. Joku varmaan ihmettelee, että miksi vielä yksi siirto, kun toisen siirron jälkeen rintani olivat todella hyvännäköiset. Kolmen kuukauden jälkeen tilanne on se, että rasvaa on lähtenyt, vaikka lähtötilanteeseen nähden sitä on kiinnittynyt hyvin ja rintani ovatkin todella symmetriset. Ne kuitenkin pyrkivät takaisin omaan muotoonsa ja ovat suippumaiset. Yksi siirto voisi olla se ratkaiseva. Onneksi olen jo ehtinyt unohtaa kivut! Kolmannella kerralla rasvaa otetaan sisäreisistä. Kolmas rasvansiirto riittää minulle, olisin jo nyt hyvin voinut ymmärtää, jos kirurgi ei olisi siihen suostunut, kun kyse on julkisesta terveydenhuollosta. Rintani eivät tosiaan ole olleet mielessäni entisen tavoin, enkä myöskään tällä hetkellä ole ajatellut silikoneja. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta nyt asia ei ole ajankohtainen ja tällä hetkellä en omista niihin tarvittavaa rahasummaa, enkä olisi valmis ehkä laittamaankaan niin paljon rahaa siihen.
Nyt jännitetään ja odotetaan leikkauspäivää! Tätä viimeistä, todella viimeistä leikkausta odotan kyllä eniten. Kolmas kerta toden sanoo 🙂
-Iida
7 kommenttia
Hienoa että sulla toimii homma noin. Itse odottelen vielä leikkauspäivää ensimmäiseen leikkaukseen, odottavan aika on pitkä (jonossa kuitenkin olen että ennen kesää kai pitäisi päästä jokatapauksessa). Saapa nähdä miten pitkä prosessi tässä on itsellä edessä. Paljon tsemppiä kolmanteen leikkaukseen!
Tsemppiä odotukseen! Se odottaminen on pahinta, kun toivoisi jo pääsevänsä. Mäkin odotin ensimmäistä leikkausta melkein 7kk, vaikka piti olla se 6kk sisällä. Nyt toista ja kolmatta vähemmän.
Kiitos leikkauksia ja toipumista koskevista kokemuksistasi! Mistään ei tunnu löytyvän kuvia, joista voisi vertailla tilannetta leikkauksen jälkeen ja muutaman kuukauden päästä. Eli kuvia, joista hahmottaisi muutoksen leikkauksen jälkeisinä viikkoina tai kuukausina. Itsekin sanoit olleesi leikkauksen jälkeen tyytyväinen, mutta enää et? Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ja mihin tahtiin rasva on kadonnut. Utelias toipilas kyselee…
Kiitos kommentista ja kiva kuulla! Oon ihan samaa mieltä, että kuvia ja tietoa ei oikein löydy. En ole itsekään vielä rohjennut laittamaan nykytilastani kuvaa. Se on kyllä käynyt mielessä ja voisin ihan hyvin kirjoittaa tästä teemasta ja kaivella vanhoja kuvia. Harmillisesti en ole kuvannut joka vaiheen jälkeen yhtä paljon. Mutta jonkun käsityksen ainakin saa!
Tämä muakin harmittaa, kun haluaisi oikeasti nähdä vaihekuvia. Pitää itse yrittää olla aktiivinen sitten kun joskus pääsee leikkaukseen ja perustaa vaikka ihan sitä varten blogi 🙂 Kertoo sinne sitten vähän eri vaiheista ja laittelee kuvia.
Kiitos Janika! Kyllä mä teitä varten voin asiasta kirjoittaa ja laittaa kuvia tän hetken tilanteesta myöskin. Olin pitkään sitä mieltä, etten halua laittaa kuvia rinnoista sellaisenaan blogiin, mutta muutamia olen laittanut ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Ja varmasti pelkästään tätä aihetta käsittelevälle blogille olisi tarvetta! Oma kun käsittelee muutakin, joten olen joutunut miettiä rajaa tissijuttejen ja muiden juttujen välille. Mutta laitan tällä viikolla tekstiä tulemaan, kun sille on selvästi kaipausta!
Hui kauhia. Luin uudestaan tuon mun kommentin, niin en tarkottanu että juuri sinun blogissasi häiritsisi se ettei olisi kuvia. Minun mielestä olet tehnyt hienoa työtä kun olet jakanut näinkin henk. koht. asiasta paljon infoa ja kokemuksia. Tarkoitin että kun googlella hakee aiheesta suomeksi tai englanniksi niin tosi vähän löytyy mitään yhtään syvälle pureutuvampaa aiheesta. Löytyy jotain plastiikkakirurgien sivuja missä on ennen ja jälkeen kuvat muttaei enempää. Iso kiitos Iida, jos sellaisen postauksen teet! 🙂 Lupaan tehdä osani myös sitten kun on jotain kerrottavaa ja kuvattavaa.