Siis koko tammikuussa olen käynyt yhdillä treffeillä. Ja ne oli ihan surkeat.
Mies oli Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin ja asunut vasta jonkin aikaa Helsingissä. Eikä siinä siis mitään. Kuulumisten vaihdon jälkeen mies kysyi ”Mitäs muuta?”. Mitäs muuta minulle, ei muuta, ihan tavallista vaan. Mies sanoi ”Sinäpä se hiljainen etälän tyttö olet”. Vaikka kommentti oli sarkasmia, ehkä, niin ekaa kertaa treffeillä en oikeesti keksinyt mitään puhuttavaa. Kävelimme keskustassa Lux tapahtuman aikaan, oli liikaa ihmisiä ja liian kylmä, en voinut puhua. Ei vain tullut mitään. Valehtelin olevani todella väsynyt.
Mitään muita treffejä ei ole ollut, vaikka olen ollut tosi aktiivinen Tinderissä.
Laitoin Teemulle viestin: ”Ollaan oltu match niin kauan, että ajattelin alottaa keskustelun. Mun mielestä sä voisit pyytää mut nyt treffeille”. Ei vastannut. Laitoin kahvihifisteliäksi profiilissaan ilmoittautuneelle Tuomolle viestin: ”Miten kahvihifistelijä keittää kahvit?”. En saanut vastausta.
Juhon profiilissa luki kotoisin toisaalta, joten kysyin mistä toisaalta on kotoisin. No answer.
Puhumattakaan Kimistä, Akista tai Juhasta, joille laitoin jotain sellasta, kun ”diggaan sun tyyliä” tai ”oot komee”. Se, etten saanut vatausta johtuu kuulemma siitä, etten kysynyt mitään mitään mihin voi vastata väitti ystäväni.
Ossi vastasi sentään. Laitoin Ossille viestin: ”Oon ihan hulluna kauluspaitoihin. Toi sun teki vaikutuksen”. Ja Ossi vastasi: ”Eli simpanssi kauluspaidassakin miellyttäis sua?”. No en enää vastannut Ossille. Tinder on niin kuollut ja kuopattu. Kukaan ei jaksa viestitellä, kaikki on yhtä kyynistyneitä ja välinpitämättömiä.
No vähät Tinderistä, onhan minulla vanhat deittini! Sillä vanhat deittini ovat yhtäkkiä vuoden vaihduttua muistaneet minut. Olen saanut todella paljon yhteydenottoja. Vuoden vaihtuminen on selvästi vaikuttanut asiaan ja tylsät pyhät. Hyvää joulua ja kivaa uutta vuotta -viesti on aina hyvä teko syy ottaa yhteyttä. Minäkin sorruin laittamaan viime vuoden todelliselle ihastukselleni viestiä, että olisko vielä mahkuja. Joten en ihmettele, että minuakin on lähestytty, yrittänyttähän ei lasketa.
Elias, jota tapasin syksyllä alkoi vuoden vaihteessa pommittaa pitkän hiljaisuuden jälkeen ja on jatkanut tammikuun. Viestit on olleet lyhyitä. Siis tähän tyyliin: ”Miten menee”, ”huhuu”, ”kerro jotain jännittävää” tai ”Mitä puuhat”.
Sitten on ollut Antti. En ole koskaan tavannut itse Anttia, mutta Antti on jaksanut viestittää viime maaliskuusta asti! Antti pelaa jääkiekkoa Saksassa ja alkoi juuri nyt soitella ja viestitellä puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Hän on kysellyt minua lomalle Saksaan ja kun olen kieltäytynyt, hän on sanonut tulevavansa sitten Helsinkiin. Salasin juuri osotetietoni.
Sitten on Toni ja Pasi, jotka molemmat kysyivät miten menee nykyään. Mutta suurin fiasko on Mikko.
Mikkokin laittoi viestiä ja kysyi miten menee. Sanoin, että ihan tavallisesti. Mikko kysyi haluisinko kuulla hänen viimeaikaiset kuulumiset, jonka jälkeen keskustelu eteni seuraavanlaisesti:
MINÄ: Anna kuulua
MIKKO: Kerron mielummin face-to-face
MINÄ: Aha, no parempi olla sitten jotain todella hyvää
MIKKO: Käyko sulle keskiviikkona?
MINÄ: EI käy. Mulle käy perjantaina.
MIKKO: Okei, nähään vaikka silloin.
MIKKO: En kyllä malta olla kertomatta. Oon tapaillu yhtä naista ja meillä on ollut sika hauskaa yhessä. Nähtiin seuraavan kerran ja seuraavan kerran. Sit tää mimmi sano, että se ei haluu enää olla muutaku kaveri. Ja sit jatkettiin hengailuu tosi tiiviisti. Nähtiin tyylin joka toinen päivä. SIt tuli joulu ja päätin, etten ota nyt ite siihen yhteyttä. Sit se mimmi laitto jouluna viestiä ja kerto, että on kelannut mua. Ja silti se haluu olla frendi. Siis kelaa. Taas työnsin käteni paskaan.
MINÄ: Ja kerrot tän koska?
MIKKO: No kun sulla on aina niin hyviä mielipiteitä. Halusin kysyy mitä oot mieltä tästä tilanteesta ja halusin jutella tästä sun kaa ku kerrot nii hyvii pointteja.
MINÄ: Niin sii haluut nähdä mua, jotta voidaan käydä läpi sun naisasioita? Eli mä vaan kuuntelisin ja auttaisin? En oo psykologi.
MIKKO: No en mä nyt silleen
MINÄ: No miten sitte?
MIKKO: No ajattelin, et jos me voitas alottaa siitä mihin viimeks jäätii
MINÄ: Täh? Nyt en tajuu, tapailet toista mimmiä, kerrot siitä mulle ja haluut vielä tavata…
MIKKO: Niin siis mehän ollaan ton kaa vaan kavereita ja mitään ei tapahtunu.
MINÄ: Aivan.
MIKKO: Haluutko hengailla?
MINÄ: EN halua. En koe siihen mitään syytä.
Jotenkin jäänyt juttu harvemmin kiinnostaa. Tosin Villen ja Arin kanssa voisin edelleen lähteä ulos.
KUVAT: Pinaycoco -blogin Pinja
23 kommenttia
Nyt en kyllä tiedä, että pitäisikö Mikon viesteille itkeä vai nauraa.
haha niin samaa mieltä… tuntu niin uskomattomalta sada tollanen viesti!
Voi ei, kumpa mätsäisin ossin! Kuulostaa tosi hauskalta tyypiltä :DD Ymmärrän, ettei tollanen huumori iske kaikkiin, mutta sinänsä nostan hattua, että lähti noin ”riskillä” liikkeelle samantein. Ei ainakaan tuu sitten treffeillä yllätyksenä erilaiset huumorintajut!
Mäkin olisin jatkanut Ossin kanssa sanailua ainakin hetken verran – yhden heiton perusteella on vaikea sanoa, onko kyse pilke silmäkulmassa heitetystä letkautuksesta vai puhtaasta ilkeilystä. Viljelen itsekin sarkastista huumoria, mutta siihen sisältyy aina väärinymmärryksen vaara, jos ei olla ihan samalla aaltopituudella tai ei vielä tunneta kunnolla.
Hahah, ihan totta!! Toivottavasti löydät sun Ossisi <3
Hahah voi luoja miten tästä tulee mieleen omat 2,5 v sinkkuna 😀 Voi sitä säädön ja sähläyksen määrää. Mutta oli se kyllä niin hauskaakin, et välillä salaa ihan vähän haikailen niitä aikoja! 😀
Ja tehdään sellainen random paljastus nyt tässä, että oman mieheni löysin sit lopulta Suomi24 Treffit -palvelusta, vaikka ensin vannoin etten tuu ikinä olemaan niin ”epätoivoinen” että menisin sinne. Mut ehkä siellä osa porukasta on kuitenkin vakavammalla mentaliteetilla kui Tinderissä.
Ja ihania kuvia, sun hiukset <3
Kiitti Netta! Ja mahtava kuulla, jes, olen itekkin ajatellut, että Suomi24 on tooosi paha, mutta kyllä mulla sielläkin on profiili. Ja on kyllä tullut sama fiilis, että miehet siellä on enemmän tosissaan.
Alussa mariset, kuinka kukaan ei vastaa Tinderissä viesteihin. Lyhyisiin heittoihin, joilla aloitat keskustelun.
Samaan hengenvetoon toteat kuinka vanhat deittisi ottavat yllättäen uudelleen yhteyttä (näköjään ihan samaan tyyliin kuin sinä itsekin) ja jätät tylysti roikkumaan. Toisin sanoen sorrut itse juuri siihen samaan kuin Teemut, Tuomot, Juhot ja Kimit.
Kiitos sun kommentista. Tekstissähän ei käy ilmi miten keskustelut vanhojen deittien kanssa on jatkunut. Teksti on myös itse ironiaa ja toivon lukijoiden huomaavan sen. Enkä tietenkään ole täydellinen deittailija itsekään, muuten en varmaan olisi sinkku.
Juuri tämän takia en ole vieläkään antanut mahdollisuutta Tinderille! Jotenkin on vaikea uskoa, että sieltä löytäisi yhtäkään kunnon miestä.. Mutta toisaalta kun harvoin käy missään, on aika pieni todennäköisyys että sitä unelmien miestä löytäisi mistään yöelämästä..
Mä ajattelin pitkään samoin. Ja en todellakaan ole löytänyt miestä yöelämästäkään. Enkä tiedä kumpi on loppupeleissä pahempi. Tosin tunnen neljä pariskuntaa lähipiiristä, jotka ovat tutustuneet tinderissä! Että toiset onnistuu <3
Ymmärrän, ettei tule vastausta, jos viesti on ”voisit pyytää mua treffeille”. Sä voisit myös pyytää miestä treffeille ilman että vetoat johonkin miehen kivikautiseen velvollisuuteen pyytää naista ulos. Luulen, että toi on monelle miehelle turnoff.
Mutta tsemii tinderiin. Se on kyllä ollut pitkään tosi kuollut. Siellä toisaalta myös monet saa niin paljon viestiä, että ei jaksa vastata latteisiin tai kömpelöihin aloituksiin. Jos haluu treffit pitää vähän panostaa – profiiliin tai viesteihin tai mielellään molempiin. Hyvä juttu on, että siellä erottuminen on helppoa, tosi monet profiilit on niin toistensa kaltasia. Nyt viimeset puol vuotta 80% profiileista on kertonut, että tykkää huonosta huumorista. Se on nyt joku tindertrendi ainaki Helsingissä. Kaikilla miehillä on profiilikuvassa koira, koska joskus oli joku tutkimus, että koiran kanssa kun poseeraa, saa naisia. Jne.
Huh, melkoinen viidakko tuo Tinder! Oon kyllä niin pihalla deittailun nykytrendeistä 😀
Niin, ja tosi kauniit kuvat! Sitä olin siis tulossa kommentoimaan alunperin 😀
Kiitos Minnea, ihana kuulla, niin mustakin <3
Toi on ihan normaalia näköjään ja missä vaan nettideittimestassa että todella harvaan viestiin vastataan. Mäkin oon laittanut useita miehille ja hyvä jos yks kymmenestä vastaa. Ite oon yrittänyt laittaa jokaiselle että kiitos viestistäsi mutta en ole kiinnostunut. Mukavaa talvea yms.
Nykyään en jaksa enään lähettää sitä ensimmäistäkään, kun menny maku vastaamattomuuteen.
Ja itelläkin kokemusta sit näistä, jotka vuosienkin jälkeen yhtäkkiä laittaa et mitä kuuluu… Ite aina poistan nrot muistista, jos ei oo tullu mitään. Miehet ei näköjään.. 😀
Jes joku muukin on huomannut tän! Mulle tullu sama fiilis. Yritän ite just vastata jotain ja vaikka kertoa jos tapailen jotain ai ei oo kiinnostusta. Mutta turhauttaahan se, kun ei monikaan toimi samoin. Ja mäkin poistan numerot, kun homma on ohi, en ees vois laittaa viestiä… hauskuttaa kun miehet toimii toisin hehe
Ei voi muuta sanoa kuin että ihania nämä tindermiehet!
Tää oli hauska ja osuva teksti! Oon huomannut saman homman Tinderissä, eli siis sen et jengi ei enää jaksa laittaa siellä viestiä (ainakaan samaan tahtiin kuin joskus aikaisemmin). Sellasii kuivii ” Mitäs sä” ”Missä oot töissä/mitä teet” keskusteluita ei myöskään jaksa. Itse oon aina ihan muutaman viestin jälkeen ehdottanu kiinnostavalle tyypille, että nähdäänkö.Viime vuonna tuli käytyä varmaan kymmenisen eri Tinder -tyypin kanssa treffeillä ja ihan hauskoja tyyppejä löytyi, vaikka ei mitään vakavaa kenenkään kanssa syntynytkään. Nyt uuden vuoden kunniaksi oli kuitenkin pakko poistaa sovellus ja pitää pientä breikkiä. Vitsi ois siistiä tutustua johonkin mieheen vaihteeks ihan face-to-face. Lieneeköhän nykymaailmassa mahdottomuus.
Aloin ”Miten et voi tietää lapsesi isää”-postauksen jälkeen vähän koluamaan läpi sun blogia ja iiiiihan pakko huikata tähän väliin, että mä löysin mun mieheni tinderin kautta. <3 Kun tavattiin ekan kerran, niin se oli menoa kerrasta, eikä tarvinnut mitään sen kummempaa pelaamista tai muuta väsyttävää meininkiä. Niin että kyllä sieltä niitä timanttejakin löytyy kaikenmaailman outouksien seasta. 😀 <3
Eihän tuo Mikko osaa edes kirjoittaa. Sekavaa tajunnanvirtaa, puhekieltä, jne. Minä heittäisin tuollaisen miehen mappi Ö:hön ihan heti.
Sinä olet laittanut sydäntä vain mielikuvituksettomille jätkille, oma vika.
Hei Iida, olen juuri löytänyt blogisi ja ihastunut! Raikkaita kirjoituksia ja elämän energiaa, puhumattakaan kauniista kuvista. Monesta postauksestasi tulee mieleen aika omat sinkkuajat muutama vuosi sitten. Pitkän parisuhteen päätyttyä olin aluksi aika pihalla sinkkuuteni kanssa. Voi kun olisin silloin jo löytänyt blogisi! Toivon sinulle hurjasti voimia ja onnea. Toivottavasti jatkat bloggaamista samalla kvaliteetilla kuin tähänkin asti. Kevätterveisiä Hollannista!