Home » Vauvakuumeilua

Vauvakuumeilua

by Iida Åfeldt

Näin kuukauden ikäisen pikku ihmisen, joka nukkui. Hän nukkui mitä ihanimmassa kippuraisessa asennossa turvakaukalossaan. Sydän halkesi. Näky oli niin ihana. Minäkin haluan tuollaisen, ajattelin. Hän nukkui useamman tunnin oleskelumme aikana.

Ei mennyt kauaa, kun sain kunnian kohdata toisenkin vauvan ja vain muutamia päiviä vanhan. Hän nukkui ja hän oli todella pieni. Vaikka hän oli syntyessään ollut suurempi, kuin Eemi syntyessään, niin silti minä ajattelin: ”Onko minun vauvani muka joskus ollut noin pieni?”.

Eemi tuntui yhtäkkiä ihan valtavalta.

Järjestelin Eemin vaatteita. Otin kaapista pois kaikki 50, 56 ja 62 koon vaatteet. Hämmästelin niitä pieniä pieniä vaatteita ja mietin taas, että onko se muka mahtunut niihin. Nehän sopii nukelle! Silloin, kun 50 koon vaatteet olivat vielä isoja, toi sukulaiset lahjaksi 62 koon vaatteita. Silloin katsoin niitä järkytyksellä ja ajattelin, että emme koskaan tule käyttämään noin isoja vaatteita. Ne tuntui niin isoilta. Ja nyt me käytämme jo niitä 68 vaatteita ja osaksi 74 vaatteita, eikä ne nyt niin isoilta tunnu sittenkään.

Instagram läväyttää naamalleni jatkuvasti söpöjä nukkuvia vauvoja. Ja taas kuulen sydämeni jyskyttävän ja huokaan aawwws. Vauvakuume on ihan väistämätön.Tuntuu ihan järjenvastaiselta. Minulla ON vauva. Mutta se onkin iso vauva. Kohta 6kk täyttävä vauva ole niin vauva enää.

Vaikka olen viime päivinä vauvakuumeillut, kun lähellä on useampikin vauva, en todellakaan kaipaa takaisin, en todellakaan haluaisi ajassa taaksepäin. Minusta koko ajan on vain parempaa. Vaikka tavallaan sitä aikaa jo hämmästelee, että oliko se joskus niin pieni, niin silti sitä iloitsee. Koko ajan nimittäin tapahtuu jotain uutta ihanaa.

Mutta vauvakuumeilu on aiheuttanut minussa ajatuksia, joita en ajatellut ajattelevani. Olin aika varma, etten koskaan hankkisi toista lasta yksin. Mutta koko ajan olen alkanut ajatella enemmän ja enemmän sitä, että voisin tulevaisuudessa hankkia lapsen itsenäisesti. Tietysti toivon, että elämääni tulisi lähivuosina aikuinen mies, joka haluaisi kanssani perheen.Ajatuksissani asetin jopa aikatavoitteen omaan 30-vuotis päivään. Jos sitä ei tapahdu, niin en aio sivuuttaa haavettani toisesta lapsesta, vaan voisin  hankkia sen lahjasoluilla itsenäisesti. Tietysti toisen lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys ja sekin vähän pelottaa. Saisiko toista lasta?

Toki tällä hetkellä nautin olemassa olevasta vauvastani. Mutta on kiva pohtia asiaa ja haaveilla. Ja ennen kaikkea on hauska huomata muutos omassa ajattelussa, sillä alkuun ajattelin, ettei koskaan toista lasta yksin, mutta nyt olen aika vakuuttunut, että pystyisin siihenkin. Vaikka omani on ollut haastava, paljon itkevä ja vähän nukkuva, niin ottaisin silti toisen samanlaisen ja tekisin tämän uudelleen. Välillä olen saanut blogiin kommenttia, että blogini on paras ehkäisy, sillä sitä lukemalla ei todellakaan enää halua lapsia. Vaikka on ollut raastavaa, niin silti olen tullut siihen tulemaan, että tekisin tämän kaiken uudelleen. Vauvat ovat jokatapauksessa ihania, nukkuvat ja nukkumattomat!

-Iida

KUVAT / Alps in Finland Photography

16 kommenttia

KaisaLiisa 6.3.2019 - 20:37

Hei, ihan pakko kysyä, onko vauvan poskessa oleva punainen jälki vielä siinä? Tuli mieleen, ettei vaan ole alkava ruusu? Ehkä hyvä näyttää lääkärille. En tahdo tunkeilla, mutta pisti vain silmään.

Olet ihana äiti pojallesi!

Vastaa
iidaafel 6.3.2019 - 21:15

Meillä on paha atopia ja kyseessä se, asiaa paljon tutkittu ja hoidettu 🙂

Vastaa
Sofiaa 6.3.2019 - 21:30

Hyvä kirjoitus! Ja viimeisiin lauseisiin viitaten, nykyään näkee kaikkialla vaan sitä kiillotettua pintaa ja ”täydellistä” perhe-elämää. Surullista että jotkut ilmeisesti ajattelee sellaisen olevan jotain todellisuutta… Sun matkan seuraaminen on mun kohdalla ennemminkin vaan vahvistanut sitä tunnetta että haluan äidiksi. Rankkaakin todennäköisesti tulee olemaan, mutta on se varmasti myös sen arvoista. Kiitos että puhut asioista niin rehellisesti <3

Vastaa
iidaafel 6.3.2019 - 22:10

Voi kiitos aivan ihanista sanoista! Ihana, että on teitä, jotka ymmärtävät blogini näin, kun itsekin ajattelen <3

Vastaa
Minskii 6.3.2019 - 22:07

Poikani on nyt neljä ja puoli kuukautta ja huomaan aina välillä haaveilevani pienestä vauvasta 🙂 Haaveilen siitä, että saisin kokea uudelleen sen kun saan vastasyntyneen ihanuuden rinnalle <3 Ja huonoina hetkinä olen varma, että yksi lapsi riittää! Kiitos aivan mahtavasta blogista 🙂 Olet oikea supernainen! Ihanaa kevättä sinulle ja Eemille 🙂

Vastaa
iidaafel 6.3.2019 - 22:11

Voi kiitos aivan ihanasta kommentista <3 On tää ihmeellistä, kaikki tunteet laidasta laitaan kulkee mukana 🙂 Ihanaa kevättä myös teille <3

Vastaa
Pohataksi Pohjalta 6.3.2019 - 22:18

Heippa =)

Tutustuin blogiisi ja vaikuttaa aivan ihanalta.
Täällä myös bloggari, itsellinen nainen, joka yrittää nyt esikoista yksin!
Aivan ihana pikkuinen sulla.
Tuu tustumaan mun blogiin ja kuumeiluun jos haluat: https://pohataksipohjalta.blogspot.com/

Vastaa
iidaafel 7.3.2019 - 16:10

Hei ihanaa kuulla, kiitos! Ja kiitos blogivinkistä ja onnea matkaa, upea päätös <3

Vastaa
saranda 7.3.2019 - 08:52

Ihana postaus Iida<3 Tuli entistä voimakkaampi kiitollisuus Elaa kohtaan mutta myös pieni lohtu tosta että ”kokoajan on vain parempaa”. Eli tämä ei ole ainoa ihana vaihe vaan niitä on edessä varmasti pilvin pimein. 🙂

Ja nää kuvat on maailman kauneimpia! Wow!!

Vastaa
iidaafel 7.3.2019 - 16:11

Kiitos Saranda <3 Koko ajan tulee uutta ihanaa! Lupaa!

Vastaa
Mintsku 7.3.2019 - 13:41

Toivottavasti saat tänään lääkäriltä ohjeita lisää tuohon teidän itkuisuusasiaan ja yöhulinointiin. Vaikka sanoisivat mitä ja kaikkia ohjeita olet saanut yllinkyllin, kokeilisin uudelleen täysin maidotonta dieettiä. Aina ei osittain pilkotut äidinmaidonkorvikkeet riitä ja pitää kokeilla aminohappopohjaiset erityiskorvikkeet. Ja tähän ei lapsi ihan heti välttämättä suostu, mutta pienen maitojen sekoittelun ja sokerin lisäämisellä maitoon voi onnistua totuttamaan vauvaa outoon maidon makuun. Kallis maito kuin mikä, mutta mitä ei lapsen hyvinvoinnin eteen tekisi. Tämä auttaa usein refluksiin ja iho-oireisiin. Tietysti myös aika auttaa, mutta onhan se lapsen etu auttaa elämään tämäkin aika kun kipuja selvästi on!

Vastaa
iidaafel 7.3.2019 - 16:12

Kiitos <3

Vastaa
Ritta 8.3.2019 - 17:28

Mullakin oli aivan hirveä vauvakuume, kun vauva oli noin puolen vuoden ikäinen. Tämä siis siitäkin huolimatta että elämäntilanne oli kaikkea muuta kuin optimaalinen uutta lasta ajatellen, sillä elin ja elän edelleen lapsen kanssa kaksin. No, lasta ei siis tullut ja vauvakuumekin on häipynyt.

Olenkin miettinyt, onko tuo ”puolen vuoden” vauvakuume jollain lailla hormonaalista. Äiti alkaa kaivata uutta vauvaa kun entinen ei ole enää varsinaisesti vauva.

Vastaa
iidaafel 8.3.2019 - 20:00

Hauksa kuulla, että sullakin on ollut! Hyvin voisikin liittyä hormoneihin!

Vastaa
Äiti ja tytöt 11.3.2019 - 11:17

Onneksi aika kultaa muistot ja kohta sitä huomaa miettivänsä, ettei ne yöt nyt niin pahoja ollutkaan ja haluaisi tosiaan kokea uudelleen sen vastasyntyneen lapsen onnen. 🙂 eikä ensimmäisen lapsen itkuisuus ja maha- tai refluksivaivat tarkoita samaa seuraavan kohdalla. Näin nyt itse toisen lapsen kohdalla saattaakin huomata, että on myös hyvin nukkuvia, rauhallisia ja hymyileviä pieniä, ei vain niitä valitettavan vatsavaivaisia, joiden itkua kuuntelee yökaudet itsekin epätoivoisena itkien, kun mikään ei vaikuta auttavan. 🙂 Tsemppiä teille, ihana lukea blogiasi!

Vastaa
iidaafel 12.3.2019 - 14:16

Voi kiitos sinulle ihanasta kommentistasi! Noinhan se todella on, ei tarkoita, että seuraava olisi samalla tapaa itkuinen ja jossain kohtaa aika vaan kuultaa ne itkumuistot, heh <3

Vastaa

kommentoi postausta