Tänään julkaistussa Kinkkukiusauksia podcast jaksossa jutellaan miesten ja naisten välisestä ystävyydestä.
Jakso on kuunneltavissa Suplassa ja pääset kuuntelemaan sen tästä.
KUVA // Omer Levin
Kuten tuossa podissa kerron, minulla ei ole miespuoleisia ystäviä. Olen aina ajatellut, ettei mies ja nainen voi puhtaasti olla vain ystäviä. Ehkä kavereita jollain tasolla, mutta todellisia ystäviä? Minusta ystävällä ja kaverillakin on ero.
Osin varmasti omaan ajatusmaailmaani vaikuttaa lapsuuteni. Olen kasvanut tyttövoittoisessa perheessä ja suvussa. Pikkuveljen kanssa leikittiin barbeilla ja bratzeillä, hänellä oli niitä jopa enemmän kuin minulla. Minua kiinnosti kaikki erittäin tyypillisesti tytöille mielletyt leikit, joita leikin muiden tyttöjen kanssa. Olin jo lapsena tyttömäinen tyttö ja miellän itseni edelleen olevan todella naisellinen nainen.
Ala-asteella muodostuneet kaverit kulkivat mukana yläasteen. Minun kaveriporukassani oli vain tyttöjä, mutta kova kiinnostus poikiin kyllä oli. Ainut tarve hakeutua poikien läheisyyteen, oli kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen.
En kuitenkaan tiennyt pojista mitään, he olivat aiheena suuri mysteeri. Kuuntelin kaikkea vanhempien tyttöjen kertomaa ihan haltioituneena. Minun oli aina todella vaikeaa olla poikien seurassa. En osannut olla rento, jutella nolaamatta itseäni tai olla ajattelemmatta sitä, että teenkö itsestäni jotenkin nolon poikien seurassa ja mitä pojat minusta ajattelevat.
Lopulta koitti se päivä, kun sain ensisuudelman, aloin ekaa kertaa olemaan yhdessä pojan kanssa ja pääsin oikeasti käsiksi poikien maailmaan. Siitä lähtien se onkin kiehtonut ja vienyt mukanaan. Edelleen miehet ovat mysteeri ja edelleen jännitän miesten seurassa. Edelleen on vaikea olla rento. Mutta se johtuu juurikin siitä, että koen vetoa vastakkaiseen sukupuoleen ja en yleensä edes hakeudu miesten seuraan etsiäkseni uutta ystävää. Kyllä minä olen kiinnostunut miehistä enemmän kuin ystävinä. Minä miellän heihin hyvin helposti seksuaalisia tunteita ja miesten seurassa jännite kasvaa. Pientä flirttiä ja niin edelleen. Ystävien kanssa tälläistä ei ole, heidän kanssa ei ole romanttisia tunteita.
Joten ystäviä en ole miehistä saanut. Aika usein olen itse ihastunut tai mies on ihastunut, jolloin minusta on kiusallista jatkaa ystävinä. Minusta on myös todella outoa, että suhteen päätyttyä jotkut parit jatkavat ystävinä. Eihän se silloin ole ystävyyttä, kun siinä on ollut joksus tunteet mukana! Voi toki olla, että varonkin ystävystymästä miehiin välttääkseni mahdollisen ihastumisen.
Toki minulla on ns. kavereina muutamia miehiä, joihin ihastuminen on tavallaan mahdotonta tai kiellettyä, kuten ystävien puolisot, homomiehet, työkaverit, sukulaiset ja serkut yms. Mutta puhdasta ystävämiestä ei ole, jos edellä mainittuja ei lasketa. Mistä ystävämiehiä oikein hankitaan? Miten ystävämiesten kanssa ollaan rennosti kiusaantumatta ja asettamatta odotuksia suhteelle? Miten ystävämiehen kanssa ollaan ilman, ettei ympäristö luulee teidän seurustelevan?
Ehkä ajattelisin eritavalla miesten ja naisten välisestä ystävyydestä, jos lapsuudessani ja nuoruudessani olisi ollut enemmän poikia ja miehiä. Mutta onneksi minulla on paljon ihania naisia ystävinä, joiden seurassa viihdyn ja voin olla rennosti.
-Iida
5 kommenttia
Mun mielestä voi. Mulla ei itsellä kovin läheisiä miespuolisia kavereita ole, mutta on kavereita kuitenkin. Edellisessä elämässä suurin osa kavereista oli miehiä koska exäni oli palokunnassa. Toki kaverit siis tulivat hänen kauttaan, mutta kuitenkin.
Eräällä naispuolisella ystävälläni suurin osa kavereista on miehiä. Hänen paras kaverinsa on mies ja ovat kumpikin sanoneet ettei heillä ole ollut koskaan edes pussailua keskenään.
Varmasti voi! Minulle itsellä vain ei ole enkä koe sitä yhtään luontevaksi. Olen myös naisvaltasella alalla töissä, että sitäkään kautta ei tutustu miehiin. Mutta juurikin podcast parillani Katalla on päinvastainen tilanne!
Aika jännä toi suhtautumisesi miehiin mitä kerroit. Siis että edelleen heidän seurassaan jännittää. Itse olen siis täysin sitä mieltä että miehen kanssa voi olla ystävä, ainoa ero on siinä että miehen kanssa ei ole normaalia hengata tosi paljon vapaa-ajalla kahdestaan. Sillon se on heti deittailuun verrattavissa. Ja oonkin sitä joskus vähän surrut, kun jostain miehen seurasta on oikeasti tykännyt vaan kaveripohjalla, mutta kun heillä on ollut tyttöystävä niin ei vaan ole voinut lähteä vaikka leffaan yhdessä. Mutta kyllä mulla on monta miespuoleista ystävää jonka kanssa vaihdetaan kuulumisia ja pidetään porukassa ihan samalla tavalla hauskaa kun tyttöjenkin kanssa 🙂
Miesten seura ei jännitä, jos kyse on porukasta, mutta treffeillä taas jännitää, kska se asetelma on erilainen. Mutten todellakaan koe olevani luonteva miesten kanssa juttelussa ns smalltalkissa.
Ja monilla miehiä on kaverina. Minulla vain ei ole ja itse koen sen oudoksi. Olisi vaan outoa mennä kahville ja leffaan. Mutta johtuu varmasti vaan siitä, ettei minulla ole lapsesta asti ollut mieskavereita, en ole tottunut enkä oppinut. Ja toki varmasti mustasukkasuus mistä puhut on aika yleistä siihen, miksi miehen kanssa ei voi hengata yhtä paljon kuin naisen. Kumppanit ja puolisot voivat kokea sen uhkaavana, vaikka kuseessä tosiaan olisi vain ystävyys.
Moi, itse olen kasvanut isoveljen kanssa ja sitä myötä koen hyvinkin luonnolliseksi miespuoliset ystävät. Heidän kanssa tosin ystävyys on jossain määrin erilaista, kuin naisten. Jos haluan kertoa tunteistani ja toivon enemmän myötätuntoa kuin ratkaisua, niin silloin olen yhteydessä naiseen, jos haluan taas jutella enemmän käytännönläheisesti jostain tai tehdä jotain urheilua niin silloin olen yhteydessä mieheen. Miehet ovat myös pääsääntöisesti suorempia ja rehellisempiä keskusteluissa, josta pidän ja, jota myöskin ystävästä välillä kaipaan. Olen rakennusalalla ja parhaat naispuoliset ystävänikin ovat, että sinällään en ehkä edusta ihan sitä valtavirtanaista. Toisaalta pakko myöntää, että 95% miespuolisista ystävistäni on seksuaalisesti tai parisuhdemielessä lähestynyt minua, että se jännite siellä tietysti on olemassa. Itsellä taas ei ole mitään ylimääräisiä fiiliksiä näitä ystäviäni kohtaan niin en näe siinä ongelmaa. Itse voin kokea seksuaalista jännitystä myös naisia kohtaan niin en näkisi, että tässäkään asiassa sukupuoli on mitenkään rajoittavatekijä. Muutenkin tykkään kyllä ajatella niin, ettei sukupuolella ole mitään väliä, oli asia mikä tahansa. 🙂