5 asiaa, jotka teen kotoilun päätyttyä

Tuntuu hullulta, että kuukausi sitten elämä oli ihan toisenlaista. Se oli normaalia, sellaista normaalia, johon ei ehkä ole koskaan enää paluuta. Kuukausi sitten ystäväni oli tullut meille Kuopiosta useammaksi päiväksi. Pyörimme kaupungilla, kävimme sushilla ja kahvilla. Hän katsoi Eemiä ja minä pääsin lounastamaan ystävän kanssa, jolla oli syntymäpäivä. Maaliskuun alussa kävin kirpputorikierroksella ystävän kanssa lapset mukana ja pysähdyimme kahvilaan. Yhtenä viikonloppuna Eemin kummitäti tuli hoitamaan Eemiä ja passitti minut leffaan katsomaan Pikkunaisia toisen ystävän kanssa. Eemi kävi mummilla yötä ja tuntui, että hukun tähän oman ajan tarjontaan. Nyt kiitän itseäni siitä, että otin kaiken vastaan.

Nyt kaikki tuntuu todella kaukaiselta, vaikka se oli noin kuukausi sitten.  Kaikki tuo mikä oli kuukausi sitten normaalia, on nyt haave. Juuri noita asioita haluaisin tehdä, juuri niistä haaveilen. Kaikki on tapahtunut todella nopeasti. Yllättävän nopeasti sitä omaksuu uudet toimintatavat ja poikkeavasta tulee uusi normaali. Sain Instagramissa haasteen, jossa kysyttiin, että mitä aion ensimmäisenä tehdä, kun rajoitukset puretaan ja elämä palautuu lähemmäs entistä. Ajattelin vastata tähän nyt postauksen muodossa.

1. PIDÄN TUPAANTULIAISET – Muutamme uuteen kotiin kuun lopussa ja tietenkään mitään tupaantuliaisia ei ole mahdollista pitää ainakaan toukokuun aikana. Ensimmäiseksi kyllä järjestän tuparit ja kutsun kaikki rakkaat kylään katsomaan meidän uutta kotia ja leivon porkkanakakkua tarjottavaksi! Voisin pitää ensin sukulaisille suunnatut tuparit ja illalla sukulaisten lähdettyä, ystäville omansa. Eemi varmasti pääsisi mummilaan yöksi. Tästä todella odotan, että pääsen toteuttamaan!
2. SOVIN TREFFEJÄ YSTÄVIEN KANSSA – Ystäviä on tosiaan jo ikävä! Haluaisin jo nähdä ystäviä lapsineen ja uskon, että Eemikin nauttisi. Ihan ensiksi sopisin kalenterin sopivan täyteen ystävistä. Nyt voi vain kuvitella sitä jälleennäkemisen riemua! Yhdessä voisimme keksiä kaikkea tekemistä ja mennä vapaasti. Ihan kahvilaan meneminen ystävän kanssa tuntuu mielettömältä luksukselta, jonka haluaisi toteuttaa.
3. MENEN KIRPPUTOREILLE – Rakas harrastukseni on tauolla ja moni kirppis saattaa koronasta johtuen joutua lopettamaan toimintansa pysyvästikin. Nyt haaveilen siitä, että pääsen kirppikselle, pääsen kiertelemään ja koluamaan kirppiksiä ja tekemään löytöjä. Nettikirppikset eivät ole minulle sama asia.
4.  LOUNAALLE SUSHIBUFFAAN – Sushia saa kotiin, mutta sushibuffettia ei. Haaveilen sushista ja suuresta valikoimasta. Miten ihana olisi mennä lounaalle ja syödä sushia koko rahan edestä.
5. MENEN KAUPUNGILLE – Siis ihan vain katselemaan, kun se taas herää eloon. Sitä, kun kadut täyttyvät ihmisistä jälleen ja heidän kohtaamisistaan. Menen puistonpenkille juomaan kahvia ja katson ohikulkijoita. Poikkean ehkä Oodiin tai eläintieteelliseen museoon. Tai ehkä lähden Turkuun tai Tampereelle tai miksi ei Naantaliin ja Muumimaailmaan sitten, kun pääsee. En kaipaa ukomaanmatkoja, mutta kotimaanmatkoja kyllä. Olisi ihana päästä taas suosikkikaupunkeihini ja ottaa Eemin kanssa yö hotellista. Mennä ystävän luokse Kuopioon, joka tuntuu nyt melko kaukaiselta haaveelta. Tai mennä ystävien luokse Poriin ja viettää päivää Yyterissä. Niistä minä haaveilen nyt, kun niiden toteuttaminen ei ole mahdollista. Melko tavallisista asioista siis.

 Tässä huomaa mikä elämässä on jotenkin tärkeää ja oleellista. Tässä huomaa mitä ilman ei voi elää. Tämä tilanne ajaa väkisinkin arvostamaan omaa ja läheisten terveyttä ja luonnollisesti toivon, että kaikki heistä selviää tämän vaikean ajan yli. Tässä huomaa, että me tarvitsemme toisiamme. Miten mahtavaa olisi taas halata läheisiä ja ystäviä. Olla fyysisesti lähellä ja koskettaa.

Vapautta osaa myös arvostaa ihan toisella tapaa. Miten niin monia asioita pitääkään itsestäänselvänä? Miten siitä vapaudesta haaveileekaan nyt! Niistä ihan tavallisista asioista, kuten kahvilassa käymisestä tai vierailusta toiselle paikkakunnalle tapaamaan sukulaisia. Myös kiitollisuus ja arvostus kasvavat. Erityisesti yhteiskunnan eri toimijoita kohtaan. Toivon, että vaikeasta tilanteesta jää myös paljon hyvää elämään. Toivoisin, että tämä vallitseva yhteisöllisyyden tunne säilyisi. Yhdessä meissä on voimaa ja jokaisen valinnoilla on merkitystä yhteisöön.

-Iida