Syksyn suunnitelmia

Meidän syksyn odotetuin tapahtuma on varmasti Eemin lähestyvät synttärit. Se herättää valtavan määrän tunteita. En voi uskoa, että minun lapseni täyttää 3-vuotta! Se tuntuu pikkulapsiajan päättymiseltä. Lapseni kohdalla ei voida enää puhua alle 3-vuotiaiden pedagogiikasta, eikä hän ole enää varhaiskasvatuksessa 1,75 lasta, vaan ihan vain yksi lapsi.  Ihan kuin jotain olisi nyt virallisesti ohitse.  Samalla tämä syntymäpäivä tuntuu saavutukselta. Olen onnistunut äitiydessä jo kolme vuotta! Se on paljon enemmän kuin yksi tai kaksi vuotta. Kyllä tämä on suuri juhlan paikka!

Eemi osaa ensimmäistä kertaa myös odottaa syntymäpäiviään ja todella perillä juhlasta. Hän on jo pidempään luetellut läheisten nimiä ja miettinyt ketä kutsutaan. Hän on myös ottanut ystävien syntymäpäiviltä vaikutteita ja esittänyt kakkutoiveen. Minusta on ihana katsoa miten täpinöissään hän on. Se tietysti innostaa itseänikin. Aivan ihana saada järjestää lapselle juhlat, joita tiedän hänen odottavan niin kovin.

Myös omat synttärini ovat lokakuussa. Täytän 29-vuotta, eli voisi jättää välistä ja juhlia sitten ensi vuonna. Aikuisena nämä synttärit ovat vähän turhia. Mutta jos mitään koronavuodet ovat opettaneet, niin sen, että aina on syytä juhlaan. Se voi olla kuinka pientä hyvänsä. Juhlien järjestämiseen ei tarvita pyöreitä, eikä sataa kutsuvierasta. Toiseksi syksyyn tarvitsee suunnitelmia, sellaisia iloa tuovia asioita, joita odottaa. Koko ajan tulee pimeämpää ja se haastaa  mieltä. Niinpä olenkin suunnitellut pitäväni ystävilleni synttäribrunssin. Ajatus tuntuu tosi ihanalta.

Ystäväni Jasmin on tulossa meille syksyn aikana Kuopiosta kylään. Hän tulee nyt ensin syyskuussa viikoksi ja toisen kerran vähän myöhemmin syksyllä. Minä todella rakastan aina niitä viikkoja, kun Jasmin on meillä. Rakastan sitä, että minulla illalla sohvakaveri, rakastan sitä, että arjessa on toinen aikuinen ja rakastan sitä, miten hauskaa meillä on yhdessä. Olemme jo suunnitellut mitä ruokia laitetaan ja missä sitten käydään, kun olemme yhdessä.

Tietysti tätä syksyä siivittää tulevat hedelmöityshoidot. Se tekee tästä syksystä kyllä hurjan jännittävän. Mahdollisesti seuraavaan kiertoon voidaan jo tehdä ensimmäinen inseminaatio, eli se osuisi lokakuun alkuun. Koko syksy on enemmän ja vähemmän varmasti odottelua. Kuukautisten odottelua, ovulaatiotestejä, mahdollisen raskauden alkamisen odottelua ja raskaustestejä. Lisäksi aika menee tiiviisti kuukautiskiertoa seuraten, jos ovulaatio osuu viikonloppuun tai juhlapyhään, ei hoitoja tehdä.

Lisäksi ihanaa syksyssä on kodin laittaminen. Muutto on takanapäin ja tavarat hiljalleen löytänyt paikoilleen. Tykkään todella paljon uudesta kodistamme. On ihana aloittaa syksyn odotus juuri täällä. Tykkään syksystä, mutta toki tuleva pimeys pelottaa. Se tekee niin joka vuosi. Joka vuosi sitä miettii, että miten tämän yli jaksaa. Tässä uudessa kodissa meillä on pienesti pihaa. Tänään juuri tein mummoni kanssa pihahommia. Minä leikkasin nurmikkoa, haravoin ja pesin terassia. Mummo möyhi kukkapenkkiä, laittoi uutta multaa ja istutti sinne kukkasipuleita, jotka olimme yhdessä käyneet ostamassa. Hän suunnitteli ja sommitteli, pitkät taakse, matalat eteen ja lopulta sanoi homman ollessa valmis: ”Onpa ihanaa odottaa kevättä ja katsoa miltä tämä sitten näyttää”. Minua hymyilytti. Kevät tulee kyllä taas. Ihanaa, että nyt on syksy. Ihana istutella kukkasipuleita ja tehdä syksyisiä pihapuuhia. Ihana elää vuodenaikojen mukaan, uinua hetki pimeässä ja keväällä puhjeta kukkaan. Nyt voi taas hyvällä omalla tunnolla rauhoittaa elämänmenoa ja kotoilla!