”Meidän perhe on mielestäni samalla tavanomainen, samalla erikoinen. Perheitä on niin monenlaisia.” sanoo Laura, joka on kohta 3-vuotta täyttävän Maunon yksinhuoltajaäiti.
Meidän perhe
Meidän perheeseen kuuluvat minä Laura 32v ja Mauno 2v9kk. Me olemme meidän perheen ydin. Meidän ympärille muodostuu rinki muista rakkaista perheenjäsenistä. Siihen rinkiin kuuluu minun vanhempani, eli Mummi ja Ukki sekä miesystäväni Ilkka.
Jäin yksin, kun olin viimeisilläni raskaana odottaen Maunoa. Maunon isän pettäminen selvisi. Monen vaiheen jälkeen kävi selväksi ettemme pysty jatkamaan yhdessä. Olin kahdeksannella kuulla raskaana ja edessä oli ero sekä muutto. Kaikki oli tapahtunut niin äkkiä ja yllättäen, että olin aivan rikki. Koko elämä meni uusiksi. Ajatus perheestä oli hajonnut, monet unelmat sen mukana. Yhtäkkiä olin vain minä ja pian syntyvä vauva. Onnellinen odotus oli vain muisto.
Jäin yksin
Lopulta jäin totaaliyksinhuoltajaksi. Entinen miesystäväni ei halunnutkaan Maunoa osaksi elämäänsä. Alku oli vaikeaa. Vauvavuosi oli elämäni vaikein. Masennuin. Uuvuin täysin. Lähtökohdat vauvavuoteen olivat todella huonot, sillä olo oli mitätön pettämisen jäljiltä. Mauno oli huono nukkumaan. Väsyin. En oikein halua enää edes muistella tuota aikaa. Siitä on onneksi tultu niin paljon eteenpäin ja suuri kiitos kuuluu läheisille, ystäville ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirille, Eksotelle. Sain todella paljon apua, enkä olisi tässä ilman sitä.
Kun selvisi, että jään yksin, vanhempani olivat tukenani alusta lähtien. Eron myötä muutin lähelle vanhempiani. He auttoivat muutossa ja vauvan hoidossa. Olemme aina olleet todella läheisiä, mutta tilanne lähensi entisestään. Monet kyselevät minulta, miten pystyn elämään niin läheisessä symbioosissa vanhempieni kanssa. Helposti vastaan aina. Kyllä meillä riidellään, mutta Mauno on onnellinen ja se on tärkeintä tässä maailmassa. Olen aina ajatellut, että vaikka Mauno menetti isän, mutta sai sen sijaan kolme vanhempaa. Se rakkaus, mitä Maunon ja isovanhempien välillä on, on jotain niin suurta.
Yksinhuoltajana
Taloudellinen vastuunkanto on yksinhuoltajuudessa yksi raskaimmista asioista. Itselläni on epäsäännölliset tulot. Toimin viittomakielen tulkkina ja pelko tulevaisuudesta kummittelee koko ajan. Haluaisin lähteä opiskelemaan uuden ammatin, mutta taloudellisesti se on juuri nyt täysin mahdotonta.
Myös kasvatukselliset päätökset sekä suuri vastuu yksin kannettavana on mielestäni raskaita asioita. Tällä hetkellä Mauno haastaa minua todella paljon. Mauno on ihana lapsi kaikille muille, mutta minua hän ei päästä helpolla. Toki tiedostan, että läheisimmälle ihmiselle kiukutellaan, mutta se ajatus ei silti aina auta jaksamaan. En varmasitkaan ole ainoa äiti, kuka kokee tämän saman, mutta sen koen juuri nyt haasteellisimmaksi arjessa. Ei ole toista vanhempaa jakamassa kiukkuja, muttei ilojakaan. Onneksi saan paljon vertaistukea somesta ja pulmiin on tähän mennessä aina löytynyt apua ja tukea sieltä, sekä vanhemmiltani että muilta äitikavereilta.
Valoisa tulevaisuus
Vaikka haastavina aamuina kiukun keskellä on kamala raahautua ennen kuutta autoon, mennä päiväkotiin ja töihin, niin tällä hetkellä näen tulevaisuuden pitkästä aikaa valoisana ja toiveikkaana. Minulla on ihana ja rakas perhe, josta olen kiitollinen. Reilu vuosi sitten perheemme täydentyi, kun tapasin nykyisen mieheni Ilkan. Olin jo luopunut toivosta miesten suhteen, mutta onneksi Ilkka löysi tiensä minun luokse. Hän tekee minut hyvin onnelliseksi. Toivon, että tulevaisuudessa pääsemme hänen ja hänen lastensa kanssa muuttamaan saman katon alle. Mauno saisi kaksikin bonussisarusta ja elämä vakiintuisi. Tai ainakin näin toivon.
Ihanaa Lauraa voit seurata Instagramissa
Kuvat: Imetyskuva NXM Foto, muut Lauran omia