Asiaa nännin pienennyksestä

Kaksi kuukautta on kulunut toisesta rintojen korjausleikkauksesta. Olen kuukauden elänyt ihan normaalisti. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ei juuri ollut niin kovasti särkyä kuin toisen leikkauksen jälkeen, mutta silti toipuminen on tuntunut sujuvan paremmin ja nopeammin tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla meni kauan, että nukuin mahallani ja uskaltauduin juoksupoluille. Nyt olen kuukauden jo nukkunut mahallani ja käynyt juoksemassa. Hankalasta alusta huolimatta toipuminen toipuminen on sujunut nopeammin tällä kertaa.

Tässä toisessa leikkauksessa nännipihani pienennettiin ja nännien ympärillä oli ensin tikit viikon ajan. Sen jälkeen niissä on pitänyt pitää haavateippiä. Teipit on pitänyt vaihtaa viikon välein. Jokin aika sitten huomasin toisessa nännissäni valkoisen pisteen. Luulin sitä rasvapatiksi, mutta se oli selkeästi limainen ja mätäinen. Puhdistin nännit viikottain teipinvaihdon yhteydessä, mutta mätäpatti ei kadonnut mihinkään oikeasta rinnasta. Ällötti aina laittaa vain uusi teippi päälle ja jättää se sinne teipin alle muhimaan. Kävin liikkumassa, jolloin hikoilin ja teipin suihkuttelu ei juuri auttanut, vaan minusta tunti, että nännien iho vain muhii teippien alla. Ja oikeastaan siinä kohtaa ei mitään ”haavaa” ollut, iho oli kiinnittynyt jo, lähinnä punoittava leikkausarpi.

Minun siis olisi pitänyt pitää teippejä joulukuun loppuun asti. Otin varaslähdön jo viikko sitten. Otin teipit pois kokonaan. Ne osin myös kutittivat, sillä iho oli jatkuvasti kosketuksissa teipin liimaan, joka ärsytti sitä. Ja mätäpaiseeni kuivui kahdessa päivässä ja parani. Eli kyllä ihon piti saada hengittää parantuakseen.

Koko tämän kaksi kuukautta olen katsonut rintojani teipattuna ja niiden näkeminen ilman teippejä on ollut erilaista. Nännipihani ympäri kulkee punainen rinkula merkkinä niiden pienennyksestä. Arpi toki haalenee, mutta siihen menee aikaa. Ja nyt ne oikeastaan näyttävät vielä pahemmilta kuin aikaisemmin näkyvien arpien takia, vaikka muoto onkin kohentunut paljon. Huomasin myös, että nyt nännini ovat eri kokoa, joita punaisen värinen arpi ”rinkula” nyt korostaa.

Nyt oikeastaan ajattelen, että olikohan nännien pienennys vähän turhaa? Nännini olivat ihan ok ja rasvan siirto olisi ehkä muokannut rinnan muotoa tarpeeksi. Kirurgini ehdotti nännien pienennystä leikkausaamuna ja enkä asiaa juuri miettinyt, vaan hänen suosituksestaan suostuin. Toisaalta taas pienennys saattoi olla juuri se ainoa keino muokata rinnan muotoa. Mutta minulla ei ole tähän nyt mitään vertailukohdetta. Nyt toivon vain, että arvet haalenee.

Kuukauden päästä tapaan kirurgini, jossa arvioimme lopputulosta. Ja tuskin jaksan odottaa sitä. Kiinnostaa todella paljon kuulla hänen mielipiteensä ja suunnitelmansa jatkon kannalta. Todennäköisesti suostun kolmanteen rasvan siirtoon, jos hän näkee sen tarpeelliseksi. Olisi ihanaa, jos rintani olisivat sen kokoiset kuin ne olivat heti toisen leikkauksen jälkeen, sillä ne ovat nyt kovasti pienentyneet. Hyväksyn kuitenkin tilanteen näinkin, vaikka hieman näen rintani keskeneräisinä, ne eivät ole sellaiset kuin haluaisin niiden olevan. Leikkaukset ovat kuitenkin todella raskaita monilla tavoin. Heti  toisen leikkauksen jälkeen rintojen pieneminen huolletti niin paljon, että olin lähes varma, että ottaisin rintaproteesit. Viimeiseen kuukauteen en ole kuitenkaan asiaa ajatellut. Olen ostanut kivoja rintaliivejä ja iloinnut siitä, että voin ostaa liivejä viimein. Ja rinnat näyttävät hyviltä liiveissä vaikkei sitten niitä ilman, johtuen nänneistäni. En ole kauheasti ajatellut rintojani, vaan tärkeämpää on ollut toipuminen ja kehon toimivuus. Luulen, että rinnat palaa mieleeni mitä lähemmäs kirurgin tapaaminen tulee ja tiedän, että se tulee myös jännittämään.

-Iida