Home » Asioista, joista on vaikea puhua

Asioista, joista on vaikea puhua

by Iida Åfeldt

   Minun on todella helppo kirjottaa asioista. Minulle on todella helppoa olla avoin. Mutta on asioita, joista minunkin on vaikea puhua muille. Asioita, joita jopa hävettää sanoa ääneen.

Rinnat

Minulla on tubulaariset rinnat. Vaikka olen ollut kolmessa rasvansiirrossa, niin silti haaveilen implanteista. Tästä on todella vaikea puhua, sillä se usein ymmärretään niin, etten ole kiitollinen jo saamastani. Minun rintani ovat edelleen tubulaariset, vaikka niihin on lisätty rasvaa, niistä on tehty symmetrisemmät ja nännipihoja pienennetty. Minä tulin raskaaksi  kolmen kuukauden kuluttua viimeisestä leikkauksesta. En ehtinyt nauttia lopputuloksesta juuri yhtään. Raskausaikana rintani turposivat jonkun verran ja nännipihani suurenivat todella paljon. Nyt tuntuu siltä, että olen lähtötilanteessa niiden kanssa ja asia vaivaa.

Somessa viettämäni aika

Vietän todella paljon aikaa puhelimella. Asiasta on vaikea puhua, sillä se hävettää. Minua hävettää se miten paljon olen puhelimella. Teen puhelimella töitä ja eniten käytän Instagramia. Valmistelen kuvia, teen stooreja ja vastaan saamiini viesteihin. Päivästä riippuen vietän Instagramissa keskimääriin 2-4 tuntia. Minulle olisi vaikeaa viettää sometonta viikkoa, sillä työni kärsisi siitä todella paljon.

Säästäminen

Olen ollut todella huono säästämään, siis todella. Minusta oli mukava tehdä kaikkea muuta. En haaveillut vauvasta tai perheestä, en ylimääräisestä rahanmenosta. En minä muutama vuosi sitten osannut ajatella, että pian minulla on vauva, jonka allergiakorvikkeet vievät satoja euroja kuukaudessa. Jälkikäteen on aina hyvä olla viisas ja miettiä mitä tekisi toisin.

Vanhemmuuden kielteiset tunteet

Vaikka äitiys on parasta mitä minulle on elämässäni tapahtunut, on se myös ollut rankinta. On ollut raskasta oppia lyhyessä ajassa niin paljon ja pakosta. Siinä missä vauva tuo kaikki parhaat puoleni esiin, tuo se myös ne kehityskohteet. En todellakaan tiennyt, että voi ärsyyntyä, vihata ja menettää hermonsa vauvalle. Aika vaikea on sanoa, että on tehnyt mieli jättää vauva sänkyynsä ja häippästä. Vielä vaikeampaa on sanoa, että olisi tehnyt mieli heittää vauva menemään, kun on vain mennyt hermot. Kun joku kysyy ”Oletko nauttinut vanhempainvapaasta”, sitä vain hymyilee ja sanoo ”Olen, koko sielustani, parasta ikinä”.

Painonpudotus ja raskauskilot

En ole päässyt saamistani kiloista eroon vieläkään. Oikeastaan pudottamisen sijaan olen vain alkanut kerryttämään. Ja onhan se jo puhumattakin selvää, sillä se näkyy. Muut äidit tuntuvat onnistuvan, hehkuttavat vaunulenkkien ja imetyksen nimeen. Koko painonpudotus nyt vaan tuntuu yhdeltä noidankehältä. On liian väsynyt huolehtimaan itsestään, joten syö nopeita hiilareita, jotka väsyttävät lisää. Kun taas ravitseva ravinto antaisi energiaa, jolloin unenpuute ei tuntuisi niin pahalta. Mutta yritäppä tässä nyt sitten. Eniten hävettää töihin paluu, kun työkaverit muistavat kymmenen kiloa hoikempana.

Kadehtiminen

Tunne muiden joukossa, mutta silti sellainen, mikä on vaikea sanoa ääneen.Ainakaan sitä asiaa, josta on jollekin kateellinen! Hieman tunne on salaa kielletty, vaikka oikeastaanhan se vaan kertoo mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitä pitää oman onnellisuuden kannalta oleellisina. Olen viimeaikoina iloinnut ystävän saavutuksista ja samaa aikaa tuntenut kateutta. Olen katsonut, kun ystävä muodostaa parisuhteen, perustaa perheen, toteuttaa unelmiaan, pudottaa painoa ja samaa aikaa päättänyt, että minäkin. Silti kateellisuus hävettää ottaa puheeksi ystävän kanssa.

-Iida

LUE MYÖS

Kun katellisuus kalvaa

19 kommenttia

Nimetön 7.7.2019 - 21:18

Ihana teksti❤️ niin samaistun moneen kohtaan. Mulla on myös tubulaariset rinnat ja sun blogista sain tsemppiä ja kehtasin pyytää apua. Nyt odotan toista rasvansiirtoa ja jo nyt oon tyytyväisempi kuin ikinä ennen mutta ei tästä kauheesti kehtaa kenellekään puhua. Mulla on myös vähän Eemiä vanhempi poika ja oon pojan kanssa kahdestaan ja todellakin samaistun tohon vihan ja raivon tunteeseen vauvaa kohtaan. Helpottaa aina kuulla että jollain muulla samanlaisia ajatuksia, ettei ehkä ookkaan ainoa hullu😄 kiitos blogista, et tiedäkään miten paljon oot tietämättäsi auttanut juuri näihin leikkauksiin liittyvissä jutuissa. Ihanaa kesää teille 😊

Vastaa
iidaafel 8.7.2019 - 11:19

Siis kiitos sun kommentista! Pelasti mun aamun, siis aivan ihana kuulla <3 Kaikkea hyvää teille!

Vastaa
Nimetön 7.7.2019 - 22:37

Minulta ei kadonnut raskauskilot mihinkään, tuli vain lisää kiloja. liikuin, söin terveellisesti, eikä mitään tapahtunut. KUNNES tyttöni täytti vuoden, alkoivat ne kummasti kadota tekemättä mitään! En myöskään imettänyt. Ehkä oikeasti menee niin kauan palautua raskaudesta, kunnes keho alkaa toimia normaalisti 🙂

Vastaa
iidaafel 8.7.2019 - 11:18

Eli toivo on siis täälläkin!!

Vastaa
Sofia Okkonen (sairainsilmin blogi) 8.7.2019 - 01:27

Itselläni taitaa myös olla tubulaariset rinnat. Tää on niin iso osa omaa kehoa et vaikuttaa itsetuntoon. Jos saisin implantit olisi minulla super hyvä itsetunto sillä kokisin itseni joka puolelta kehoa sievänä ja viehättävänä naisena. Asia on myös niin arka ettei tästä oikein kellekään tutulle viiti puhua kasvotusten. Implantteihin mulla ei oo ainakaan pariin vuoteen vielä varaa. Korjausleikkaus julkisella kiinnostaisi ja olin jo menossa lääkärin kunnes kuulin, että korjauksen jälkeen painon pitäisi pysyä majdollisimman tasaisesti samana. Eli jos nyt menen korjaukseen, häviää rintani laihtumisen myötä?! ;( Olen ylipainoinen ja laihduttaminen ja elämäntapojen muutos on tässä työnalla. Täytynee siis suoraan ottaa implantit, haaveeksi voi jäädä mutta voihan se joskus onnistuakin. Kelan tuilla elävänä kaikki mikä tulee, tahtoo myös mennä.

Ps. Ihanat kuvat ja vitsit sä olet Iida kaunis! <3

Vastaa
iidaafel 8.7.2019 - 11:15

Kiitos kommentista Sofia! Siis joo, rasva elää kehon muutosten mukana, eli jos laihtuu, niin toki se rasva voi lähteä myös sieltä rinnoista. Sen takia siis leikkauksiin mentäessä olisi hyvä olla sen kokoinen, kun aikoo jatkossakin olla, heh. Implantteja kohti siis!

Vastaa
katsu123 8.7.2019 - 10:02

Tosi hyvä postaus ja annat niin monille ihmisille jaksamista ja vertaistukea sun kirjoituksilla!:) Muakin hävettää puhelimessa/netissä vietetty aika. Mulla se on sikäli vielä turhempaa että ei ole blogia tms työ-syytä roikkua netissä, kunhan roikun heti jos on tylsä hetki. Toinen iso häpeä on pienipalkkaisuus. Teen terveyden takia vain osa-aikaisesti töitä niin mulla on tosi paljon pienempi palkka verrattuna lähipiirin ihmisiin. Ei ole tosiaankaan varaa ostella uusia vaatteita tai matkustella kauheasti ja säästäminen on tosi hankalaa. Se vähän hävettää ja monesti on myös vähän nukkavieru olo muiden seurassa. Joskus aiemmin häpesin myös vähän ulkonäköäni, erityisesti nenääni, mutta jotenkin kummallisesti olen siitä häpeästä päässyt irti ja oppinut hyväksymään itteni vaikka en ehkä vastaa sitä ihanne-ulkonäköä.
Mutta tämä oli ihan mahtava teksti ja olet tosi rohkea kun kirjoitat aroistakin asioista, tällaiset postaukset on ihan parhaita! Ja vaikka omia lapsia minulla ei vielä olekaan niin lähipiiristä olen kuullut muilta äideiltä myös noista väsymyshetkistä lapsen kanssa jolloin tekisi vain mieli ottaa äkkilähtö johonkin kauas ilman sitä lasta.:D Uskon että olet ihan mahtava äiti!:)

Vastaa
iidaafel 8.7.2019 - 11:13

Kiitos tosi paljon sun kommentista! Tulipa hyvä mieli palautteesta!
Ja ymmärrän rahaan liittyvää häpeää, itsekin kuljen vähän hömpsyisissä ja vanhoissa vaatteissa, erityisesti ulkovaatteet ja kengät on sellaisia. Eikä tosiaan ole mitään ulkomaanreissuja. Jos nyt Tallinnaan joskus. Vaikkei tavallaan siinä ole mitään mitä pitäisi hävetä ja ehkä joskus tilanne on toinen, niin silti sitä vertailee itseään muihin.

Vastaa
Fanipala 8.7.2019 - 14:10

Haluan vaan sanoa et mun mielestä sul on tosi tyylikkäät vaatteet ja stailaat aina itteesi tosi hienosti!

Ja olet tosi rohkea kun kirjoitat häpeästä ja muista vaikeista asioista!
Mä häpeän myös mun somettamista, mutta se on koska mä joskus jään oikeesti ihan koukkuun johonkin peliin tai instaan ja oon sit vaan kotona monta monta tuntia dataamassa🙈 jos mul ei oo muuta suunniteltua menoa.
Mutta olen päättänyt tehdä muutosta tän asian eteen, tai olen itse asiassa jo tehnyt. Ja sähän elätät itseäsi ja lastasi somella, tai oikeastaan omalla luovuudellasi ja sanoillasi, ja sitten some om vaan väline, jonka kautta teet sitä.
Mut ehkä somettaminen on sellaista mitä erityisesti paheksutaan yhteiskunnassa tosi paljon nykyajan vanhemmissa. Vaikka some nyt vaan on uusi kanava/väline, minkä kautta voi olla kirjailija tai muusikko tai vaikka mitä. Plus pitää yhteyttä ystäviin yms.

Tykkään ainakin lukea mitä kirjoitat ja kuunnella mitä puhut stooreissa! 🙂

Vastaa
iidaafel 8.7.2019 - 15:00

Hei kiitos ihan valtavasti! Ja oot ihan oikeessa, ei some tosiaan ole vain tyhjää ajan vietettä, vaan oikeasti tapa olla yhteydessä tärkeisiin ihmisiin ja saada ystäviä. Ja tosiaan monen keino toteuttaa unelmia tai tehdä töitä. Mutta kun se on niin uutta, niin se saa aikaan myös paheksuntaa vähän vanhempien ihmisten keskuudessa.

Vastaa
msi 8.7.2019 - 13:29

Uskoisin, että myös sulla rinnat vielä palautuu ja muuttuu – raskaudesta ja imetyksestä on vasta vähän aikaa. Mulla on kans tällä hetkellä kriisi, koska olen raskaana ja murehdin jo nyt miltä rinnat näyttää kunhan vauva on syntynyt ja olen imettänyt (jos pystyn). Mulla on kaks jo koululaista, ja toki rinnat on damagea saaneet jo aikanaan ihan tarpeeks, mut on ne sit vuosien varrella ns parantuneet siitä imetyksen jälkeisestä tilasta joka oli se, että kaks tyhjää ihopussia roikku tossa ja jos laitto push-upit ja erehty kumartumaan eteenpäin ni ne ihot tipahtu kupeista. Nyt on sit uus mieskin, jolla ei ees oo kokemusta tollasista raskauden runtelemista rinnoista ja oon keksiny, et tod. näk hän oksentaa vuoden ku näkee miten käy. Oikeasti en pidä häntä ollenkaan mulkkuna, joten enemmän tää kyllä on mun päänsisäinen ongelma.

Ei oo helppoa olla nainen 😀

Vastaa
iidaafel 8.7.2019 - 15:02

Kiitos! Minä en imettänyt, joten sen suhteen en usko, että rintani tästä kauheasti muuttuvat. Mutta saa nähdä! Ja se on niin totta, että omassa päässä asiat kasvaa suuremmiksi kuin ovatkaan, varsinkaan kumppanin silmissä!

Vastaa
msi 9.7.2019 - 10:17

Minulla raskaus pelkästään on ne suurimmat muutokset aiheuttanut, tai oikeastaan se maidon nousu. Toista lastani en imettänyt, koska se ei vaan sujunut, ja silti lopputulos rintojen suhteen oli kamalampi kuin ekalla kerralla. Joten en menettäis toivoa ihan heti!

Piti vielä sanoa, että musta sun blogi ja IG-tili on tosi mahtavia! Oot tosi rohkea nainen.

Vastaa
iidaafel 9.7.2019 - 11:35

Kiitos tosi paljon, ihana kuulla <3

Vastaa
Maria N. 9.7.2019 - 09:56

Tuttuja juttuja! 😀 Mulle tuli raskauden aikana 25 kiloa! Synnytyksen jälkeen vielä 5 kiloa lisää! Olin jo ennestään ylipainoisia. Samassa huoneessa yksi äiti kehui, kun mahtui heti synnytyksen jälkeen taas vanhoihin vaatteisiin. Mulle ei mennyt edes kengät jalkaan.

Kehuttiin, että kyllä ne kilot lähtee imettämällä. Mutta samalla sanottiin että pitää syödä riittävästi, kun imettää. Ei lähtenyt kilot, ei.

Kun tyttö oli 2-vuotias, pääsin käymään salilla ja vuoden aikana lähti raskauskilot ja vielä 10 kiloa lisää.

Kunhan se arki tasaantuu jaa pääsee kuntoilemaan, niin ne kilot alkaa lähteä. Ei kannata, eikä tarvitse, stressata. 🙂

P.s. Säästäminen on myös mulle tosi hankalaa. Äiti opetti, että pitää elää varojen mukaan. Otin sen kai liian kirjaimellisesti, kun törsään aina kaikki ylimääräiset rahat. 😀

Vastaa
iidaafel 9.7.2019 - 11:34

Kiitos, aivan ihana ja sympaattinen kommentti! Ehkä siis omallakin kohdalla on toivoa, vaikka välillä niin väärältä tuntuukin!

Vastaa
Nimetön 10.7.2019 - 07:21

Kiitos, kun kirjoitit! Voin samaistua useampaan kohtaan.

Häpeän ulkomuotoani. Paino vain nousee pikku hiljaa, enkä osaa sitä pysäyttää. Kannettavana on raskauskilot kymmenen vuoden takaa ja paljon sen jälkeenkin kertynyttä. Ei auttanut mulla pitkä imetys, ei lapsen kasvaminen, ei unirytmin tasoittuminen. Kaikki jäi. Siitä ei muuten puhuta koskaan eikä missään.

Lisäksi poden kroonista kotihäpeää. Hävettää, kun meillä ln aina sotkuista. Välillä likaistakin. Tavarakasoja siellä täällä, puolipitoisia vaatteita tuoleilla, viikon postit pöydällä. Hävettää, kun vieraita ihmisiä tulee sisään, eikä meidän pöydän ääreen mahdu edes kahville.

Olisi ihanaa, jos aika ei kuluisi sen miettimiseen, mitä ihmiset ajattelevat. Kuinka moni huomaa minun olevan lihava? Tai mitä ne meinaavat, kun meillä näyttää tältä? Sänkykin petaamatta…

Vastaa
Naakkaaa 10.7.2019 - 22:25

Heei, siis mitä vikaa tubulaarisissa rinnoissa on? Mun eksällä taisi olla sellaiset, huomasin sen oikeastaan vasta kun googlasin blogiasi luettuani ”tubulaariset rinnat”. Pidin hänen rintojaan kauniina ja omanmallisinaan. Ei hänkään niistä koskaan valitellut. Tyylejä ja rintoja on monia! Ei kaikkien tarvii olla pyöreitä ja silarimaisia. Ne On silti ihania.
Piti kommentoida kun yksi aiemmista kirjoitti että ”mulla olisi hyvä itsetunto jos rintani olisivat erilaiset”. Tai jotain sinnepäin. Tän kommentoijan logiikka on tosi nurinkurista. Hänelle sanoisin: jos sulla olisi hyvä itsetunto, hyväksyisit rintasi sellaisina kuin ne on. Hyvää itsetuntoa ei osteta muokkaamalla omaa kehoa yleisen kauneusihanteen mukaiseksi, vaan harjoittamalla armeliaisuutta ja hyväksyntää itseään kohtaan. Sori kommenttini saarnaava sävy, mutta just tällaiset asiat on niitä koetinkiviä joiden kautta siihen hyvään itsetuntoon ja itsehyväksyntään kasvetaan.

Vastaa
Sannakkk 24.7.2019 - 22:41

Miksi ihmiset jäävät vellomaan asioihin jotka heitä ahdistaa?

Rinnat mistä ei pidä; tekee enemmän töitä ja laittaa silikoonit. Näitä saa myös osamaksulla. Jos ei voi rakastaa omaa vartaloaan niin miten sitä voisi kukaan muukaan rakastaa jos kantaja potee jotain ihmeellistä ”häpeää”itsestään.

Raskauskilot; palkkaa pt:n ja ottaa ruokavalion käyttöön. Lihominen on epäterveellistä ja voi aiheuttaa myös muuta ahdistusta jos oma vartalo ei miellytä. Vaatii itsekuria ja omistautumista asialle. Ulkopuolinen on hyvä ottaa apuun jos ei ole selkärankaa.

Säästäminen; on lukemattomia säästöblogeja mistä hakea vinkkejä ilmaiseksi. Ja kun kehonkuva ja itsetunto on kohdillaan niin helposti pääsee tilanteeseen missä ei tarvitse enää kauniita tavaroita/vaatteita. Voi nähdä kauneutta missä vaan, materialismi ei tuo onnea.

Kotihäpeä. Laiskuutta olla pitämättä koti kunnossa. On todellä ällöttävää mennä kylään paikkaan missä ei ole pidetty kodista huolta. Heijastaa myös ihmisen muuhun elämään jos on niin ”masentunut” ettei jaksa pitää ympöristöään siistinä. Eniten säälittää ne lapset mitkä elävät siinä rojun ja saastan keskellä ja oppivat pitämään sitä ympäristöä normaalina.

Vastaa

kommentoi postausta