Päätin taas kerran elämässäni poistaa deittisovellukset. Alotin tämän vuoden sanoin, että nyt unohdan deittailun, unohdan miehet ja keskityn vain itseeni. Poistin tinderin ja muut deittisovellukset ja profiilit, joita minulla on ollut. Olen päättänyt unohtaa miehet ja keskittyä itseeni aika monta kertaa elämäni aikana. Voisi sanoa, että aivan yhtä monta kertaa, kuin olen päättänyt aloittaa elämäntaparemontin. Eli lähes 52 kertaa vuodessa. Olen poistanut Tinderin usein ja perjantaina viikonlopun ollessa edessa, ladannut sen takaisin.
Ajattelin, että kokeilen nyt jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin deittailussa kokeillut. Otan nyt ne kaikkein järeimmät keinot käyttöön deittailussa, eli katson voiko treffeille päätyä ilman mitään sovellusta tai nettisivua. Toisin sanoen palaan aikaan ennen nettideittailua. Tosin minulla ei ole kokemusta ajasta ennen nettideittailua, mutta pian on! Luotan aitoon kohtaamiseen ja kohtaloon. Ehkä ajan vaunuilla tulaa aviomiestäni päin, hänen ostoskassinsa leviävät kadulle ja autan häntä keräämään niitä, jolloin kätemme hipaisetvat toisiaan, kohotamme kasvojemme ja katseemme kohtaavat. Ehkä hiekkalaatikko on todennäköisempi kohtaamispaikka.
Olen ajatellut enemmän kulkea silmät auki kaupungilla ja lähestyä oikeasti. Tai sitten odotan, että joku vain löytää minut. Joku vain kirjoittaa minulle sähköpostia, joku vain uskaltaa pyytää minua treffeille tai joku vain kohtaa minut kirjaston hyllyjen välissä, kun juoksen lapseni perässä. Oli miten oli, olen päättänyt heittää homman niin sanotusti herran haltuun ja luottaa kohtaloon. Ehkä joku jossain kuulee rukoukseni.
Katsotaan sitten vuoden lopussa, että mihin näillä metodeilla voi päätyä. Aiempaan verrattuna minulla on muutama haaste. Ensiksi en pääse ulos, en pääse kesällä terasseille, enkä yöeläämään. Ennen nimittäin viihteellä oli suhteellisen helppo lähestyä spontaanisti livenä. Nyt se on poissa pelistä. Toinen pieni este on lapsi 24/7 ja vaunut. Harva mies ymmärtää minun olevan sinkku ja jos yritän flirttailla, niin kun olen pyrkinyt istuessani Stokkan Fazerilla lounaalla, he eivät tulkitse flirttailuani flittailuksi. Ihmiset ajattelevat automaattisesti, että minulla on mies, koska on lapsikin. Pitäisi olla paita, jossa lukisi #sinkkuäiti!
Jossain määrin olen tästä kaikesta tosi innoissani! Tämä on uusi ja jännittävä haaste minulle ja on hauska katsoa mihin tämä kaikki voi johtaa. Varmaan ainakin kiinnostaviin kohtaamisiin.
-Iida
KUVAT // Pinja Mitrovitch
9 kommenttia
Vitsit, en ole koskaan ajatellut tuota – että ihminen automaattisesti olettaa, että naisella on mies, kun on lapsikin – mutta näinhän se varmasti on! Olisi hauskaa nähdä, mitä #sinkkuäiti-paidasta seuraisi – voisitko kokeilla tätä oikeasti… Sulla olisi pokkaa! :–D
Leikit sikseen, voin vain kuvitella, miten haastavalta ajatus deittailun ja vauvan yhdistämisestä tuntuu. Nostan hattua sille, että pyrit nyt tutustumaan ihmisiin suoraan livenä – kovin monet kun tuntuvat pariutuvan nykyisin sovellusten kautta! Kuten vanha klisee kuuluu, taitavat arkielämässä koulu, työ, harrastukset ja ystävien illanvietot olla edelleen luonteva tapa tavata tuleva kumppani.
Itseäni puolestaan huvittaa se, että toisinaan miehet tulkisevat normaalin keskustelun flirttailuksi. Olen saattanut esimerkiksi kuntosalilla vaihtaa muutaman sanan luontevassa asiayhteydessä vastakkaisen sukupuolen kanssa, joka sitten on tulkittu joksikin muuksi. Ilmeisesti jotkut ajattelevat, ettei ole normaalia, että nuori nainen haluaa keskustella miehen kanssa muuten vain :–D
Uskon, että kohtalo johdattaa sut ja unelmiesi miehen vielä yhteen <3 Olet kertakaikkisen ihana ja valloittava persoona, jonka iloinen elämänasenne ei jätä ketään kylmäksi. Onnea siis tähän tähän itsellesi asettamaan haasteeseen! <3
Ihana kommentti Hanna! Kiitos!
Ja todellakin voisin laittaa sinkkuäiti paidan! Raskaana olin yhden päivän kaupungilla niin, että paidassa oli pinkki sydän tarra. Siinä luki ”sinkku, ainakin toistaiseksi”, hehe!
Tää haaste on tosiaan ihan mielenkiintoinen! Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan <3
Hanna vähän tää oli ihana kommentti. 😀 Mullekin tuli hyvä mieli tästä, en voi kuvitella miten iloiseksi tää sai sit Iidan! 😀
Mut Iidalle: hyvä postaus ja tsemppiä haasteeseen! Ihan lähiaikoina kaksi mun läheistä on yritetty iskeä vaunuilla kulkiessa eli ei ole mikään ennenkuulumaton juttu. 🙂 Mut tää on kyl hyvä muistutus meille kaikille että vaunut ei todellakaan automaattisesti tarkoita että sen työntäjä olisi pariutunut.
Ihanaa viikkoa sinne muru. <3
Kiitos Saranda <3
Kuulostaa ihanalle haasteelle! Itse olen huomannut saavani paljon myönteistä huomiota miehiltä liikkuessani vaunuilla, eli potentiaalia kivoihin kohtaamisiin on 🙂
Hei loistavaa, ihana kuulla! Ja iso kiitos!
Hei! Kuulostaa oikeasti hyvältä suunnitelmalta jättää puolisoasia Herran haltuun.
Perusteluksi epämuodikkaalle väitteelleni jaan oman omituisen tarinani: Olin katsellut erästä puolituttua miestä sillä silmällä jo tovin. En tahtonut ottaa riskiä paljastamalla tunteitani hänelle, sillä koin itseni herkästi haavoittuvaksi. Siksi rukoilin eräänä iltana kenellekään kertomatta, että mikäli meistä tulisi hyvä ja kestävä pari, ihastukseni ottaisi asian puheeksi tiettyyn päivämäärään mennessä – ilman, että teen itse yhtään mitään.
Juuri niin tapahtuikin! Määräpäivänä mies otti oma-aloitteisesti yhteyttä ja kertoi pitävänsä minusta. Kuunneltuani hänen häkeltyneen tunnustuksensa paljastin vihdoin omat tunteeni. Ne tulivat kuin tulivatkin hänelle täytenä yllätyksenä. Kaiken huipuksi hän selitti vielä, että oli ajatellut minua jo jonkin aikaa epäröiden, kunnes eräänä iltana yhtäkkiä huomasi olevansa varma siitä, että tahtoisi keskustella kanssani silläkin uhalla, että tulisi torjutuksi. Tuntui huikealta todeta, että kyseessä oli sama ilta, jona itse jätin asian Herran haltuun.
Nyt takana on useita avioliittovuosia, rinnalla hyväksi puolisoksi sekä isäksi kasvanut mies, ja edessä ääretön määrä yhteistä elämää, jonka onnellisuuteen me molemmat olemme sitoutuneet.
Rakkaustarinamme sekä monen muunkin kokemuksen perusteella olen varma siitä, että Herra kuulee rukoukset ja myös vastaa niihin kokonaisuuden kannalta parhain päin. Taivaan Iskän omin sanoin: ”Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.” (Psalmi 50:15)
Rukoilen kanssasi kaiken kattavaa hyvää sekä sinulle että suloiselle pojallesi.
Kuin omasta suustani! Kolme vuotta elin yksin lasteni kanssa. Treffejä oli ties ja millaisia,”vakituisia” ja yhdenillan heiloja. Jossain kohdin tuli stoppi, ähky siitä kaikesta mikä ei lopulta johtanu kuin hetken hurmaan..
Suljin Tinderin, päätin elää kesäni hetkessä, unohtaa miehet. Istuin naapurin poikamiehen terassilla iltaisin itkuhälytin mukana, itkin hänen olkaa vasten ilot ja surut, menneet seksisuhteet ja tulevat stressit. Hän leikki pienten lasteni kanssa, kohteli heitä kuin vuosien kasvattajana ollakseen lapseton mies. Marraskuussa heräsin olevani äärettömän ihastunut häneen, myöntämättä sitä itselleni. Joulukuussa istuin eteisen lattialla ensimmäisestä suudelmasta ”järkyttyneenä”.
1,5 vuotta yhteiseloa takana. Kahden asunnon jääkaapeista juustoa edestakaisin siirrellen. Niin seinänaapurin poikamiehestä tuli rakkaustarina. Ilman Tinderiä.
En kestä mikä tarina, wau <3<3<3<3<3 ihanaa! Omaa tarinaani odotellessa!