Ei lupauksille

         Oikeasti nyt. Nyt se tapahtuu. Lupaan, että nyt alan mennä ajoissa nukkumaan. Joka ilta puhelin pois ilta yhdeksältä ja kymmeneltä sängyssä. Nyt alan lukea kirjoja. Oikeasti, lupaan! Aina ennen nukkumaanmenoa. Piti tehdä sitä jo menneenä vuonna, mutta luistin hommasta. Intoa kesti alkuvuosi ja kesän tultua homma jotenkin tyssäsi. Uneen ja iltarutiineihin on nyt vain alettava panostamaan ja selätettävä tämä jatkuva väsymys.

Lupaan, että alan viimein syödä säännöllisesti. Siis oikeasti. Ei tämä voi jatkua näin, että syön aamupalan ja seuraavan kerran lounasta päivällisaikaan. Nälkä ehtii aina liian suureksi, kun en muka vain ehdi syödä aiemmin. Mikä tekosyy. Huolehdin itsestäni tai jotain sen suuntaista. Juon enemmän vettä. Ja alan käyttää silmänympärysvoidetta, joka kaapissani nököttää. Teen säännöllisesti ihonhoitorutiinini ja käytän savinaamiota. Ehkä kuntosalille. Tai ehkä ei. Se on ehkä liikaa luvattu. Mutta ainakin satunnaisesti vesijuoksua uimahallissa.

Tänä vuonna en osta mitään turhaa ja vähennän ruokahävikkiä. Oikeastaan en osta mitään. Katson pystynkö siihen. Tai jos ostan, niin vain käytettynä.Tyhjään kaapit kaikesta ylimääräisestä. Kaikesta mitä en ole menneen vuoden aikana tarvinnut. Suunnittelen ruokalistat etukäteen enkä enää harhaile nälkäisenä kaupan hyllyjä. Nyt tapahtuu ruhtiliike. Otan ison säästötavoitteen. Ensi vuonna säästän enemmän kuin koskaan. Niin ja teen enemmän itselle mieleisiä asioita! Neulon kaikista jämälangoista jotain ja ompelen vaatteita kaikista kankaista, jotka olen ostanut jemmaan.

Heräsin tähän vuoteen edellisen vuoden meikit naamalla.Olo ei yhtään ollut sellainen, että olen valmis uuteen vuoteen. Minusta ei tuntunut siltä, että kuppi olisi täynnä, vaan melko tyhjänä loppuvuoden jälkeen. En mitenkään saa itsestäni irti parasta versioita heti tammikuuksi, josko ollenkaan.

Vuoden vaihtuminen on tietyllä tapaa uusi sivu, uusi mahdollisuus ja käännekohta elämässä kerta toisensa jälkeen. On osin hauskakin miettiä tulevaa vuotta, suunnitella ja pohtia mitä se tulee pitämään sisällään. On kiva miettiä mennyttä, kiinittää huomio kiitollisuuden aiheisiin ja onnistumisiin sekä huomata mistä kannattaa ottaa opiksi ja mitkä asiat kiertää tulevana vuonna. On mukava luvata itselleen ”tuota minä en tee ja tuota todellakin teen”.

Olen tullut kirjoittaneeksi listan asioista, joiden haluisin olevan toisin.  Listan asioista, joita lupaan tehdä toisin, joiden kohdalla lupaan ryhdistäytyä ja ottaa itseä niskasta kiinni. Lupaan tehdä paremmin, olla parempi ja voida paremmin. No olla kaikessa parempi.

Ihan kun vuoden vaihtuminen olisi ainoa kohta vuotta, jolloin voisi muuttaa suuntaa tai aloittaa uudelleen. Lupailen itselleni aina liikoja. Kuvittelen pystyvyyteni olevan aivan jotain muuta kuin se todellisuudessa onkaan.

Tietyllä tapaa on toki hyvä olla tavotteita ja asettaa ne riittävän korkealle. Mutta ennen kaikkea on tärkeää asettaa ne itselle sopivaan tasoon ja miettiä mitä priorisoi. Jos odotukset, tavoitteet ja lupaukset ovat todella suuria, isoja kokonaisuuksia tai niitä on yksinkertaisesti vain liikaa, on niiden saavuttaminen vaikeaa. Silloin on enemmänkin epäonnistunut olo koko ajan. Tuntuu, ettei onnistu missään eikä saa mitään aikaiseksi. Motivaatio lässähtää jo alkuunsa.

Pienet, rajatut tavoitteet antavat onnistumisia ja motivoivat jatkamaan. Tiedän jo etten oikeasti kykenisi lupaamaan itselleni sitä, että olen joka ilta klo 22.00 sängyssä. Mutta voin luvata itselleni, että teen niin kaksi iltaa viikossa tammikuun ajan. Pää menee sekaisin, jos lupauksia on liikaa. Ei tiedä mihin tarttua ja mihin keskittyä ja lopulta ei tee mitään. Ei vuoden aikana tarvitse kääntää elämää ylösalaisin. Riittää, että ottaa yhden tavoitteen, joka on tarpeeksi konkreettinen. Kun se on saavutettu, voi ottaa toisen. Mikä on tärkein tavoite tällä hetkellä?  Mihin panostaminen vaikuttaa kaikkein eniten omaan ja muiden elämään?

Todellisuudessa sitä ei ole surkea tai huono, jos ei lupaa mitään. Tai ei lupaa juuri vuoden vaihtuessa, eikä tee analyysia menneestä vuodesta, eikä tavoittele parempaa ja upeampaa versiota itsestään. Aina ei tarvitse olla parempi, hyvä riittää. Usein sitä unohtaa mitä kaikkea jo on ja mitä kaikkea jo tekee. Liian usein vertaa itseään muihin, muiden voimavaroihin ja tavoitteisiin.

Siksi en itse lupaa nyt mitään tälle vuodelle. Jos elämä jatkuu kuten tähänkin asti, olen tyytyväinen. Mennyt vuosi ei ollut kohdallani mullistavia käänteitä, yhtä tykitystä, menestystä ja pelkkiä kiitollisuuden aiheita. Se oli oikeastaan arkisia hetkiä ja tavallisuutta. Se oli hyvää arkea hermoromahduksineen. Se oli yksi vuosi yksinhuoltajana lisää ja siitä selvittiin plussan puolella. Siihen voimavarani pystyvät. Sen arjen ylläpitoon, jossa on ripauksena ylä- ja alamäkiä, iloa ja onnea, arkisia tähtihetkiä ja sopivasti haasteita. Tällä tavoin voimavaroja jää myös vähän varastoon ja on sitten mistä ammentaa, kun tulee tiukempia hetkiä.

-Iida

KUVAT: Ida Keränen