Home » Elämä ennen ja jälkeen kuuden kuukauden iän

Elämä ennen ja jälkeen kuuden kuukauden iän

by Iida Åfeldt

Totuus on se, että vauva vuoden voi jakaa kahteen ajanjaksoon. Aika ennen kuuden kuukauden ikää ja aika kuuden kuukauden jälkeen. Siis kyllä ovat omalla kohdalla kuin yö ja päivä, vaikka olemmekin vasta kuukauden olleet tällä jälkimmäisellä puoliskolla.

Ekat kuukaudet kuluivat hitaasti. Karrikoidusti sanottuna alle 6 kk vauva  oli makoileva pötkelö, joka joi maitoa kuin olisi ollut transsissa. Ihanahan sitä pötköä oli ihastella, mutta välillä pelkkä makoilun katsominen kävi tylsäksi. Elämä oli yhtä vaunulenkkiä, hytkyttelyä ja kantamista. Syödä piti vauva sylissä, pöntöllä piti istua vauva sylissä ja siivota piti vauva sylissä.

Tuntui, että aika vaan matelee. Mietin, että millä planeetalla ne äidit ovat eläneet vauvoineen, jotka sanoo, että vauva vuosi menee niin äkkiä. Olisin halunnut lyödä kavereita, jotka sanoivat, että ”Onko se jo kolme kuukautta, vitsit aika menee nopeasti”.

Raskaimmat kuukaudet oli kaikkein pimeimpään vuoden aikaan ja kaikkein pimeimpinä öinä mietin, että kumpikohan meistä on hengissä tämän vuoden jälkeen. En tiedä olisiko meillä ollut aiemmin jo mukavampaa, jos allergian syyt olisivat ilmenneet ajoissa.

Sitten tuli 6 kk lopulta mittariin ja vauvaikin muuttui. Tuli aivan uusi vauva. Saatiin sopiva allergiakorvike ja tuli yö, kun hän ei herännyt eikä näin ollen syönytkään. Ja niinpä jäi yösyötöt.

Syöttötuoli mahdollistaa vapaat kädet. Voi syödä itse rauhassa, kun vauva ihailee parsojaan. Muutenkin 6kk ikäisen suolisto on sen verran kehittynyt, että uusia ruokia saa antaa nopeallakin tahdilla ja ruokamaailma laajenee. Voikin syödä samoja ruokia ja se on monin tavoin upea elämys.

6 kk jälkeen vauva on viihtynyt enemmän itsekseen lattialla. Hän tutkii ympäristöään ja voi viihtyä pitkäänkin ihmetellen maton hapsuja. Hän osaa kääntyillä, pyöriä, peruuttaa ja nousta konttausasentoon. Liikkuminen on lisääntynyt koko ajan ja mahdollistanut vaikka ja mitä! Saa mennä vessaankin rauhassa!

Kertakaikkiaan mahtavaa on rattaat! Maailma näkyy viimein ja menossa viihdytään, kun saa istua ja katsoa ympärilleen. Ainut miinus on se, ettei vauva enää nukukkaan liikkuvissa rattaissa. Alle 6 kk ikäisen kanssa oli vaivatonta liikkua vaunuilla, vauva nukkui, kun vaunut kulki ja menossa oli jopa helpompaa kuin kotona. No yli 6 kk ikäisen kanssa ei menekkään enää niin. Vauva ei enää nuku ollenkaan menossa. Eli nykyään ymmärrän niitäkin äitejä, jotka haluavat olla päiväuniaikaan kotona. Vielä alle 6 kk ikäisen äitinä en ymmärtänyt.

Yli 6 kk ikäisen kanssa on jo selkeä rytmi. Sitä ennen vain poikkeus tuntui olevan varmaa. Nykyään on säännönmukaisuutta ja asiat toimivat aina samaan aikaan. Unen tarve on vähentynyt niin paljon, että enää ei mene koko päivää siinä, että vain nukutat itkevää vauvaa, joka suostuu nukkumaan vain yhden unisyklin. Nyt vauva on pidempään jo tyytyväinen ja päiviin mahtuu muutakin hommaa ja yhdessä oloa, puhumattakaan vuorovaikutuksesta ja sen uusista ulottovuuksista!

Minun vauva on jo yli 7kk ja nyt ne päivät hujahtaa, viikot, kuukaudet. Ne helpommat päivät tulivat nopeammin kuin osasin odottaa. Nyt pelkään, että tämä loppuu liian pian. Alle viisi kuukautta, apua! Vauvasta tulee koko ajan itsenäisempi ja se tuo mukanaan niin paljon ihania uusia juttuja. Ei todellakaan ole ikävä sitä alle kuuden kuukauden kautta.

-Iida

 

6 kommenttia

V7556 25.4.2019 - 00:16

Sinun hiukset on aivan upeat ?

Vastaa
iidaafel 6.5.2019 - 21:40

Voi kiitos <3

Vastaa
saranda 25.4.2019 - 05:31

Mä oon ollut varmaan just se, joka on sanonut teille et onpa aika mennyt nopeasti. 😀 Mutta kun Eemi on niin söpö ja mun silmissä kasvanut liian äkkiä, en oo ite ehtinyt nauttimaan hänen seurastaan tarpeeksi!

Vastaa
iidaafel 6.5.2019 - 21:37

Höpsis, kaikkihan niin sanoo ja aivan tottahan se on ulkopuolisen silmissä!

Vastaa
Ullap 1.5.2019 - 18:30

Toivottavasti mulle tulee tuo sama fiilis vielä. Nyt kun vauva on ihan pieni itken, että kohta se on jo iso enkä enää muista näitä vauvapiirteitä. Suren myös sitä, jos tämä on viimeinen vauvani enkä enää ikinä saa kokea tätä uudelleen. Olen itse niitä, jotka huokailevat kasvavien lasten perään. Tosin kun toinen lapseni itki koliikkia, olin onnellinen kun huuto loppui juurikin puolen vuoden iässä. Ihanaa ja aktiivista kevättä ja kesää!

Vastaa
iidaafel 6.5.2019 - 21:40

Varmasti sitä huokailee ja teen sitä toisinaan itsekin, mutta silti iloitsen kasvusta. Juurikin itkuisuus on ollut suurin syy, refluksi, koliikki ja allergiat. Ihanaa, kun Eemi voi jo paremmin ja pahimmat itkut on takana.

Vastaa

kommentoi postausta