KUVA: Rintani keväällä 2016 ennen ensimmäistä leikkaustani
Huomasin jo yläasteikäisenä rinnoissani jotain poikkeavaa. Nännini olivat erilaiset, kun muilla tytöillä ja rintani olivat melko olemattomattat. Odottelin malttamattomana rintojeni kasvua. Sydämenpuoleinen, eli vasen (kuvissa oikea) rinta alkoi saada kokoa ja muotoa, mutta oikea myötäili hyvin paljon kehoani. En oikein tiennyt mikä oli vikana ja aiheesta oli todella vaikeaa puhua kenellekään. Kukaan ei oikein tajunnut. ”Kyllä ne vielä kasvaa” oli hyvin kuultu lause. Rinnoista tuli minulle todella herkkä ja häpeällinen aihe. Ajattelin lukion jälkeen hakea yliopistoon, ottaa opintolainaa ja hankkia rintaimplantit. Silloin poikaystävä kavereineen naureskeli pienille rinnoilleni ja koitin peittää senkin vähän mitä oli, jotta välttäisin katseet ja kommentoinnit.
Tutkin rintaimplantteja netistä ja lehdistä. Keväällä 2015 silmiini osui sana ’tubulaariset rinnat’ ja aloin googlailla asiaa lisää. Löysin todella vähän tietoa, mutta riittävästi löytääkseni rinnoilleni diagnoosin. Olin suunnattoman helpottunut. Varasin ajan yksityiselle gynekologille. Gynekologi ei ollut ajatukseni kanssa samaa mieltä, mutta laittoi pyynnöstäni lähetteen julkiselle puolelle kirurgin arvioon.
Pääsin Töölön sairaalan kirurgian poliklinikalle syksyllä 2015. Tapasin kirurgin ja hän antoi diagnoosin: Synnynnäinen rintarauhasen epämuodostuma (kongenitaalinen tuberöösi rinta-anomalia). Minut laitettiin leikkausjonoon ja ensimmäinen leikkaukseni oli keväällä 2016. Rintojeni epäsymmetriaa alettiin korjata rasvansiirroilla. Siirretystä rasvasta aina osa kiinnittyy uuteen paikkaan ja osa menee kuolioon, eikä kiinnity. Tämän takia rasvansiirtoja tarvitaan usein 2-3, jotta lopputulos on halutunlainen.
KUVA: Rinnat noin viikon jälkeen ensimmäisestä rasvansiirrosta
KUVA: Rinnat 3-4 kk toisen rasvansiirron ja nännipihojen pienennysleikkauksen jälkeen
Toinen leikkaukseni oli loppuvuodesta 2016 ja kolmas lähes vuoden päästä toisesta leikkauksesta, eli syksyllä 2017. Viimeinen kirurgin tapaaminen oli tammikuussa 2018, jolloin olimme molemmat tyytyväisiä, eikä jatkotoimille ollut tarvetta.
Erittäin pitkä prosessi siis tuli tammikuussa päätökseen. Suurin muutos tapahtui omassa ajattelussani ja tavassani nähdä oma kehoni. Rintani toki muuttuivat, mutta huomasin suureksi osaksi diagnoosin tunnustamisen olevan minulle se suurempi juttu. Se, etten minä ollutkaan hullu, vaan kyse oli jostain asiasta, joka ei ollut minun vallassani. Sitä kautta minun oli helpompi hyväkyä rintani ja oma kehoni. Rintani ei todellakaan ole sellaiset, kun haluaisin niiden olevan, mutten koe tarvetta tehdä mitään muutoksia.
Nykyään saan viikottain viestejä rintoihin liittyen. Suurin osa yhteydenotoista nimittäin tulee 15-18-vuotialta ja haluaisin sanoa heille samoin, kun minulle on sanottu. Minua ahdisti rintani kyllä ihan hirveästi tuolloin ja enemmän ahdisti, kun läheiset vähättelivät kokemaani ahdistusta. Minulle ahdistus oli todellista, en voinut mennä uimaan tai ostaa rintaliivejä ilman toppauksia ja talouspaperin asettelua. Ja silti äitini jaksoi sanoa minulle, että odota vielä. Ja minä haluisin sanoa minua lähestyville nuorille samoin, odota vielä. No tietysti leikkaukseen ei edes pääse ennen täysi-ikäisyyttä. Jotkut kipuilut on vain kipuiltava ja siinä ikä on ihana apu. Osin varmasti tubulaariset rinnat tuntuvat todella epänormaaleilta, koska somessa on esillä vain yhdenlaisia rintoja. Rinnoissa on aina muutenkin eroja ja epäsymmetriaa.
Kannustan tietysti hakemaan asiaan apua, niinhän itsekin tein. Minä vain odotin rintojen korjaamisen muuttavan koko elämäni ja niin ei käynyt, se oli hirveä pettymys. Minun piti pitkän matkan aikana tajuta, että rintojen korjaaminen ei muuta itseinhoa, se ei kasvata itsetuntoa tai tee suosittua tai haluttavaa. Mutta tuo usean vuoden prosessi oli siinä todella merkittävä. Olen kasvanut valtavasti ja parasta on nykyään viihtyä omassa kehossa. Moni yhteydenottaja ei koskaan halua leikkaukseen, vaan hyväksyvät rintansa sellaisina kuin ne on. Sekin on upeaa, mutta kaikki ei toki siihen pysty, eikä tarvitse. He ovat usein jo ikäisiäni tai vanhempia naisia. Sitten on valtavasti naisia, jotka alkavat pohtia asiaa imetettyään ja ottavat sitten yhteyttä. Minuakin kyllä jännittää imetys omalla kohdallani ja sen vaikutus rintoihin.
Kuka voi päästä leikkaukseen julkiselle puolelle?
Kirurgi tekee yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa arvion jokaisesta asiakkaasta. Kirurgin arvio on aina välttämätön. Arvioon pääsee monia reittejä. Itse sain lähetteen yksityisen gynen kautta.
Rintojen täytyy myös luonnollisesti omata kriteerit, joiden perusteella ne nähdään julkisen puolen velvoitteeksi korjata. Pienirintaisuus ei ole kehityshäiriö. Silloin rinnat ovat kuitenkin kehittyneet, mutta tubulaarissa rinnoissa kehitykseen on tullut häiriö. Rintojen kehittymättömyys on sitten toinen asia, eikä liity tubulaarisuuteen. Tubulaarisuutta voi olla pienissä ja suurissa rinnoissa. Tubulaarisille rinnoille on tyypillistä epäsymmetria, suippomainen muoto, osoittavat hieman sivuille, ovat roikkuvat, nännipihat ovat suuret ja nännit voivat olla litteät tai sisäänpäin kääntyneet.
Julkisella puolella korjataan rinnat, mutta rinnoista ei tehdä suuria. Mitään ylimääräistä siellä ei siis saa, vaan he korjaavat ns. synnynnäisen vian sellaiseksi, että sen ei katsota samalla tapaa häiritsevän tai rajoittavan normaalia elämää.
Julkisella puolella leikkaus ei maksa muuta, kun toimenpidemaksun ja poliklinikkakäyntimaksun. Olisinkohan yhteensä maksanut tästä kaikesta 300-400 euroa, ihan tarkalleen en enää muista. Käyntejä kuitenkin oli aika monta ja leikkaukset päälle.
KUVA: Rinnat tällä hetkellä. Raskaus ei ole vaikuttanut kokoon mitenkään, vaikka sitä alkuun odotonkin innoissani. Nännipihat ovat laajentuneet valtavasti raskauden myötä, melkein entiselleen.
KUVA: Vasen rintani on aina ollut todella suippumainen ja siitä aluksi puuttui kokonaan pyöreys nännin alta. Leikkauksilla saatiin sitä hyvin muokattua, mutta rintani pyrkii aina entiseen muotoonsa, kuten tässä kuvassa hyvin näkyy. Tämä on hyvin ominaista tubulaarisille rinnoille.
LUE MYÖS
Helsingin sanomat //Iida Åfeldtin eripariset rinnat korjattiin
Ylioppilaslehti // Kirurgi, tee minusta normaali
BLOGIPOSTAUKSET
Näin asiat etenee leikkausjonossa
Sinulla on oudoimmat nännit, jotka olen nähnyt
Toivottavasti postauksesta oli sinulle iloa!
-Iida
21 kommenttia
Kiitos että tuot tätä aihetta näkyville! Voin kun olisin itsekin 6 vuotta sitten saanut lukea jonkun kokemuksia kun julkisella puolella minulle tehtiin rintaoperaatioita eriparisuuden vuoksi. Blogisi rohkaisee varmasti nuoria naisia, jotka painivat saman ongelman kanssa. Itseä on lähinnä ottanut päähän se, miten ”turhamaisena” rintaleikkauksiani pidetään vaikka ne ovat olleet itsetunnolleni ja ryhdilleni todella tärkeitä. Viimeksi synnytyksen jälkeen kun osittaisimetystä koitettiin saada käyntiin, kätilö kyseenalaisti aiheen: ”eikö kukaan kehottanut odottamaan että hankit ensin lapset ja sitten vasta leikkautat rintojasi?” Meidän onneksemme osittaisimetys onnistuikin eikä operaatiot juuri vaikuttaneet maidon tuloon!
Tsemppiä sinulle odotukseen ja vauva-arkeen!
Kiitos ihanasta palautteesta!
Ja tiedän tunteen, välillä hävettää ja ihmiset kyseenalaistavat, vaikka tämä on jokaiselle todella henkilökohtaisesti tärkeä asia ja sitä kautta vaikuttaa laajasti terveyteen. Ja ihana kuulla, että teill imetys sujui, samaa toivotaan!
Hei!
Kärsin myöa epäsymmetrisistä rinnoista. Kävin ehkä n.18-vuotiaana TK-lääkärillä asian vuoksi, mielessäni kela korvattava leikkaus, mutta lääkäri totesi, ettei epäsymmetria ole tarpeeksi suuri ja nuoren ikäni takia rintani kehittyvät vielä ja ongelma luultavasti korjaantuu iän ja lapsien ym. myötä.
Nyt 28-vuotiaana yhden lapsen jälkeen rintani ovat edelleen samassa tilassa.
Nuoruuteni ja vielä varhaisaikuisuudenkin kärsin häpeästä inhoten kehoani. Nyt olen onnekseni löytänyt vierelleni(vai sanoisinko rinnalleni ;D) miehen, joka rakastaa rintojanisinua tällaisena ja on saanut minutkin hyväksymään ne. Siltikin haaveilen yhä edes enemmän samankokoisista rinnoista, se ajatus ei vaan katoa, vaikka hyväksynkin ongelman jo paremmin.
Muiststko, minkälaiset kokoero-kriteerit olivat ja kuinka esim. sinun rintasi vastasivat niihen? Kuppikokoero tai mittaero senteissä? Sinun entiset rintasi muistuttavat suuresti minun rintojani.
Jos sinulle on näkyvissä s-posti osoitteeni, vastaisitko minulle sitä kautta?
Näin akuutissa tämän kuvasi hiljattain. Minulla on samanlaiset rinnat kuin sinulla ja tiedän että ne ovat erilaiset kuin muilla, mutta en ole kyllä ikinä kokenut että minussa olisi jokin vikana. Kunhan vain tuon esiin myös erilaisen näkökulman tähän aiheeseen enkä vähättele siis kokemuksiasi mitenkään
Ei tientenkään kaikki koe, eikä tarvitse. Hyvä niin, parasta on aina kun on itse tyytyväinen itseensä <3
Oot ihana! Kiitos kun jaat ja olet pitänyt esillä tätä henkilökohtaista, arkaakin asiaa. Tästä saa voimaa ja ajateltavaa myös me muut vastaavassa tilanteessa olevat. Iso kiitos sinulle!
Kiitos kovasti!
Kyllä rintasi olisivat varmasti useimmille miehille kelvanneet ilman leikkaustakin. Toki tärkeintä on että olet itse tyytyväinen.
Täytyypä sanoa, että musta kaikki nuo näyttää tosi normaaleilta, ja tuntuu että noita tulee esim. uimahallissa vastaan, eikä kiinnitä yhtään huomiota että olisi mitään poikkeavaa. Hassua, että tämä lasketaan jonkinlaiseksi kehityshäiriöksi. Tottakai jokainen kokee asian eri tavoin, enkä halua väheksyä halua korjauttaa. Mutta musta ihan nätiltä näyttää kaikki!
Rintojen muodon korjaamisen ymmärrän täysin että haetaan symmetristä muotoa ja samalla ehkä kokoa lisää mutta nännipihan pienennysleikkaus on aivan turha leikkaus.
Varsinkin teinitytöt ja muut nuoret naiset jotka kärsivät epävarmuudesta sen asian suhteen, ei nännipihan isompi koko ole mikään epämuodostuma tai poikkeavuus mitä pitäisi hävetä millään muotoa, se on aivan normaali asia.
Ei taida Suomessa olla kovin montaa miestä joka valittaisi nännipihan koosta, kehuja kyllä tulee hyvinkin monelta.
Eiköhän jokainen tubulaariset rinnat omaava tiedä itse häiritseekö se vai ei ja haluaako siihen muutosta 🙂 Tuskin sitä leikataan miestä varten tai kehuja varten 🙂
Täydennetään ja korjataan sen verran että nännipihan koko voi olla isompi ihan muutenkin ja se on edelleen aivan normaalia mutta silloin on todennäköisempää että jos on isommat nännipihat niin on isompi rintainen kuin pienempi rintainen, näin se jostain biologisesta syystä on.
Niin harva miestä tai puolisoa varten pelkästään leikkauttaa rintoja, enkä sitä kyllä tarkoittanutkaan.Kuten yllä kerroinkin jo, niin joillain on isot nännipihat ja yleensä isommat rinnat.
Itsevarmuuttahan se tuo jos rinnat näyttää aika normaaleilta ja silloin kehtaa itsensä näyttää alasti eikä esim käytä uinapukua tai bikineitä.
Ja ketkä sinut alasti näkee niin se on aika pieni määrä ihmisiä, ellei sitten käy uimahallissa hyvin usein ja sielläkin alasti näkee vain naisia jotka ovat varmasti nähneet paljon muitakin eri näköisiä ja kokoisia naisia alasti. Toki myös saunassa riippuen missä käy ja kenen/keiden kanssa mutta harvemmin kukaan sanoo yhtään mitään miltä näyttää.
Loppupeleissä sen hetkinen oma puoliso on se joka näkee sut alasti eniten tai satunnaiset kumppanit joiden edessä voi olla epävarmempi olo miltä näyttää.
Olet niin rohkea! Kiitos siitä!
Kiitos!
Hei Iida, kiitos tästä blogista, siitä on ollut itselleni apua. Minulla olisi kuitenkin vielä yksi kysymys, muuttuiko kuppikokosi selkeästi leikkauks(i)en jälkeen? ’Jouduitko’ shoppailemaan uusia rintsikoita? 🙂
Kiitos! Ostin uusia liivejä kun kaikki leikkaukset ja raskaus oli ohitse. Ja kuppikoko kyllä muuttui kolme kokoa.
Mitä mieltä itse olet sinusta kirjoitetuista jutuista mediassa tämän asian tiimoilta? Olen nähnyt näitä otsikoita ”näin rinnat häiritsevät elämää”. Ne ovat minusta käsittämättömän surullisia ja naisvihamielisiä otsikoita. Ei sinun rintasi ole häirinneet elämääsi (paitsi leikkauksen jälkeen, jos leikkaus häiritsee imetystä) vaan sinun vaikeutesi suhtautua niihin. Minä en ymmärrä tätä, että poikkeavuudet määritetään häiriöksi, jos kyseessä on terveet ja toimivat kehon osat, ja sitten leikkauksilla niiden toiminta riskeerataan jotta ne sopisivat paremmin normiin. Olen puolestasi surullinen että ahtaat kauneuskäsitykset ovat saaneet sinut tuntemaan epävarmuutta ja yhteiskunnalle vain ja ainoastaan vihainen että sinulle on tarjottu hoidoksi kirurgiaa eikä terapiaa.
Kosmeettinen kirurgia on aina lähtökohtaisesti aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeuden piirissä olevaa toimintaa, enkä sitä vastusta myöskään kohdallasi, sinulla on oikeus tehdä kehollesi mitä haluat, mutta on surullista että tälläistä verovaroin tuetaan jonain korjaavana toimenpiteenä.
Kommenttisi kyllä kertoo, ettet tiedä aiheesta mitään:) Rasvansiirto ei vaikuta imetykseen mitenkään. Tubulaarisilla rinnoilla on mahdollista imettää, jos nuoruudessa rintoihin on kehittynyt tarpeeksi maitorauhasia. Näin ei valitettavasti vain usein ole ja siksi monelta imetys ei onnistu tai onnistuu vain osittain.
Minusta on oikein, että yhteiskunta ymmärtää miten ”häiriö” voi vaikuttaa henkisesti ihmiseen ja myös suuresti sosiaaliseen elämään, oli se rinnat tai jokin muu asia. Julkisella tehdään plastiikkakirurgiaa, jolloin sitä on oikeus myös hyödyntää jokaisen meistä näin halutessaan. Sitä ei todellakaan tarjota mielipuolisesti. Sinun ei kannata olla minun puolestani mitenkään surullinen, sillä en ole itsekään 🙂
Tajusin itsekkin, että moka kävi siinä että en tiennyt että voi vaikuttaa imetykseen. Ei leikkaus paranna sitä imetyskykyä, että sikäli ei ole validia mitä leikkauksiin Itselle ei nämä imetysasiat ole tuttuja, olen vela.
Mutta aiheesta tiedän kyllä, minulla itselläni on tubulaariset rinnat. En vaan nähnyt sitä olennaisena kommentissani, niin en sitä kertonut, mutta ehkä hyvä tarkentaa.
Toivoisin vielä mielipidettä median ottamasta kannasta.
Vaikka rintani on leikattu, on ne edelleen tubulaariset. Ne on litteät, roikkuvat, toinen sojottaa vasemmalle ja toinen oikealle, ns. ketunnokat. Rinnat elää elämää ihmisen mukana, rasvan siirtäminen on luonnollinen keino muokata rintojen epäsymmetriaa, kuten kohdallani tehtiin. Ihanaa, kun voi vaikka käyttää
Rintaliivejä ja vaatteet istuu.
Syy miksi olen tästä aikoinaan mediassa puhunut, on puhtaasti halu tarjota vertaistukea. Olisin itse nuorena kaivannut erilaista kuvastoa rinnoista. Rintani operoitiin 2016-2017, eli siitä on jo aika paljon aikaa, olen ollut paljon nuorempi kuin nyt. Se lisäsi merkittävästi tyytyväisyyttä omaa kehoa kohtaan ja paransi itsetuntoa. Ei kaikkien tarvitse haluta leikkausta, osa hyväksyy. Osa ei. Ja sekin on ok. En koe, että olisi ollut minun 23-vuotiaan yksilön ”vika”, että yhteiskunta ja erityisesti sinkkukulttuuri on todella ulkonäkökeskeinen. Eikä siihen olisi terapia auttanut.
En ole enää vuosiin antanut aiheesta haastatteluja, en muista millaisia otsikoita tuolloin on kirjoitettu. Iltapäivälehtien otsikot on aina todella huomionhakuisia ja huonoa, todellakin naisvihamielisia. Mutta siitäkin on alettu vasta mediassa puhumaan. Nykyään en ole enää useampaan vuoteen antanut itsestäni mitään haastatteluita, koska en halua näihin lehtiin.
Kiitos oikeasti tosi paljon, että oot jakanut tämän!! Mä oon +30v ja vasta tajunnut, että mulla on tubulaariset rinnat. :O Mä oisin tyytyväinen rintojeni kokoon, paitsi siihen et ne riippuu, mutta siis pahin on nää niin isot nännipihat, ”ketunnokat”.. Tällä hetkellä olen myös raskaana ja tuntuu että nännipihat senku laajenee vaan.. 😀 Nännipihojen korjausleikkauksesta olenkin haaveillut pitkään. Ja rintojen kohotuksesta. Mut on aika puulla päähän lyöty -olo, kun vasta hokannu et mul taitaaki olla tubulaariset. Mut siis kiitos vielä, et olet jakanut tämän. 🙂