Ensimmäisen kerran minut asetettiin leikkausjonoon 27.10.2015. Ensimmäinen leikkaus on puolen vuoden jonotusajan sisällä tapahtuva. Kohdallani ei tuolloin hoitotakuu toteutunut. Kirurgi antoi tapaamisella positiivisen kuvan ja uskoi, että terveenä nuorena naisena voisin päästä nopeastikin iltaleikkaukseen, eli jononpurku leikkaukseen. Hoitotakuuseen kuuluu, että leikkaus tulee olla 6kk sisällä leikkausjonoon asettamisesta ja kuukautta ennen leikkauspäivää tulee asiata ilmoittaa kirjeitse tai soittamalla potilaalle.
En ollut vielä helmi-maaliskuussa kuullut mitään. Rohkenin jännitykseltä viimein soittamaan sairaalaan. Siellä he ihmettelivät, kuinka minuun ei olla otettu yhteyttä, sillä minut on siirretty toisen sairaalan asiakkaaksi toiseen kuntaan. Kyseisen sairaalan kirurginen osasto oli suljettu äkillisesti huonon sisälmän takia ja nyt korjauksessa. Soitin siis melko kiukkuisena sairaalaan, jossa minut tulisi leikata. Painotin, että minun kuuluisi hoitotakuun piirissä päästä leikkaukseen huhtikuussa, jonohoitaja lupasi selvittää tilannettani, joka oli kuulemma erikoinen. Saimme sovittua minulle leikkauspäivän 18.4.2016. Olin tyytyväinen, mutta pahoillani siitä, että minua tuskin oltaisiin lähestytty asian tiimoilta, ellen olisi itse pitänyt itsestäni huolta ja alkanut soitella leikkausaikani perään.
Tästä oppineena osaan jo aika monta asiaa mitä voi tehdä nopeuttaakseen leukkaukseen pääsyä. Toisen kerran minut asetettiin leikkausjonoon 15.6.2016. Silloinkin hyvin positiivisin mielin, kirurgi pääsisi leikkaamaan minut heti kesälomansa jälkeen elo-syyskuussa. Hyvissä ajoin elokuussa aloitin soittelun plastiikkakirurgian jonohoitajalle. Hän sanoi, että elo- sekä syyskuu on jo täynnä, mutta muutaman viikon päästä tulevat lokakuun leukkausajat, jolloin minun kannattaa soittaa uudelleen. Soittelin yhtenään kysyäkseni onko lokakuun leikkauspäiviä tiedossa. Jonohoitajalla meni selvästi hermo. Yritin selittää hänelle, että odotin leikkausta kovasti ja kirirgi oli luvannut leikata minut elo-syyskuussa, joka nyt oli mennyt jo ohitse. Hoitaja sanoi kirurgien olevan liian positiivisia ja lupaavan liikoja. Toiseen leikkaukseen minun olisi pitänyt hoitotakuun mukaan päästä 3-4 kuukaudessa. Päädyin odottamaan kuitenkin 4,5 kuukautta. Sain leikkauspäivän sovittua jonohoitajan kanssa lokakuun loppuun 26.10.2016. Olin melko pettynyt, että leikkaus oli niin myöhään syksyllä. Lisäksi olin taas saanut itse huolehtia omista oikeuksistani ja pitää huolen pääsystäni ajallaan leikkaukseen.
Olen tällä hetkellä jonossa kolmanteen leikkaukseen. Minut asetettiin jonoon 30.1.2017 ja leikkauksen tulisi olla tuosta päivästä 3-4 kk päästä. No olen jo tässä maaliskuussa soitellut useamman kerran jonohoitajalle. Viime viikolla soittaessani, hän sanoi leikkaukseni menevän tämän hetkisen jonotilanteen takia kesäkuulle. Jos minua ei saada mahtumaan kesäkuulle, leikkaus jää elokuulle, sillä heinäkuun koko osasto on kiinni. Niinpä niin ajattelin, sillä tälläkin kertaa kirurgi oli ollut todella positiivinen ja luvannut minun pääsevän nopeasti leikkaukseen jopa ylimääräisenä leikkaustyönä, sillä olen nuori ja terve. Toki ymmärrän, että on monia akuutteja tapauksia, jotka menevät edelleni, mutta odottavan aika vain on pitkä.
Nyt en kuitenkaan alkanut vaatia mitään, vaan tyydyin siihen, että en pääse ajallani leikkaukseen. Se ei tällä kolmannella kerralla haittaa minua yhtään. Aiemmin olen odottanut leikkauksia todella kovasti, mutta tällä hetkellä olen kuitenkin sen verran tyytyväinen rintoihini, että jaksan odottaa. Se tulee joka tapauksessa sieltä!
Vaikka en ole ollut kovin onnekas jonottamisen suhteen, olen saanut aina erittäin loistavaa hoitoa sairaalassa ollessani, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.
-Iida
Tässä rintani nyt, parasta ovat symmetrisyys, joka mahdollistaa rintaliivien käytön!
9 kommenttia
Harmillisia kokemuksia jonotuksesta! Toivottavasti hoitokokemukset pysyvt hyvinä loppuunsaakka.
Onko rinnoissa muoto pysynyt hyvin?
Olen aika varma, että minulla on sama vaiva kuin sinulla, mutta en uskalla mennä lääkärille, koska imetin (ulkoneva nänni ilmaantui vasta imetyksen lopussa, kun nänni venyi muotoonsa ja toisesta rinnasta ei kyllä tullut maitoa oikein nimeksikään) niin pelkään, että se on syy kielteiselle vastaukselle. Muuten tissini täyttävät kaikki kriteerit.
Kiitos!
Muoto on pysynyt yllättävän hyvin tällä kertaa ja olen ihan tyytyväinen nyt. Ja omista huolistaan kannattaa aina uskaltaa rohkesti puhua, ei sitten jää itseä vaivaamaan. Ja mielestäni imetys ei vaikuta. Useinkaan tubulaarisista rinnoista ei tule maitoa. Kannustan sinua kuitenkin käymään lääkärissä, jos asia vaivaa. Rohkeutta ja valoa kevääseen!
No olipahan jonottamista. Minullekkin sanottiin aluksi että jono tuolla puolella on pieni, että pääsen mahdollisesti jo alkuvuodesta heti leikkaukseen (tämä sanottiin 2016 talvella). Koko kevään olen odottanut kirjettä kun kuuta nousevaa ja eilen se vihdoin tuli. Leikkaus on kesäkuussa! En nyt ihan alkuvuodeksi tuota sanoisi, mutta ompahan kuitenkin 🙂
Mahtava kuulla Janika, että sait viimein kirjeen ja olet pääsemässä leikkaukseen. Tieto on kuitenkin kiva, parempi kuin tiedottomuus 🙂 Ja ilmeisesti on niin, että kirurgit tykkäävät lupailla paljon ja ovat optimistisia, alkuvuosi minullakin muuttui kesä-elokuuksi, heh!
Moi! Kiitos blogista ja kokemuksistasi. Missä kaupungissa sut on leikattu? Mä sain lähetteen julkisen puolen kirurgille, kun yksityinen plastiikkakirurgi totesi rinnoissani kehityshäiriön. Hän myös sanoi, että se korjataan implanteilla (tarkoitti varmaan että yleisesti ottaen). En ole vielä saanut kutsua julkiselle kirurgille ja pidän peukut pystyssä että ylipäätään pääsisin korjausleikkaukseen. Kuitenkin pelottaa että ”joudun” rasvansiirtoon. Se kuulostaa jotenkin lääketieteellisessä mielessäkin huonolta ratkaisulta, kun joutuu käymään useassa leikkauksessa ja pysyvyydestä ei ole takuuta. Mistähän sitten johtuu, että jotkut ovat saaneet korjausleikkauksen implanteilla? Voiko se vaikuttaa johonkin suuntaan, että olen nuori (alle 25) ja hoikka? Kiitos jos jaksat vastata!
Kiitos sun kommentista! Mut on leikattu pääkaupunkiseudulla, Espoossa Jorvin sairaalassa. Minulle perusteltiin rasvansiirtoa juurikin sillä, että olen nuori ja sen vuoksi rasvansiirto on parempi. Mutta toki tähän vaikuttaa kehon rasvapitoisuus. Implantteja joutuu sitten vaihtamaan, ja en ole ihan varma kuuluuko sekin julkiselle puolelle. Mutta kannattaa kysyä, kun tapaat kirurgin. Itse olin alkuun todella pettynyt siitä, että kuin joutuvani rasvansiirtoon, kun olin haaveillut implanteista. Mutta nyt olen kuitenkin tyytyväinen. Rasva on pysynyt yllättävän hyvin.
Moikka Melly, jos passaa niin kerron mitä mun kirurgit sanoi. Mulle kirurgi (itseasiassa 2 kirurgia, ketkä mun rintoja arvioi) sanoi että suosii rasvansiirtoa, koska implanteissa on aina isompi riski. Rasva on otettu sun omasta kehosta joten sun kroppa hyväksyy sen varmasti. Implantti on aina vierasesine ja siinä on sen myötä isommat riskit. Itse pidän rasvasiirtoa parempana vaihtoehtona minulle, koska minulla on esim. korvisreiät ollu huonoja parantumaan ja esim. napalävistys ei parantunut koskaan, kroppa hylki korun pois, joten ajatus implantista tuntui vieraalta. Mulle siis periaatteessa annettiin vapaus valita, kumman haluan, ravsansiirron vai implantit, mutta lääkärien perustelut oli vahvasti rasvansiirron kannalla. En ole pääkaupunkiseudulla menossa leikkaukseen vaan pohjoisemmassa.
Kiitos molemmille vastauksesta. Tiedän, että implantteihin liittyy riskejä, mutta niitä kuitenkin laitetaan julkisen puolen korjausleikkauksissa (puhumattakaan yksityisistä sairaaloista). Siksi ihmettelen, jos jossain kaupungissa sitä ei edes harkita. Lisäksi impanteissa joudutaan nukuttamaan vain kerran ja uudesta leikkauksesta ei tarvitse murehtia 5-10 vuoteen. Tietenkin olen kiitollinen, jos ylipäänsä pääsen leikkaukseen! Oon tosi kiitollinen tästä blogista ja etenkin alkuperäisistä kuvista. Mulla on molemmat rinnat aika lailla samanlaiset kuin Iidan pienempi rinta. Jään ehdottomasti seurailemaan blogiasi 🙂 <3
Kaikella kunnioituksella ja ymmärryksellä tilannettasi kohtaan, oletko kuitenkin ajatellut että jonossa on myös vähän ns. akuutimpia juttuja ja tämän vuoksi kestää. Tämä köyhtyvä hyvinvointiyhteiskunta tekee sen minkä voi, hoidettavaa on vain helvetisti ja rahaa sekä tiloja ei alkuunkaan samassa balanssissa. Valtion talous pitäisi ihan alkuun saada positiiviselle uralle ja työttömät töihin, vaikka lekalle kun passiivi-porkkana ei toimi. Olemme pullamössöä ja otamme vielä ulkomailta kymmenituhansia pullamössöjä lisää pitkäaikaistyöttömiksi