Minusta on ihanaa, jos mies tarjoaa ekat treffit.
Tosiaan tässä tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa nähdään, että tarjoaminen on epäkohteliasta, epäsopivaa, arvottavaa ja siitä jää tunne, että on jotain velkaa toiselle. No, minulle ei sellaista tunnetta tule.
Joskus koko tasa-arvo ajattelu menee ihan yli. Itse en ajattele treffien tarjoamista tasa-arvokysymyksenä, vaikka todellakin olen tasa-arvon kannattaja. Minusta kyse on hyvistä käytöstavoista. Minusta se on kohteliasta, että treffit tarjotaan. Sama asia, kun minulle avataan ovi tai takki autetaan päälle. Hyvä tapa, josta tulee hyvä mieli ja voi kokea itsensä arvokkaaksi. En osaa ajatella, etten olisi itsenäinen nainen, jos annan tarjota. Tarjoaahan ystävätkin toisinaan minulle kahvit ja minä heille. Tuleehan siitäkin hyvä mieli, joten miksi tarjoamista tulisi treffeillä jotenkin kammoksua?
En kuitenkaan pidä treffien tarjoamista oletuksena. Olen aina valmis maksamaan itseni. Jos mies tarjoaa, on se vain plussaa, jos ei tarjoa, olen ihan ok myös sen kanssa. Se, että mies aina maksaisi kaikki treffit ei ole mielestäni ok. Jos mies kuitenkin kysyy saako hän tarjota, en kieltäydy. Minusta se on mukava huomionosoitus ja hyvä tapa. Ehkä olen sen verran perinteinen, että tykkään siitä, että minulle tarjotaan. Tykkään muutenkin huomiosta ja lahjojen vastaanottamisesta, joten en koe olevani velkaa kahden euron kahvin tarjoamisen jälkeen. Jos olen käynyt useimmilla treffeillä saman miehen kanssa, olen ihan hyvin voinut tarjota seuraavat treffit.
Ymmärrän toki, että nykyään on hyvin yleistä käydä viikon aikana useimmilla treffeillä. Jos miehen pitää tarjota kaikki treffit, voi hänellä viikon aikana mennä sievoinen summa treffeihin, joista ei välttämättä koskaan seuraa jatkoa. Tämän takia monikaan ei halua tarjota ekoja treffejä.
Harva kuitenkaan ensitreffeillä menee mihinkään kalliiseen paikkaan, jossa rahaa kuluisi massiivisesti. Ja ainahan treffitekeminen voi olla ns. ilmaista. Ekojen treffien ei tarvitse maksaa mitään, jolloin ei harmita rahan kuluminen “turhaan”, jos seuraavia treffejä ei tule. Seuraavilla treffeillä kahvin tarjoaminen voi tuntua jo luontevammalta. Jos tekeminen ekoilla treffeillä olisi todella kallista, eli useiden kymppien hintaista, maksaisin itseni. Muutaman euron kahvit ei kuitenkaan ole niin iso juttu, etten antaisi tarjota, jos mies sellaista ehdottaa. Minun viimeisimmät ekat treffit olivat uimareissu eväiden kanssa, mies tarjosi kyydin, eli bensat ja minä eväät.
Treffailun jatkuessa on helppoa vuorotella maksamisessa tai vastaavasti noudattaa politiikkaa “kuka kysyy myös maksaa”. Jos mies sanoo vievänsä minut syömään, oletan hänen myös maksavan. Jos minä taas ehdotan tekemistä, olen myös valmis maksamaan.
MItä mieltä sinä olet tästä?
Halusin kirjoittaa omat ajatukseni luettuani Sanjan tekstin ”Kuuluuko miehen tarjota kahvit ekoilla treffeillä?”
8 kommenttia
Kun me aloimme mieheni kanssa seurustella 9 vuotta sitten, hän usein tarjosi kaakaon minulle. Ja siitä tuli erityinen olo. Monesti hän maksoi kun olimme ulkona, mutta minä taasen tein kotioloissa meille ruuat. Ikinä meillä ei ole raha-asioista tapeltu. Ne on itseasiassa lutviutuneet ongelmitta ja suuremmin puhumatta. Toinen maksaa useimmiten tietyt asiat ja toinen toiset asiat. Ja hyvin on sujunut. 🙂
Kuulostaa tosi hyvältä! Ihana, ettei siitä oo tullut ongelmaa. Mä olen kanssa toiminut niin, että oon tehnyt ruokaa itse tai kutsunut mulle syömään. Toinen on ehkä tarjonnut ravintolassa, mutta näin se on mennyt kivasti. Puolin ja toisin tarjoamista molempien mahdollisuuksien mukaan 🙂
Ja mä luulen, että mun miehelle ainakin siitä tulee vaan hyvä fiilis kun hän maksaa siellä ravintolassa ne ruuat. Ja luulisi monelle miehelle sen olevan sellainen, että tälle kauniille daamille tässä sain tarjota illallisen. 😀
Mäkin oon tavannut monia miehiä, joille se on sellanen maskuliininen juttu, josta tulee hyvä fiilis.
Varsinaisista ekoista treffeistä on jo yli 7 vuotta ja mun piti kysyä mieheltä miten tämä tarjoamisasia meillä meni. Hän muisti, että oli tarjoutunut tarjoamaan mulle lounaan, mutta mä olin sanonut maksavani itse. Myöhemmin ollaan vuosien varrella tarjottu puolin ja toisin, mutta usein se on yhä mies joka ottaa lompakon esiin vaikka maksu sitten menisikin meidän yhteiseltä tililtä.
Aivan! Musta on täysin ok maksaa itse, mutta se on usein kiva, että mies kysyy asiasta, esim. saako tarjota jne. Tavallaan se ajatus on tärkeä. Ja usein se varmaan on miehille tärkeää, että he saa tarjota, vaikka olisi pitkä suhde takana ja rahat menisikin yhteiseltä tililtä. Ja mä henkilökohtaisesti tykkään joistain perinteistä ja pidän niitä kivoina ja tämä on kyllä yksi niistä!
Musta on ihanaa, kun mun mies tarjoaa/hoitaa maksamisen. Mä luulen, että siinä hetkessä, kun oltiin niillä ekoilla treffeillä, mulla oli jokin tarve korostaa itsenäisyyttäni tms. Se liittyi varmasti myös siihen, että tavattiin aika pian mun edellisen eron jälkeen ja halusin edes jollain tavalla hidastaa vaikka ihastuinkin komeaan ja kohteliaaseen mieheen heti 😀
[…] Pakko myös myöntää, että onhan se mukava huomionosoitus, jos toinen haluaa tarjota. Ja kyllähän se jonkinlaisesta kiinnostuksestakin kielii, varsinkin tapailun edetessä. Monille miehille kiintymyksen osoittaminen esimerkiki sanoin voi olla vaikeaa, niin asioiden tarjoaminen on yksi vaihtoehtoinen tapa yrittää sitä näyttää. Ja osaan sitä kyllä arvostaa, koska minulle raha ei ole koskaan kasvanut puissa, enkä itse ikinä tarjoaisi mitään kenellekään, josta en todella välittäisi. Olen tosi huono vastaanottamaan ritarillisia eleitä, kuten ovien avaamista tai sitä, että päälleni autetaan takki. Minusta se tuntuu jotenkin alentavalta, siltä kuin toinen kuvittelisi, etten itse osaa. Tarjoamisen kanssa on tavallaan vähän sama: tunnen, että toinen kokisi joutuvansa huolehtimaan minusta, vaikka hyvin pystyisin itsekin. Itsenäisyys on aina ollut minulle hyvin tärkeää, ja inhoan sitä, että joku yrittää holhota. Vaikka harvoinpa kukaan kai ajattelee treffejä tarjotessaan, että tekisi sen siksi ettei toinen siihen kykene. Toisaalta pienestä budjetista huolimatta jonkun yhden viinilasillisen hinta nyt ei kuitenkaan ole sellainen, että siitä jaksaisin sen enempää kriiseillä. Joten en tulevaisuudessakaan aio liikaa ahdistua siitä, jos joku haluaa minulle tarjota. Ja ehkä rahatilanteeni kohenee joskus sen verran, että voisin itsekin tarjota useammin! Aiheeseen liittyvää: Iidan matkassa: Kuka maksaa ekat treffit? […]