Kun vauva pissasi päälleni osa 75 ja muita hulluuksia

Tajusin tänään katsoessani kaaressa suihkuavaa pissaa, että olen henkisesti sekaisin. Vauvani oli hoitopöydällä ilman vaippaa ja minä istuin vessanpöntön kannen päällä (istumme usein vessassa, sillä se on paikka jossa vauva jostain syystä viihtyy). Ja siinä katselin taas kuinka hienossa kaaressa pissa suihkusi vessan matolle asti. Wau upeaa, noin pitkälle ajattelin ja nauroin. Eikä kyseessä ollut eka kerta. Voisin ihan hyvin välttää nämä lentävät pissat, mutta minusta on niin hauskaa katsoa, kun lapseni pissaa! Välillä olen saanut pissaa päälleni ja luoja, että on vain naurattanut. Sehän on oikeastaan vaan vettä, eikä mitenkään vakavaa. No joo, useimmin on kuitenkin niin, että pissa menee alustalle, eikä lennä mihinkään. Mutta onhan se nyt vapauttavaa olla ilman vaippaa, vauva selvästi nauttii siitä. Aina ei myöskään ole aikaa antaa ilmakylpyjä ja pissailla pitkin vessaa, mutta silloin kun on, annan sen tapahtua ja laitan vessan maton vaan nauraen pesukoneeseen.

Jos päälläni ei ole pissat, niin maitopuklut aina välillä. Vauvani ei onneksi kamalasti puklaa, mutta toisinaan kyllä. Silloin sitä tuleekin niin, että vaatteet on vaihdettava.  Mutta omia vaatteita en yleensä vaihda. Minä kestän, että märät puklut kuivuu paitaani ja haisen maidolta ja tuntuisi hirveältä tuhlaukselta vaihtaa itseltään vaatteet. Vauvan asu menee kuitenkin heti vaihtoon, hänen ei tarvitse olla pukluisissa vaatteissa. Muutenkin suunnittelen vauvan asut aina viikoksi etukäteen ja pinoan ne hoitopöydän reunalle järjestyksessä. Hän on aina puettuna viimeisen päälle! Itse hengailen yökkärissä puoleen päivään ja teen ensimmäisen vaunulenkin joskus ilman rintaliivejä ja alushousuja, vaan yöhousut, toppi ja takki päällä.

No pissat ja puklut ovat pientä. Haistelen vauvan peppua paikassa kuin paikassa, milloin vain voi olla tarve nuuskia, onko kakka. Toisinaan vasta haisteltuani peppua, tajuan, että ehkä tässä kahvipöydässä ei ollut paras paikka. Kehun röyhtäyksiä ja pieruja, hyvä vauva, hienoa, että ilma pääse ulos! En tiedä milloin tästä sitten tulee epäsopivaa.

Kun vauva nukkuu, katson sen kuvia ja videoita puhelimesta. Ettei vaan tulisi ikävä, kun kerrankin on saanut 24/7 duunista vartin breikin. On se vaan kasvanut, voi miten söpö se on, ihana tämäkin kuva, voi ei mikä minikäärö… Ja tähän tietty kuuluu luonnollisesti ääneen puhuminen. Ihan itselleen ääneen puhuminen, mutta myös kaiken puhuminen vauvalle. Vauva ilmeilee siihen malliin, että äiti on hullu, vähemmälläkin ymmärtää. Mutta vauvalle kuuluu puhua ja kuuluu sössöttää. Ei koiran- ja kissanpennuillekaan voi normaalisti puhua, vauva menee samaan kastiin. Lisäksi ääntely vauvan malliin tukee vauvan kielenkehitystä. Hänelle vastataan samalla tavailla, kun hän puhuu itse. Puhumisen ja sössötyksen lisäksi laulan vauvalle ja keksin puhumistani asioista lauluja, vauva varmaan ymmärtää puheen laulettuna paremmin!

-Iida

Kuvat / Saranda