Sain tämän kirjan jo keväällä. Minut kutsuttiin kirjan julkaistamistilaisuuteen, mutta olin juuri tuolloin toipumassa ensimmäisestä rasvansiirrosta, enkä jaksanut osallistua. Sain kirjan kuitenkin postilla kotiin. Lukeminen, se on kuitenkin odottanut ja kirja ei ole innostanut. Mutta nyt luettuani sen viimein, olen sitä mieltä, että jokainen saisi lukea tämän kirjan. Ihana, armollinen kirja! Tunnen suurta riittävyyttä tätä lukiessa.
Kirjasta sain paljon oivalluksia, josta listaan muutamia!
- Täydellisyydellä, tehokkuudella ja kontrolloinnilla pyrimme hakemaan turvan tunnetta, mutta niiden keinoin tulemme vain syventäneeksi jo olemassa olevaa turvattomuutta.
- Mitä tiukemmat säännöt asettaa itselleen ja mitä ehdottomammat keinot ovat mielen sisällä, sitä kovemmaksi tulee. Tälläinen henkilö sanoo itselleen, ettei tarvitse ketään, hän pärjää, mikään ei tunnu missään, mutta kovan loppu on katkeaminen, rikki meneminen. Liika lujuus johtaa rikkimenemiseen, liika lempeys voi jättää toisten jalkoihin. Tarvitsemme lujuutta ja lempeyttä, molempia.
- Mitä jos hellittää superelämän ja huippuihmisyyden tavoittelusta ja kohtaa epätäydellisyyden, oman pienuuden ja toisen tarvitsemisen? Kaikki tarvitsee toista. Jokainen haluaa olla jonkun kainaloinen.
- Uskaltaa olla heikko, tarvitseva ja jaksamaton. Uskaltaa tulla kohdatuksi ei niin superihmisenä. Viisas tarvitsee toista.
- Todellinen itsenäisyys pohjautuu kyvylle olla riippuvainen toisesta ihmisestä.
- Mitä tiukemmin asioihin yrittää tarrautua ja mitä enemmän kontrolloida, sitä varmemmin ne katoaa. Elämää ei kuitenkaan voi loppuun asti kontrolloida, pitää vain antaa elämän viedä. Ja se usein pelottaa, pelottaa irtautua kontrolloinnista ja täydellisyyden tavoittelusta.
- Elämä saa olla, se vain on, se ei ole aina mahtavaa, karmeaa, onnellista, kärsimystä, mieletöntä, huikeaa tai kipeää. Se vain on, ei elämä ole helppoa tai vaikeaa, hyvä tai huono se on kaikkea siltä väliltä. On myös ihan ok, ettei aina kaikki ole ok.
- Myönteistä elämänasennetta ei tehdä väkisin pusertamalla.
- Hyvinvoiva ihminen tahtoo vilpittömästi hyvää itselle ja toisille.
- Miitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle? Mitä viet mukanasi? Jokaisesta välittyy jotakin mihin menee, mitä sinä haluat viedä mukanasi?
Kirjan nimi jo kertoo kirjasta paljon ja on kantava ajatus. Ihmisen ei tule olla liian suuri eikä liian pieni. Osa uskoo olevansa suurempia kuin ovatkaan ja enemmän kuin ovatkaan, he eivät näe rajojaan ja vaativat armottomasti. Toiset pienentävät itsensä, antavat muiden päättää. Liika lempeys ja kiltteys jättää jalkoihin.
Oman edun tavoittelu ei vie elämässä pitkälle. Ihminen nyt vain tarvitsee toista ihmistä, vuorovaikutusta, aitoja tunteita ja elämää, jossa toinen kohdataan kaikkine tunteineen. Meidän tulisi läytää keskitie lujuuden ja lempeyden suhteen, osata olla lempeä, mutta luja tarvittaessa. Tulee ymmärtää, taipua, toipua ja liittyä suurempaan voimaan, eli toisiin ihmisiin. Maaret Kallion sanoin me on aina suurempi kuin minä. Nykyaikana vain keskitytään paljolti minuun, minun hyvinvoitiin, minun elämään ja minun onnellisuuteen, mutta me unohtuu. Ollaan niin itsenäisiä ja pärjääviä, ja tätähän opetetaan jo päiväkoti-ikäisille (teen sitä päivittäin). Toisen tarvitseminen on kuin heikkoutta, vaikka se on todellinen voiman lähde. Ei kaikkeen tarvitse pystyä itse.
-Iida
*Kirja saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä