Home » Materia ahdistaa ja samaa aikaa keksin uutta tarvittavaa

Materia ahdistaa ja samaa aikaa keksin uutta tarvittavaa

by Iida Åfeldt

Kärsittekö te muut tästä? Podette ilmastoahdistusta, ihailette mimilistista elämäntyyliä ja päättätte olla ostamatta yhtään uutta pikamuodinvaatekappaletta samaa aikaa, kun kävelette vaatekaupan ohi tai selaatte instagramia keksien asioita, joita teidän on pakko saada? Asioita, joita te muka oikeasti tarvitsette?

Minulle tämä on tuttua.

Minulla on usein se tunne, että haluaisin räjäyttää koko kotini. Haluaisin karsia tavaraa. Vaikka minulla on aika selkeä tyyli ja vähän turhaa tavaraa, niin silti tavara ympärillä alkaa usein ahdistamaan. Oman lisän siihen tuo lapsi, jonka mukana on tullut paljon tavaraa ja joka levittää tavarat ympäriinsä jatkuvasti. Tuntuu, että tavaraa on kaikkialla.

Minun olisi helpompi siivota ja lapsen leikkiä, jos tavaraa olisi vähän. Ihailen useitakin ystävien koteja, jotka ovat selkeitä ja hyvin minimalistisia. Ihailen heidän kapselivaatekaappeja. Heillä on rajattu määrä huolella ostettuja vaatteita, joita voi huoletta yhdistellä keskenään. Sama koskee heidän lapsien vaatteita. Sama koskee jopa astiakaappia! Muutamia huolella valittuja kauniita astioita, jotka ovat tyylillisesti ajattomia, sellaisia joita voi rakastaa loppu elämän. Heillä ei ole kymmenen hengen astiastoa, kuten minulla, jos joku sattuu tulemaan kylään.

Usein päätän, että en osta enää yhtään mitään. Tai jos ostan, niin ostan huolella ja harkiten vain mitä todella tarvitsen. Ostan vain vastuullisien brändien tuotteita ja kotimaisilta brändeiltä.Ostan vain käytettyä ja kirppiksiltä. Hukumme tavaraan, tämä maapallo hukkuu siihen ja se todella ahdistaa. Kulutamme aivan liikaa. Ylikulutuksen ongelmat ovat jokaisen vastuulla. Kuluttamista on vaikea tässä yhteiskunnassa lopettaa, mutta sen voi tehdä monella tapaa. Ja se on jokaisen vastuulla.

Vaikka olen materia-ahdistuksen kourissa, olen silti hyvin taipuvainen houkutuksille. Saatan kävellä keskustassa useamman liikkeen ohi ja nähdä kaikkea ihanaa vilaukselta. Joku saattaa houkutella pysähtymään ja jopa palaamaan toisena päivänä. Usein myös ostan pikamuotia, sillä ajattelen, että ostan tuotteen väliaikaisesti, kun ei ole nyt varaa ostaa neljä kertaa kalliimpaa kotimaista tuotetta. Että käytän tätä halpaa sen aikaa, kun se kestää ja sen aikaa, kun raaskin ostaa vastuullisemman tuotteen. Tai toisinaan ajattelen, että ostan sen vastuullisemman brändin tuotteen, kun olen laihtunut ja käytän sen aikaa pikamuotia. Liian usein hinta ratkaisee. Vaikka todellisuudessa lopputulos tulee kalliimmaksi.

Saatan selailla kotisohvalla Instagramia. Näin jonkun feedissä aivan ihanan vaatteen, jossain aivan ihania sisustusesineitä. Alan googletella ja päädyn verkkokauppoihin. Hetkessä keksin jo kaikkea mitä tarvitsen. Yhtäkkiä haluan taas ihan valtavasti.Sitten alan stressata sitä, että miten saan kaiken haluamani.

On ihan kamalaa elää materian ympäröimänä ja olla koko ajan haluamassa jotain. Haluaminen on toki ihan normaalia, se tunne, joka tulee. Mutta aikuisena pitää myös olla aikuinen itselleen ja laittaa rajat. Tunteen ei voi aina antaa voittaa, vaan on ajateltava järjellä. Kaikkea haluamaansa ei tarvitse. Se on yleensä hetkellinen mielihyvä, joka tyydyttyy ostamalla ja pian vaihtuu taas ahdistukseksi. Pian se haluttu asia on turha ja sitä yrittää myydä kirppiksellä kenenkään tarttumatta siihen. Nykyaikana on vaikea hillitä itseään, kun houkutuksia on kaikkialla. Sama pätee niin moneen, kun meillä on ihan kaikkea ja mahdollisuus ihan kaikkeen. Tätä menoa tosin ei kauaa.

Uskon, että kaupungissa asuminen vaikuttaa vielä tähän jatkuvaan materian haluamiseen. Huomaan, että aina liikkuessani kaupungilla, keksin koko ajan jotakin mitä tarvitsen. Kun taas olen kotona ja kodin lähialueilla, sama tunne ei vaivaa yhtään! Pienemmillä paikkakunnilla ei ole ihmisiä ja kauppoja samalla tavalla. Olenkin monta kertaa miettinyt, että olisipa ihana asua maalla rauhassa kaupungin sykkeestä. Heräsin tähän ajatukseen yksi päivä, kun stressasin takin ostoa. Tarvitsen talveen sopivan takin, sillä minulla on vain kevytuntuvatakki. Ajattelin mielessäni, että sen pitäisi olla myös sellainen, että kehtaan liikkua siinä kaupungilla ja samassa ajattelin, että voi kun asuisin maalla, jossa tälläisellä ei olisi väliä.

Toinen asiaan vaikuttava tekijä on sosiaalinen media ja media ylipäätään. Asuit missä tahansa, niin siitä onkin vaikeampi päästä eroon. Monesti olen miettinyt sometonta elämää, olisiko se onnellisempaa? Vähentäisikö se haluamista? Some ja kaupunkiasuminen luovat myös paineita tiettyyn elämäntyyliin. Tulee se illuusio, että minunkin. Myös lapsen kanssa tulee sama illuusio, minunkin lapsi tarvitsee, kuin muidenkin lapsilla on. Hirveää. Nykypäivänä vaaditaan todella paljon itsehillintää ja itsekuria. On helppoa laittaa rajoja muille, vaikeaa laittaa rajat itselleen ja pysyä niissä.

-Iida

15 kommenttia

Tk 20.10.2019 - 22:24

No tämä, meillä nurkat pursuaa kaikenlaista ja kierrättää pitäisi lasten vaatetta ynnä muuta ja ahdistuksissani ajattelen että en osta enää ikinä mitään mutta jo seuraavan kerran kun avaan ihan minkä tahansa nettisivun ja näytölleni lävähtää kohdennettu mainonta siitä verkkokaupasta jossa vähän aikaa sitten surffasin niin jo taas mennään. Mulla on myös paljon lisännyt bensaa liekkeihin tämä kahteen kertaan läpikäyty raskausaika ja siitä palautuminen. Vuosi sitten, pari kuukautta synnytyksen jälkeen laitoin kiertoon varmaan 75% vaatteistani, joita käytin ennen raskautta koska olin varma, etten mahdu niihin enää koskaan, mutta niin vaan se on esimerkiksi lantio palautunut about vanhoihin mittoihin ja katkerana mietin, miten paljon helpompaa pukeutuminen olisi jos en olisi hävittänyt about kaikkea. Lisäksi just toi mistä kirjoitit, että kun ei malta ostaa jotain kalliimpaa, joka olisi enemmän omien arvojen mukaista, tulee ostettua sen seitsemän muuta, ei niin kivaa, ei niin kestävää eikä välttämättä edes käyttökelpoista tuotetta. Ja jotka lopulta maksavat paljon enemmän! Vuosi sitten satsasin välikausitakkiin, josta tiedän että tulen käyttämään sitä vuosia eikä enää tarvitse haikailla uusien takkien perään. Talvitakin kanssa jahkailu on vielä käynnissä. Lisäksi kun osaisi itselleen selvittää mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Totaalisella ostolakolla, vaikka vuoden mittaisella, jotkut ovat saaneet haluamisen kierteen ja siitä aiheutuvan ahdistuksen katkeamaan, mutta kun sekin tuntuu jotenkin kovin radikaalilta.

Vastaa
iidaafel 24.10.2019 - 13:35

Kiitos! Niin moni varmasti näihin ajatuksiin samaistuu. Itsekin jojoillut painon kanssa, ostanut ja myynyt niin monta kertaa vaatetta ja harmitellut sitten pian.

Vastaa
Milla Sukhimatoilta 20.10.2019 - 22:42

Kiva, kun kirjoitit rehellisesti siitä, miten vaikeaa on joskus (tai aika useinkin) olla kuluttamatta. Ihania tavaroita on maailma täynnä, ja niiden ohittaminen ei ole helppoa.

Vastaa
iidaafel 24.10.2019 - 13:34

Kiva kuulla, että pidit tekstistä!

Vastaa
NK 21.10.2019 - 02:35

Hui! Nyt osui ja upposi! Olen tiukan linjan vegaani, joka kierrättää ja tiedostaa. Ei ole ruokahävikkiä, huonekalut (kirppikseltä tai roskalavalta löytyneet) käytetään loppuun ja elektroniikkaa ostetaan vain, kun on pakko ja mieluiten käytettynä (taulu tv viimeksi 55 euroa). Mutta voihan itku, kun se HALU iskee! Pikkukrääsä kotiin on paha ja ne vaatteet… Rahaa on aina vähän ja aloitan usein ostolakon. Tunnen itseni tosi hyveelliseksi…kunnes kävelen sen pikamuotipuljun ohi ja näen aivan ihanan mekon, joka oikein huutaa nimeäni! Saatan kestää kärvistelyä jopa seuraavaan päivään, usein en. Matka ostamaan sitä mekkoa on kuin rakkauden huumaa ja se on ah, niin upea ja halpa ja sopii kaiken kanssa! Nyt sitten voin aloittaa ostolakon, mutta pakkohan se mekko oli vielä saada, ihan huippulöytö. Kuulostaa kamalalta näin esitettynä, mutta tämä on totuus. Nettikaupat ovat avanneet uuden pahan oven: nyt voin tuhlata ja tilata jopa kotipäivinä jotain ”tarpeellista” (johon tulee rahtikulut jne. jne.). Ja pian iskee morkkis, joka muuttaa sen uuden ihanuuden lähes häpeälliseksi jutuksi. Ja taas vannon ostolakon alkavan NYT! ”Tavaraonni” kestää aina vain hetken ja joskus vielä toivoisin oikeasti pääseväni siitä eroon. Mutta ensin joudun vielä ostamaan sen ihanan pöytälampun uudesta Triplasta. Ei ollut kalliskaan ja sille on jo paikkakin katsottuna… Voi ei! 😉 XD

Vastaa
iidaafel 24.10.2019 - 13:33

Aiheeseen varmasti samaistuu ja moni! Ja ei haluaminen sinällään ole paha. Se on tunne muiden joukossa. Mutta kyllähän itseään on vaikeaa hillitä! Huh! Ja se hetken hyvä olo! Se onnellisuus, piristää niin paljon oikeana hetkenä.

Vastaa
Nimet on 21.10.2019 - 11:25

Hienosti kirjoittaa siitä, mikä jossain määrin varmasti vaivaa meitä kaikkia. Onhan markkinointi ihan oma tieteenalansa, jonka tarkoitus on saada meitä haluamaan, ostamaan ja kuluttamaan.

Itse kärsin kotihäpeästä. Koti on täynnä tavaraa ja olen huono heittämään pois: käymään läpi ja karsimaan. Luopuminenkaan ei ole lopulta niin vaikeaa, vaan lähinnä se aloittaminen. On helpompi laittaa kaapin ovi kiinni kuin katsoa, mitä siellä perällä piilee.

Vaatteita olen ostanut viime vuosina enää vähän. Kun vaatekoko kasvoi kokoon 44, tunsin, ettei pikamuotivalikoima enää ollut minua varten. Ja kun ei tutuista kaupoista löytynyt, en osannut ostaa oikein muualtakaan. Samoin heikko rahatilanne hillitsee ja jarruttaa. ”Erikoisen isot” vaatteet ovat kalliimpia kuin massatuotannon ”kolmekasit”. Se on kai onneni. Aikani leikin myös tuota ”ostan sitten, kun olen taas laihampi” -leikkiä. Samasta syystä myös olen säilynyt kaappeihin vanhoja vaatteita. Kato, kun joskus sitten mahdun niihin taas… Enää en jaksa uskoa siihen.

Ostolakkoihin en usko. Ne on vähän kuin herkkulakot, alleviivaten kiinnittävät huomioni siihen, mitä en saa tehdä.

Kiva tapa karsia kodin tavaraa on varata myyntipaikka kirpparilta. Silloin palkinto on välitön: selkeämpi koti ja mahdollisesti vähän taskurahaa kaupan päälle. Kerran kirpparille karsittua tavaraa ei enää tee mieli kantaa takaisin kotiin, vaan sen mielellään vaikka lahjoittaa sitten pois. Itse tykkään erityisesti sisustaa kirpparin myyntipöytäni aina kauniisti. Se lisää myyntiä ja samalla tulee karsittua pois kotoa myös ihan selkeitä kokonaisuuksia: nättejä sisustusesineitä, esimerkiksi, jotka lopulta vain jumittavat kotonakin paikoillaan.

Vastaa
iidaafel 24.10.2019 - 13:32

Kyllä, tämä vaivaa varmasti kaikkia. Ja tavara tuo monelle kotihäpeää, on liikaa tavaraa ja koti menee helposti sotkuun. Ja vaikuttaahan se henkiseen hyvinvointiinkin. Hienoa, että olet saanut myytyä ylimääräistä kirppiksellä!

Vastaa
Nimetön 21.10.2019 - 14:11

Katsokaa tämä dokkari, jos se vaikka vähän vähentäisi turhaa vaateostelua. Siinä kerrotaan mm. kuinka halpamuodin tuotanto tuhoaa ympäristön Kauko-Idässä, ja ekologisena mainostettu puuvillantuotanto on käytännössä kuivattanut koko Aral-järven ja tuhonnut ekosysteemin siellä. Ei tämä vain voi jatkua näin.
https://areena.yle.fi/1-4604650

Vastaa
Laura B 22.10.2019 - 15:09

Joo ton katsomisen jälkeen ei enään pikamuoti houkuttele yhtä pahasti.

Vastaa
iidaafel 24.10.2019 - 13:30

Hyvä dokkari, olen sen kyllä katsonut ja se todella on riipaiseva.

Vastaa
Jjjjaana 21.10.2019 - 23:11

Mulla auttoi kun päätin, että tästä lähin ostan kaikki vaatteeni (pois lukien sukat ja alusvaatteet) käytettynä. Ostaminen on työläämpää ja valikoima rajautuu, ja koska kaikkia tuotteita ei saa parilla klikkauksella ostoskoriin ja kotiin, ostaminen vähenee. 🙂

Vastaa
iidaafel 24.10.2019 - 13:29

Erittäin hyvä ratkaisu!

Vastaa
1stComeback 25.10.2019 - 17:56

Hieno kirjoitus ja kauniit kuvat! Sinulle sopii todella hyvin tuo vihreän sävy 🙂

Olen itsekin huomannut tuon kauppojen läheisyyden vaikutuksen kulutuskäyttäytymiseen. Pienessä kaupungissa (jossa on peruspalvelut ja Tokmanni) ei tule onneksi niitä houkutuksia niin paljoa.

Perustin tänä kesänä 1st Comeback -verkkokaupan, koska halusin, että ihmisillä olisi mahdollisuus shoppailla hyvällä omallatunnolla muodin mukaisia vaatteita. Tuon valikoimaan niitä vintagevaatteita, jotka ovat palanneet muotiin ja panostan erityisesti Suomessa valmistettuihin laatuvaatteisiin. Haaveena onkin, että näkiesssään jonkun kivan trendin tekevän comebackin (esimerkiksi trumpettilahkeiset farkut muotilehden artikkelissa), niin ensimmäisenä käytäisiin katsomassa olisiko sellainen saatavilla kierrätettynä 1st Comebackillä ja vasta sitten harkitsisi uutena ostamista.

Tuohon haluamisen tunteeseen voin hyvin samaistua. Ei ole helppoa, kun ihastuu niin helposti kaikkeen kauniiseen. Olenkin käyttänyt ”nuku yön yli”-metodia, jossa en tee ostopäätöstä heti, vaan harkitsen sitä yön yli. Toki se ei toimi niissä tuotteissa ja tavaroissa, joita ostan kirpparilta, koska niitä ei ole välttämättä seuraavana päivänä saatavilla. Haluan tuon-tunne haalenee yleensä ajan kanssa. Lisäksi tarkistan aina ensin, onko tuotetta saatavilla käytettynä Torista tai muualta, ennen kuin ostan sitä uutena.

Vastaa
iidaafel 8.11.2019 - 20:15

Ihan mahtavaa! Ja upea idea verkkokaupalla!

Vastaa

kommentoi postausta