Meille tulee koira

Ajatus koirasta on ollut jo pidempään mielessäni. Äitini on reilun vuoden aikana ottanut kaksi rescuekoiraa, joista toinen on ollut pentu. Samalla hän on tartuttanut minuun koirakuumetta. Entisenä chihuahuan omistajana ajattelin, että seuraava koirani olisi myös chihu. Kontaktoinkin muutamaa kasvattajaa, mutta kaikilla oli toiveena löytää perhe, jossa koiraa käytetään näyttelyissä. Se sai siirtämään ajatusta koirasta taka-alalle. En kokenut minulla olevan voimia prosessiin, jota koiran hankinta vaatisi.

Tänä keväänä hyvä ystäväni kertoi teettävänsä koirallaan pennut. Innostuin asiasta ja ilmaisinkin heti halukkuuteni yhteen pentuun. Ystäväni näytti tulevan isäkoiran kuvia. Koira oli vaalea beige ja ystäväni koira musta. Sanoin, että sellainen vaalea koira mustilla laikuilla olisi ihana, sellainen panda! Ystäväni sanoi, ettei usko sellaisen olevan mahdollinen ja olettaa pentujen olevan mustia. Koiran astutus onnistui heti ja kantoaika meni hyvin. Seitsemän pentua syntyi noin kolme viikko sitten. Ja voitteko uskoa! Seitsemästä pennusta kuusi on mustaa ja yksi on valkoinen mustilla laikuilla! Kyllä tämä tuntuu niin tarkoitetulta, ettei tosikaan.

Näin ollen meille siis saapuu koira! Tarkemmin sanottuna poikakoira, cockerspanielin ja cockapoon sekoitus. Koira saapuu perheeseemme toukokuun lopussa.

Olemme Eemin kanssa puhuneet koirasta ja katsoneet päivittäin videoita pennusta.Tällä hetkellä pennut ovat avanneet silmänsä ja lähteneet liikkeelle. Eemi vaikuttaa suhtautuvan inokkaan odottaen ja kyselee usein koska haemme koiran. Koirahaave lähtikin liikkeelle Eemistä. Siitä, että Eemi saisi ystävän, sisaruksen, pikkuveljen.Olen puhunut Eemille, että koira on hänelle kuin pikkuveli. Sellaisena minä sen miellän ja odotan kovasti heidän suhteensa muodostumista.  Eemi on useaan otteeseen hokenut sanaa veli koirakuvia katsoessa ja niinpä syntyi tulevan koiramme nimi. Hänestä tulee Veli.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu ”oikealta”. Koira tuntuu juuri oikealta meille. Lisäksi elämäntilanne tuntuu oikealta, sillä työskentelen kotona ja voin helposti käyttää koiraa ulkona sekä panostaa koulutuksen. Eemi on jo sopivan iso ja minulla on voimavaroja koiranpentuun. Emme myöskään matkustele ulkomaille. Vuodenaikakin tuntuu oikealta. Kesää kohden on niin paljon helpompaa lähteä koiran ja taaperon kanssa usein ulos, kun ulkovaatteita ei juuri tarvitse ja ulkona ollaan muutenkin paljon. Odotan kyllä kovasti, että saamme koirasta meille perheenjäsenen, joka täydentää meidän tiimiä. Uskon kyseisen rodun olevan meille hyvä valinta, cockerit ovat todellisia perhekoiria. Mikä ihana kesä meillä onkaan edessä, kun saadaan uppoutua pentukuplaan! Ja onhan tämä ihanaa, kun koira tulee ystävän kautta. Se oli minulle tietysti vaivattomin mahdollinen tapa hankkia koira ja koirat pääsevät tapaamaan toisiaan!

Ja kyllä, se on varmasti myös rankkaa ja hermoja raastavaa. Ja joku varmasti pitää minua vinksahtaneena, kun yksinhuoltajana hankin vielä koirankin. Osa ihmisistä tuntuu näkevän aina eläimet ja lapset rasitteena ja unohtavan sen, että joku näkee ne rikkautena ja elämän sisältönä. Tämän koronaeristyksen jälkeen en kyllä epäile enää sitäkään vähää omaa jaksamistani mitä tätä ennen. Onneksi sairastimme nyt ennen koiraa, emmekä koiran saavuttua! Koiran kuulumiset ovat olleet piristävä asia myös eristyksessä. On ollut jotain ihanaa ajateltavaa, jotain mitä odottaa!

-Iida