Tinderiä ja muita deittisovelluksia voi hyvin verrata erilaisiin nettikauppoihin. Etsit juuri sitä sinulle sopivaa vaatetta satojen vaihtoehtojen joukosta. Siinä selatessa valikoimaa, usein jo tuskastuu. Omassa päässä on vahva mielikuva siitä, mitä on oikein hakemassa ja sellaistahan ei tietenkään tule vastaan. Klikkailet parhaat, mielikuvaasi vastaavat, osumat ostoskoriin. Osa sopivista yksilöistä pääsee kanssasi treffeille.
Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen, osa lähtee takaisin sinne mistä tulikin. Muutamaa harkitset vielä pidempään. Kymmenestä tilaamastasi tuotteesta pidät kaksi. Toista vaatteista käytät kerran, joka jälkeen se unohtuu, se ei vain tunnu hyvältä. Toinen on aivan ihana, mutta suuri käyttö verrattuna hinta-laatu-suhteeseen johtaa siihen, että vaate hajoaa.
On kai se selvää, että jatkuva sovittelu vie voimia ja aikaa. Tuska hiki valuu, jalat väsyvät ja hermot kiristyvät. Mieliala valahtaa alas. Mikään ei sovi, kaikki on ihan huonoja. Sama tunne, oli kyse sitten miehistä tai vaatteesta. Toivosi alkaa valumaan ja kyynistyminen tulee tilalle muutaman ruman sanan kera.
Sillä surkeuden hetkellä mietit, että miten on mahdollista, että kaksi ystävä pariskuntaasi on onnistunut löytämään toisensa ensimmäisiltä Tinder -treffeiltä. Siis yksi match ja yhdet treffit ja PUM. Miksi toiset taas tarvitsevat sadat treffit ja heidän saldonsa on edelleen nolla?
Tähän kun lisätään hyvää tahtovan ystävän tai läheisin sanat, on hermoromahdus taattu.
”Kyllä sä vielä jonkun löydät.”
”Et sä yksin jää.”
”Kai sulla on joku on, johon lohduttautua?”
”Luulisi, että sulle olis ottajia.”
”Kumma, ettei sopivia kakslahkeisia löydy, oletkohan vähän vaativa. Luulisi siellä Helsingissä miehiä olevan.”
”Ootko sä vaan liian nirso, eiks se Lauri ollut ihan hyvä?”
Näitä ja monia muita lauseita varmasti kuulee. Sinkuilta kun on ihan yleisesti ok kysellä mies asioista.
Sen yhden oikean luottovaatteen löytäminen on vaikeaa. Ja tämä kaikki koskee yhtälailla miehiä. Hyvän miehen löytäminen deittisovelluksista on todella vaikeaa. Kun olet sovitellut miehiä kuin mekkoa niin, jossain kohtaa et enää jaksa. Et jaksa sovittaa yhtäkään enää. Et edes halua nähdä yhtään, sillä se saa veresi kiehumaan ja vitutuksen lisääntymään.
Silloin pitää lopettaa. Totaalinen ostolakko. Miehetön elämänä. Sen lupaa aloittaa aina uudelleen ja uudelleen. Vähän sama kuin laihduttaminen, aloitat joka maanantai. Aloitat ja lopetat, lataat Tinderin ja poistat Tinderin. Mutta nyt poistan poistan. En halua enää työpäivän päätteeksi lösähtää sohvalle selaamaan Tinderiä tai laittautua treffeille, jonne en edes halua mennä. Ja tässä lakossa ei ole vain miehet vaan kaikki muukin. Koskee kaikkea turhaa ostamista ja uusia vaatteita joihin sysään energiaani. Tosin herkkulakkoon en ala, muuten muista lakoista selviäminen alkaa olla jo haasteellista.
Jos haluaa loppuelämän kestävän tuotteen, niin sehän ei etsimällä löydy. Sen tietää joka nainen. Se luottovaate löytyy juuri silloin, kun mitään ei pitänyt ostaa tai ainakaan ei olisi rahaa ostaa mitään. Mutta kun se lempivaate löytyy, siitä ei halua eroon. Se päällä on aina hyvä olla.
-Iida
