Esikoisella ja keskimmäisellä on 4 vuotta ikäeroa. Odottaessani keskimmäistä, mietin paljon tuleeko neljän vuoden ikäero olemaan liikaa. Tuleeko lasten välille läheistä suhdetta? Voivatko he leikkiä keskenään tai jakaa samoja kiinnostuksen kohteita? Ovatko he aina vähän liian eri ikäisiä? Kun toinen on kolme, on toinen jo seitsemän ja kun toinen on kahdeksan on toinen jo kaksitoista.
Tuntuu, että noin kahden vuoden ikäero lasten välillä on tyypillisempi ja enemmän kuulee pienen ikäeron hitsaavan sisarukset yhteen.
Toisen lapseni syntymä oli esikoiselle iso muutos ja se näkyi hänessä. Hän kaipasi huomiotani, kiukutteli ja haastoi minua jatkuvasti. Hän ei halunnut ottaa vauvaa syliin ensimmäiseen kahteen viikkoon, eikä ollut innokas osallistumaan vauvan hoitoon. Kuukauden se vei, että hän alkoi sopeutua ja tottua uuteen. Alkuun heillä ei ollut juurikaan mitään yhteistä. Hiljalleen vauvan kasvaessa, kasvoi heidän kahden suhdekin.
Nyt esikoiseni on 5,5 vuotta ja keskimmäinen kohta 1,5v. Ja heillä on aivan ihana suhde! He ovat toisilleen aivan valtavan rakkaita ja heillä on paljon yhteistä. Taapero ihailee isoveljeä ja tekee kaiken hänen perässään. Hän ihailee kaikkia isoveljen leluja ja on kovasti samojen tavaroiden perään. Hän kulkee sinne minne isovelikin, hän nauraa silloin, kun isovelikin ja hömppää isoveljen perässä. Vuorovaikutteiset yhteisleikit ei luonnistu, mutta sen sijaan on hurjasti asioita, joita he voivat tehdä yhdessä. He rakastavat vesileikkejä ja kylpemistä yhdessä sekä uimahallikäyntejä. He naurattavat toisinaan roiskimalla vettä ja puljaamalla vedessä. Ja lukevat monesti kirjoja vierekkäin ja usein esikoinen haluaa lukea taaperolle kirjaa. On ihana katsoa, kun he istuvat sohvalla saman viltin alla aamuisin unenpöpperöisinä. He ajavat potkuautoilla kotiamme ympäri. Tai juoksevat. He saavat myös riitaa aikaan ja monesti sitä saa olla selvittelemässä kinasteluita. Kuka läpsi ja ketä ja kuka vei kenekin lelun nyt vuorostaan. Parasta on kuitenkin nujuamisleikit, kuten painiminen ja toisissa kiehnääminen. He halaavat ja suukottavat toisiaan ja osoittavat hellyyttä toisilleen. Sitä katsoessa kyllä kaikki pelot ja ennakkoluulot katoavat. Viis ikäerosta, sillä ei ole väliä. Ihmiseen voi muodostaa läheisen siteen, oli ikäero mitä tahansa.
Keskimmäisellä ja nuorimmaisella on 13kk ikäeroa. Taapero ehti juuri täyttää vuoden, kun hänestä tuli isoveli. Pieni ikäero ei hirvittänyt itseäni. Pieni ikäero kuitenkin mielletään usein raskaaksi ja uuvuttavaksi. Omassakin lähipiirissä sitä alkuun huokailtiin ja voivoteltiin: ”Teille tulee sitten todella rankkaa, huhhuh”. Se tuntui latistavalta ja tsemppasin itseäni ajattelemalla, että kyllä me pärjätään. Mietin pienen ikäeron hyviä puolia. Samanikäiset lapset tulevat jakamaan hyvin paljon yhteistä ja hitsautuvat yhteen. Surin eniten sitä, että keskimmäinen sai olla niin vähän aikaa vauva.
En ole kuitenkaan kokenut pientä ikäeroa raskaana. Tai muutenkaan arkea kolmen lapsen ja koiran kanssa. Meitä on kuitenkin kaksi aikuista. Päällimmäisenä koen, että pienen ikäeron kanssa on mennyt todella hyvin. Paremmin mitä osasin odottaa, vaikka käsityötä on aika paljon. Syöttämistä, vaipanvaihtoa, pukemista, kantamista ja hytkyttelyä. Toistaiseksi vauva on nukkunut paljon ja taaperokin nukkuu vielä päiväunet yöunien päälle, jonka takia tuntuu siltä, että aikaa riittää kyllä. Ja otamme pienten kanssa rauhallisesti, olemme paljon kotona ja vältän aikataulutettuja menoja sekä kiireessä suorittamista. Ajoittain raskaampaa oli olla totaallinen yksinhuoltaja.
Kuopus, meidän vauvamme, on nyt 4kk ikäinen. Aluksi taapero oli vauvasta mustasukkainen. Hän halusi syliini aina silloin kun vauva oli sylissäni ja kävi läpsimässä vauvaa. Vauva vaikutti myös hänen yöuniinsa ja hän heräili useammin kuin ennen. Muutamien viikkojen aikana tilanne tasaantui ja taapero alkoi sopeutua uuteen tilanteeseen. Tällä hetkellä hän on kova silittämään ja halaamaan vauvaa. Hän on aina auttamassa vauvan vaipan vaihtamisessa. Hän ihmettelee vauvan napaa sanoen ”papa” ja ”vauvva”. Hän kiikuttaa vauvalle harsoja ja tutteja ja ymmärtää niiden olevan vauvan omaisuutta.
Niin taapero kuin vauvakin ovat sen verran pieniä, ettei heidän ikäeronsa parhaat puolet vielä pääse esiin. Vuoden päästä tilanne on varmasti jo aivan erilainen! Vuodessa tapahtuu nimittäin ihmeitä, kun kyse on näin pienistä lapsista. Varmasti heidän suhteensa kasvaa heidän mukanaan ja odotan todella millainen kaksikko heistä tulee. Voin vain kuvitella, että he keksivät yhdessä kaikkea kiellettyä ja viipottavat menemään. Onneksi heillä on vähän isompi isoveli, joka tulee varmasti huolehtimaan heistä ja pitämään heidän puoliaan. Ja he tietysti tulevat ihailemaan häntä kaikessa. Onneksi heillä on toisensa. Olen todella kiitollinen, että saan seurata heidän sisarussuhteidensa muodostumista. Se on jotain todella hienoa!
Esikoisesta on myös valtavasti apua. Hänellä ja kuopuksella on reilu viisi vuotta ikäeroa. Täytyy sanoa, että 5,5 -vuotias on jo monessa hurjan taitava ja osaava, tuleva eskarilainen. Hän osaa viihdyttää taaperoa, jos vauva vie huomion. Hän osaa laittaa vauvalle tuttia, jos taaperon kanssa on jotain meneillään. Hän leikittää ja hoivaa. Hänestä on myös seuraa. Hänen kanssa voi keskustella ja jutella monenlaisista asioista. Monesti tuntuukin, että esikoinen käynnistää aivoni, jos ne ovat jääneet paikoilleen. Tietyllä tapaa hän antaa paljon erilaista ajateltavaa vauva-ja taaperoarjen keskellä.
Esikoinen on todella innokas hoitamaan vauvaa. Tuntuu, että vuodessa on tapahtunut ihan valtavaa kasvua ja kehitystä. Ensimmäistä kertaa isoveljeksi tuleminen oli kova paikka, mutta toinen kerta meni paljon helpommin. Esikoinen oli halukas sylittelemään vauvaa aivan ensihetkistä alkaen. Hän silittelee vauvaa ja pötköttelee vauvan kanssa lattialla. Hän juttelee vauvalle aivan ihanasti.
Vaikka meillä nyt onkin suurempaa ja pienempää ikäeroa lasten välillä niin, en toistaiseksi näe toista suoraan parempana tai toista huonompana. Monesti neljän vuoden ikäeroa pidetään pitkänä ja vuoden ikäeroa sitten liian lyhyenä. Molemmissa on varmasti puolensa. Ikäero on kuitenkin sellainen asia, johon ei juurikaan voi vaikuttaa. Sitä ei voi oikein suunnitella tai se ei aina mene suunnitelmien mukaan. Sitä ottaa mitä annetaan ja elää sen mukaan. En lähtökohtaisesti odottanut näin pientä ikäeroa keskimmäisen ja kuopuksen välille, mutta otimme sen ilolla vastaan ja nyt se tuntuu juuri oikealta.
-Iida
4 kommenttia
Ihana postaus! Olen samaa mieltä, että jokaisessa ikäerossa on varmasti omat hyvät puolensa. Meillä on kolme lasta parin vuoden ikäeroilla, ja neljäs saa tulla kun on tullakseen. Minulla imetys on aina pitänyt kierrot pitkään poissa, joten ihan kovin lyhyt ikäero ei ole meille mahdollinen.
Tuosta yhdestä kauniista kuvasta tuli mieleen, että oletko imettänyt tätä teidän nuorimmaista? Muistelen että olet aiemmin kertonut kaikkien vauvojen olleen lähinnä korvikkeella, niin jos haluat jakaa ajatuksia asiasta, niin olisi kiva kuulla <3
Kiitos kommentista, kiva kuulla!
En ole ketään lapsista imettänyt, maitoa ei ole tullut ja siihen vaikuttanee rintojen kehityshäiriö. Rinnalla olen kuitenkin pitänyt alkuun ihan vain muuten vaan😊
Ihana ja mielenkiintoinen postaus ja niin hellyyttäviä kuvia! Itsellä on kovasti ollut mietinnässä toive toisesta lapsesta, mutta (työ)elämäntilanteen kannalta ikäeroa esikoiseen tulee vähintään tuo neljä vuotta, mitä tosiaan usein pidetään pitkänä. Itseäni on helpottanut ajatus, että ensisijaisesti yritämme saada itsellemme uutta lasta, kokonaista ihmistä omana itsenään ja koko perheeseemme uutta jäsentä, emme niinkään sisarusta esikoiselle. Tässä mielessä meille tulee sitten juuri oikea tyyppi oikeaan aikaan, oli ikäero esikoiseen sitten mikä tahansa 🙂 Kaikkea hyvää teidän perheelle!
Tosi ihana ajatus ja sellanen, että noinhan se on! Uskon, että eri ikäerot voivat aivan yhtä hyvin antaa paljon myös sitten sisaruudelle. Itse olen kokenut neljän vuoden ikäerossa paljon hyvää ja mulla itselläni on mun pikkuveljeen neljä vuotta ikäeroa.