Kello on jo ihan liikaa. Aivan liian usein me valvomme. Emme voi syyttää lapsia väsymyksestä, vaan kyllä syy omaan väsymykseen on ihan itse aiheutettua. Nämä hetket lasten mentyä yöunille on vain niin tärkeitä. Sitä tarvitsee itselleen hetken, jolloin palautuu ja tekee jotain sellaista ihan omaa.
Tuntuu, että olen vähän rupsahtanut. Elämä näkyy kehossa ja naamassa. Yhtäkkiä siinä voi nähdä useampia ryppyjä. Minulla ei ole juuri aikaa rasvailla tai se on väärin sanottu. Olisi aikaa, mutta käytän sen muuhun. Ehkä minulla on joku ikäkriisi alkamassa. Täytän tänä vuonna 32 vuotta ja olen koko ajan lähempänä jotain mistä en tiedä mitään. En tiedä yhtään missä olen kymmenen vuoden päästä. Tai edes viiden. En tiedä mitä teen isona. Siinä se iso kriisi onkin.
Pienenä tiesin. Eläinlääkäri, lentoemäntä tai näyttelijä. Se oli niin helppoa. Nykyään se tuntuu niin vaikealta eikä oikein mikään tunnu oikealta. Asia välillä vähän ahdistaakin. Mieheni jää pian vanhempainvapaalle ja sen jälkeen hän haluaisi jäädä hoitovapaalle kahdeksi vuodeksi. Minunkin toiveena on, että lapset saavat olla kotona mahdollisimman pitkään ja haluan tukea miestäni jäämään hoitovapaalle. Olen itse saanut nauttia kotoilusta lasten kanssa jo pidemmän aikaa, joten suon mielelläni hänelle sen ilon vuorostaan. Onhan se todella ainutlaatuista ja upea mahdollisuus. Samaan aikaan perheen taloudellinen vastuu on minulla. Ja huomaan stressaantuvani. Murehdin tulevaisuuden taloustilannetta. Enkä yhtään tiedä mitä teen.
Tai tiedän. Sitä samaa mitä tähänkin asti. Mutta riittääkö se enää? Jo useamman vuoden blogi ja Instagram ovat olleet tulonlähteitäni. Saan rahaa mainostamalla esimerkiksi yritysten palveluista ja tuotteita. Olen aina suhtautunut tähän työhön välivaiheena ja ajatellut, että teen hommia someyrittäjänä niin kauan kuin se on kannattavaa ja tukee omaa sekä perheen hyvinvointia. Vielä toistaiseksi brändini on voimakas ja myy itse itseään. Tämän vuoden osalta talous on turvattu. Mutta mites ensi vuosi tai sitä seuraava? Moni kollega puhuu taloudellisista haasteista ja töiden vähenemisestä, sillä tiukassa taloustilanteessa yritykset säästävät markkinointibudjeteista. Moni kollega on lopettanut tai siirtynyt muihin töihin. Sitten taas monet kollegat ovat perustaneet podcasteja ja julkaisseet tai julkaisemassa kirjoja. Osa on ottanut Instagramin reelsit haltuun ja osa todellisia Tiktokin kuninkaallisia. Koko ajan nousee yhä nuorempia somevaikuttajia pinnalle juurikin Tiktokista.
Mitähän minun pitäisi tehdä? Minua on kuitenkin luonnehdittu tylsäksi keski-ikäiseksi, jonka lamppu on sammumassa. En halua Tiktokkiin enkä halua alkaa tehdä olevinaan hauskoja videoita. Onko kaikki jo annettu? Toistaiseksi ei kuitenkaan kannata hakeutua koulutustani vastaaviin töihin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Mutta ehkä lähitulevaisuudessa onkin? Vai olisiko aika tehdä jotain ihan muuta? Mitä minä haluaisin olla? Mitä minä haluaisin tehdä? Kuka minä olisin? Hankalaa. Tietysti sitä haluaisi kaikki vastaukset valmiina ja mielellään heti.
Oikeasti ei ole mitään hätää tällä hetkellä. Kaikki on todella hyvin. Mutta sekin vähän pelottaa. Kaikki on ollut hyvin jo aika pitkään. Olen ihan valtavan onnellinen ja vähänhän se pelottaa, jos joku vie tämän pois. Onneen on vaikea luottaa. Saan päivittäin tuntea niin paljon onnea. Lasten kanssa on juuri nyt tosi ihanaa. Ja vauvan hoivaaminen on tosi terapeuttista, jotenkin se kaikki sylittely ja suukottelu antaa mielihyvää ja siinä unohtaa kaikki murheet hetkeksi. Vauva on todella ihana, hän on tyytyväinen ja nauravainen pallero. Parisuhteessa on hyvä vaihe menossa ja tunnen todella voimakasta yhteenkuuluvuutta miehen kanssa.
Ei ole mitään draamaa. Tai on, kun suunnittelemme kutsuvieraita häihin ja mietimme mihin olisi hyvä laittaa raja. Mutta ei mitään sellaista. Ei mitään sellaista kuin sinkkuaikoina, jota seuraajat tuntuvat kaipaavan. Viihdettä, tarinoita ja sosiaalipornoa. On vain tätä tavallisen hyvää arkea. Ja luotettava, että kaikki järjestyy nyt ja jatkossakin, kuten on aina tapahtunut tätä ennenkin.
Ihastelen ruokakauppaan saapuneita pioneita ja haluaisin ostaa niitä ison läjän, mutta maltan mieleni. Innostumme kuitenkin sesongissa olevasta parsasta ja päädymme ostamaan sitä. Suunnittelemme parsarisottoa ja parsapizzaa. Tai ehkä parsaa hollandaisekastikkeella. Illalla istumme sohvalla. Minä istun toisessa päässä puhelin kädessä. Suunnittelen kesän Muumimaailman reissua. Mies istuu toisessa päässä sohvaa ja tuijottaa telkkarista Stanley Cupin Playoffeja. Hän pistää minut veikkaamaan voittajaa, vaikken tiedä kuvioista mitään. Veikkaan Florida Panthersin voittoa, sillä logo on kiva.
Käytän koiraa lenkillä. Vastaan tulee naapuriston vanhempi pariskunta koiransa kanssa. He kävelevät käsi kädessä ja tervehtivät ystävällisesti. Ajattelen, että tuossa on se mitä tavoitella seuraavaksi. Joskus haaveilin tästä elämästä, jota nyt elän ja edessäni on se, mitä haluan seuraavaksi. Seuraavaksi haaveilen vanhenemisesta tavallisessa arjessa ja lenkkejä käsi kädessä koiran kanssa. Ehkä tylsää ulkopuolisille kuulijoille, mutta ehkä onnellista tarinan kertojille itselleen. Palaan lenkiltä kotiin. Mies tulee vastaan eteiseen ja katsoo minuun sanoen: ”Muistinko tänään sanoa sinulle, että rakastan sinua tosi paljon?”. Muistit, mutta se on aina ihana kuulla uudelleen.
-Iida
KUVAT: Pinja Mitrovitch
31 kommenttia
Olipa tämä ihanan samaistuttava, rehellinen teksti. Kiitos siitä! Mä tahdon uskoa, että sulla just tästä syystä riittää seuraajia näiden tiktokkien sijasta tulevaisuudessakin.
Kiitos tosi paljon❤️
Ihania kuvia!
Kiitos!
Sulla on niin ihana ja selkeä ääni, että jos joskus aloitatkin jonkun podcastin niin aion kuunnella. Oli aihe mikä tahansa 😀
Kiitos, kiva kuulla!
Pidä Iida oma linja. Maailmassa tapahtuu niin paljon, että ”tavallisuutta” on tosi turvallista ja ihana lukea. Itsekin on jo tunne, että oon ihan täynnä Instagramia, inhoan niitä videoita ja kuinka hitosti niiden katsomiseen menee aikaa. Tiktokista en edes halua tietää mitään.
Veikkaan että sulla on aika paljon meitä tavallisia keski-ikäistyviä seuraajia. Itse ainakin nautin tavallisen arjen fiilistelystä ja oivalluksista. Muiden ajatuksia on mukava lukea, ne pistää ajattelemaan itsekin. Ainakin miljoona kertaa enemmän kuin yksikään video.
On paljon puhuttu, miten lapsiperhearki tuntuu niin raskaalta ettei ihmiset halua lapsia. Näytä rehellisesti päinvastaista esimerkkiä, se on pääsääntöisesti ihanaa ja lapset on mainioita ja heistä saa niin paljon!
Terveisiä täältä toisesta kolmilapsisesta perheestä ❤️
Kiitos paljon kommentistasi!
Ihana, ihana teksti, kiitos siitä. Olet isojen asioiden äärellä. Uskon, että ”se oikea suunta”, juuri sinulle sopiva juttu ja tapa toimia ja tehdä löytyvät. On muuten upeaa, että miehesi haluaa jäädä hoitovapaalle.
Kiitos Minna! Se on minustakin kyllä tosi upeaa, että mies haluaa jäädä kotiin!
Hei Iida! Hyvää ja rehellistä pohdintaa. En ole tainut ennen kommentoidakaan, vaikka olen blogia seurannut ihan esikoisesi syntymästä asti.
Toivon todella, että jatkaisit bloggaamista. Tällaiset hitaat sisällöt tuntuvat tässä nopeassa ajassa virkistäviltä ja palauttaviltakin.
Tuli myös mieleen, että pystyisitkö käyttämään asiantuntemustasi varhaiskasvatuksesta vielä enemmän hyödyksesi? Puhutaan, että nykyvanhemmat ovat vähän pihalla kasvatusasioissa ja näin itsekin äidiksi vähän aikaa sitten tulleena ymmärrän pointin. Oletetaan, että lapsi osataan kasvattaa kun hänet synnäriltä saa mukaan, mutta itse koen ainakin asiassa epävarmuutta ja perehtymisen tarvetta. Voisitko mahdollisesti lisätä blogissa jotain kasvatussisältöä tai kirjoittaa vaikka sen kirjan aiheesta? Itse ainakin lukisin tosi mielelläni.
Joka tapauksessa haluan kiittää Sinua hienosta blogista, jota olen saanut lukijana seurata! Kaikkea hyvää teidän perheelle ❤️
Kiitos paljon sanoistasi! Olen kirjoittanut useitakin kasvatusaiheisia tekstejä, nyt on ollut vähän taukoa, kun aihe ei ole ehkä itseäni resonoinut. Mutta pian miehen jäädessä kotiin, jää minulle enemmän aikaa ja saan rauhaa kirjoittaa. Niinpä uskon, että kasvatusteematkin taas palaavat!
Ihanaa kevättä!
Kiitos Iida laadukkaasta ja miellyttävästä sisällöstä. Kaikkea hyvää elämässä eteenpäin!
Kiitos kovasti!
Minäkin varmaan ekaa kertaa elämässäni kommentoin kenenkään blogitekstejä. Haluan kiittää tuottamastasi sisällöstä. En omista itse älypuhelinta enkä myöskään instaa, mutta miehen tilillä käyn sinua ”stalkkaamassa”, kuvasi ja tekstisi tuottavat paljon iloa. Puhumattakaan näistä blogiteksteistä! Paitsi että tekstisi luovat samaistumispintaa itselleni, joka olen juuri jäänyt kotiin vauvan ja reilu puolitoistavuotiaan kanssa, välität mielestäni ihanasti perhe-elämän merkityksellisyyttä laajemmallekin. Ja jos jotain, niin sitä tämä maailma nyt kaipaa: että ymmärtäisimme lasten arvon! Hyviä tuulia koko perheelle ja minne ikinä työpolkusi vievätkään, toivottavasti ehdit kirjoittamaan tätä blogia. Lupaan lukea!
Voi kiitos todella paljon kommentistasi! Aivan ihana kuulla, ehdottomasti kirjoitan ja motivaatio kasvaa, kun tietää, että on paljon ihmisiä, jotka kuitenkin käyvät lukemassa!
Tykkään tosi paljon sun sisällöstä instassa ja blogissa, jatka samaan malliin! Jos jossain vaiheessa yhteystyöt vähenisivät, voisiko yksi vaihtoehto olla, että tekisit varhaiskasvatuksen open hommia vaikka 50% työajalla, niin olisi ns varmaa tuloa ja sitten loput ajasta tekisi yhteistöitä, jos niitä vaan on 🙂 Kunhan pohdin, varmasti tiedät itse parhaiten 🙂
Kiitos tosi paljon! Ja kyllä se 50% vakassa on kyllä yksi oikein hyvä vaihtoehto!
Ihana teksti! Tuli hyvä mieli. Yhdyn aiempiin kommentteihin, että juuri tätä arkista ihanaa sisältöä kaipaan itse. En jaksa sitä nopeatempoista hälinää, joka kaikkialta pursuaa. Älä muuta mitään 🥰
Voi kiitos todella paljon!
Voi miten ihanasti kirjoitettu teksti! Niin rehellinen ja samaistuttava. Vaikka olen eri elämäntilanteessa kuin sinä, tunnistan tästä paljon samoja keloja, joita itse käyn läpi. Mitä oikein haluan? Osaanko olla kiitollinen siitä, mitä minulla on nyt vaikka samalla mietin mitä haluan tulevaisuudessa? Pärjään hyvin nyt, mutta mitäs jos jotain sattuu? Miten olla järkevä, mutta silti stressaamatta liikaa tulevaa? Monenlaisia kysymyksiä. Ja tuntuu, että kun yhden kysymyksen saa ratkaistua, niitä tulee aina uusia. Kai se on luotettava vain siihen, että asiat aina ratkeavat jollain tavalla. ❤️❤️ Ihanaa ja lempeää kevättä sinne!
Voi kyllä! Kaikki on hyvin nyt, mutta silti monenlaiset asiat mietityttää ja kaipailee vastauksia. Ja aina, kun jotain saa ratkaistua, tulee jotain uutta!
Sun sisällöt on aiheesta riippumatta tosi mielenkiintoisia näin kolmenkympin kynnyksellä olevalle. Itse en ole aktiivisesti somessa eikä mikään TikTok-, reels- ja vastaava hömpötys kiinnosta lainkaan, kuten ei nuorison villitykset, pintaliitomeininki tai yletön kerskakulutuskaan. Ei sellaisessa ole mulle mitään tarttuma- tai samaistumispintaa. Et ole lainkaan tylsä, saati keski-ikäinen. Itse asiassa taidat olla nuorin sisällöntuottaja, jota aktiivisesti seuraan (useimmat siis 40+). Keski-ikäistenkin jutut voi siis olla tosi kiinnostavia 😉 Eihän se sisältö ja sanottava lopu 30 ikävuoden jälkeen ja/tai elämäntilanteen muuttuessa. Hyvä blogi kasvaa ja elää kirjoittajansa mukana.
Tavallista arkea ja perhe-elämää käsittelevät jututkin luen aina mielenkiinnolla, vaikka olenkin lapseton. Sinkkuaikojen juttuja en ole kaivannut, vaan tykkään siitä levollisesta meiningistä ja onnellisista fiiliksistä jotka blogin kautta välittyy. Jatka vaan samaan malliin 🩷
Todella ihana kuulla, kiitos, tulipa hyvä mieli!
Sun tapa kirjoittaa on vaan niin ihana ♥️🥰 Tunnen oikein kun mielihyvähormonit virtaa kun luen sinun ihanan tavallisesta onnesta. Toivon niin paljon hyvää sinulle ja teidän perheelle. Jatkathan juuri sellaisena kuin olet ♥️
Voi kiitos, olipa aivan ihanasti sanottu!
Ihanasti kertoilit teidän arjesta ❤️ Oon iloinen että yhä päivität blogiasi. Monet mun lemppari bloggaajat on lopettaneet tai postaa 1-3 krt vuodessa. Blogeja on ihania lukea ja niimpä iloitsen paljon blogi postauksistasi 😊 Tuo kuulostaa tutulta, että tulevaisuus mietityttää, ja se että mitä työtä haluat tehdä. Suosittelen että juttelet aiheesta läheisten ja ystävien kanssa, että minkälainen työ voisi innostaa sinua 😊 Toivottavasti saisit ideoita ja hyviä ajatuksia. Olet lahjakas ja sinulla on ihana persoonallisuus, uskon että työkuviosi järjestyvät parhain päin 😊 Kun ikää tulee, on luonnollista että tuntuu harmilliselta joskus vanheneminen. Kannattaa keskittyä hyvään, omiin kauniisiin puoliin ja terveyteen. Olet kyllä tosi kaunis, ja uskon että eletty elämä vaikka näkyisikin meissä, se on arvokasta ja kertoo elämänkokemuksesta. Kiitos vielä sinulle hyvistä blogikirjoituksista, niitä on mukavaa lukea ja ovat samaistuttavia ❤️
Kiitos sanoistasi ja ihana kevättä <3
Kuten moni muukin edellä kirjoitti, minäkin tykkään ja haluan edelleen lukea hyviä blogeja, kuten sinun blogiasi. Tavallinen arki ja rehellinen anti puhuttelevat ja tuovat iloa ja lohtua hektiseen elämään. Toivottavasti jaksat ja haluat jatkaa kirjoittamista vielä jatkossakin!
Kiitos kovasti!
Minä myös komppaan: ilmaisusi on selkeää, todenmukaista ja positiivissävytteistä. Sisältösi parissa rauhoittuu ja maadoittuu. Juuri tällaiselle on tilausta nyt ja varmasti tulevaisuudessa. Näen sinussa potentiaalia moneen. Tämä sometyö voi viedä vaikka minkälaisille urille. Saatat päätyä johonkin lapsiin liittyvään yritykseenkin markkinoijaksi tai vastaavaksi. Toisaalta sinulla on taitoa, näkemystä ja kokemusta kasvatusalasta ja sillä saralla annettavaa jatkossa myös asiantuntijan roolissa. Kirjallinen ilmaisusi on poikkeuksellisen hyvää ja ehdoton vahvuutesi. Lisäksi sinulla on ihan mieletön visuaalinen silmä. Näen tulevaisuudessakin vain mahdollisuuksia. Tuo epävarmuus yms on ihan luonnollista ja liittyy tähän siirtymävaiheeseen kotiarjesta isommin töiden pariin ja kaiken sen prosessointiin. Mutta sä olet tosi lahjakas ja nää työasiat kyllä loksahtelee kohdilleen.