En oppinut ensimmäisellä luokalla lukemaan. Kirjaimet ja tavut aapisessa ei sanonut mitään. Päivittäiset lukuläksyt olivat perheen kauhu. Isä ja äiti kävivät kädenvääntöä siitä, kumman vuoro on tehdä kanssani lukuläksy. Usein meni niin hermo, että revin sen päivän sivun aapisesta ja aapiseni onkin aikamoinen teipillä paikattu eepos.
Toinen luokka alkoi tukiopetuksella ja jossain kohtaa aloin lukea. Siitä alkoikin sitten koko peruskoulun kestävä kamppailu. Tein läksyjä aina tunnin pidempään kuin muut. Kaverit olivat jo leikkimässä ja minä vain tein läksyjä. Luin kokeisiin kauan ja useita kertoja, silti en muistanut mitään. Yläasteella jokainen aineeni ja esseeni oli punakynää täynnä. Kirjoitusvirheitä oli hirveästi. Puhumattakaan englannin tai ruotsin opiskelusta, kun suomenkin kirjoittaminen oli vaikeaa.
Tuntui, että olin todella huono, vaikka tein enemmän työtä, kun kukaan ystäväni. Päätin peruskouluni yli ysin keskiarvoon ja jatkoin vaikeaa tietäni lukioon.
Aloitin lukion Helsingissä. Maalaistytölle se oli jotain elämääkin suurempaa. Lukiossani jokaiselle tehtiin lukihäiriötä kartoittava testi. Jäin kiinnni seolonnassa, mikä johti erityisopettajan kanssa tehtäviin testeihin ja neurologin lisätutkimuksiin. Yhtäkkiä minulla oli todettu vaikea häiriö lukemisessa sekä kirjoittamisessa, eli vaikea lukihäiriö, dysleksia.
Yhtäkkiä kaikki muuttui, sain enemmän aikaa tehdä tehtäviä, sain lisää aikaa kokeisiin eikä minun ei tarvinnut tehdä kaikkia tehtäviä, mitä muiden tuli tehdä esim. lukea kolmea romaania äidinkielenkurssilla. Ylioppilaskirjoituksissa sain lisäaikaa ja säästyin äidinkielen kokeessa puhtaaksi kirjoittamiselta. Jopa yliopiston pääsykokeessa sain lisää aikaa suoriutua tehtävistä.
Eipä tarvinnut kamppailla kuin koko peruskoulu, kun tämäkin selvisi! Luulen, ettei minulla koskaan ajateltu olevan dysleksiaa, koska sain aina todella hyviä arvosanoja. Tähän vielä lisättynä se, että olin todella tunnollinen ja halusin saada kiitettäviä arvosanoja pakkomielteisesti.
Lukiossa koin suuren ahaa-elämyksen, mikä selitti lähes koko lapsuuteni. En ollutkaan hidas ja tyhmä, joka kirjoittaa sanat väärin ja lukee hitaasti. Huomasin myös muita ”oireita”, joista dysleksian tunnistaa. Minun on vaikea keskittyä, todella vaikea lukea karttaa tai navigaattoria, en hahmota oikeaa enkä vasenta ja minun on todella vaikeaa pysyä aikataulussa.
Tätäkin postausta varten jouduin googlettamaan sanan ”dysleksia”, jotta osaisin kirjoittaa sen oikein. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta. Ennen kuin opin kirjoittamaan, puhuin tarinoita ja mummoni kirjoitti niitä. Lopulta sain kasettinauhurin mikrofonilla, jonne puhuin tarinoita. Sain aina mielettömiä kehuja tarinoistani koulussa, mutta virheet haittasivat. Sama toistui lukiossa, mutta onnekseni lukiossani oli kirjallisen ilmaisun kursseja, joissa vain sisällöllä oli väliä. Ylä-asteella luin fantasia-kirjallisuutta ja kirjoitin omia tarinoita tietokoneelle. Haaveilin ryhtyväni kirjailijaksi.
Dysleksiassa ei ole kyse siitä, että joku olisi tyhmä. Se ei tarkoita, ettei osaisi lukea tai kirjoittaa. Se ei estä oppimista eikä menestymistä. Osaan kaikkea, mutta se vain kestää pidempään ja sen takia blogissani on paljon virheitä, mutta en halua dysleksian takia lopettaa kirjoittamista. En halua sen estävän mitään. Minullehan se on ”normaali” tila, koska en tiedä muusta. Vaikka luen omia tekstejäni, en näe virheitä. Monet kirjaimet vaihtavat paikkaa kirjoittaessa ja lukiessani sanan, luen sen ns. oikein, vaikka se on kirjoitettu väärin. Toki voisin käyttää erilaisia ohjelmia kieliasuni tarkistukseen tai luetuttaa ne lähipiirillä, mutta silloin yhden blogipostuksen tekeminen veisi todella pitkään. Ja tämä on vain blogi kuitenkin, ei mikään virallinen teksti, jossa pilkuilla ja yhdyssanoilla voitetaan.
Kirjoittaminen on minulle kuitenkin niin rakasta, etten aijo lopettaa sitä. En halua antaa lukihäiriön olla esteenä jollekin, mistä pidän. Koen, että myös sisällöllä on suuri merkitys. Ja edelleen minä haaveilen ryhtyväni kirjailijaksi, alkavani vain kirjoittaa. Tietysti toivon asialle myös ymmärrystä, sillä vaatiihan se lukijoilta paljon.
-Iida
34 kommenttia
Heippa! Olen lukenut blogiasi ihan vasta pari viikkoa ja se mihin tykästyin, oli ehdottomasti tekstisi. Tekstit ovat ihania, helppo lukuisia ja kieli on m-a-h-t-a-v-a-a ja kirjavaa! Lukihäiriö tai ei, mielestäni blogisi on paras pitkään aikaan! Lukiessa tekstejäsi tulee mielikuvia, olet suora ja aito, eikä blogisi ole pelkästään kiiltokuvia! Ihanaa kevättä sinulle ja kaikkea hyvää!
Kiitos Suvi! Siis aivan ihana kuulla, vau, tulinpa iloiseksi! Ihanaa kevättä myös sinulle <3
Minulla ei ole dysleksiaa ja äidinkielestäkin kirjoitin aikanaan ällän. Minusta sinä kirjoitat paremmin viimeisteltyä tekstiä kuin minä. Ei mulla muuta!
Kiitos <3
Kokemuksesi peruskoulusta ja lukiosta muistuttavat aika paljon omaani, vaikkakin lukihäiriön testauksia ei aikanaan vielä kovin paljon tehtykään. Olen itse kamppailut aina ”oman tasoni” kanssa, sillä lukihäiriöni ilmenee erityisesti vieraissa kielissä, kirjoitusvirheissä ja lukunopeudessa (tai lukuhitaudessa). Olen kuitenkin puutteeni oppinut hyväksymään ja vakuuttanut itselleni kerta toisen jälkeen, että lukihäiriö ei ole syy luopua unelmista. Mahtavaa siis, että kirjoitat! Olen itsekin vihdoin siinä pisteessä, että uskallan muuttaa ulkomaille töihin rallienglantini kanssa, sillä olen ammatissani muuten kova tekijä! Punakynän kammosta en kuitenkaan koskaan taida päästä eroon
Aivan mahtavaa! Tämän ei todellakaan pidä antaa vaikuttaa unelmiin! Minä en koskaan puhunut englantia ääneen, sanonut sanaakaan. Lopulta päädyin kuudeksi vuodeksi suhteeseen, jossa pääosin käytin englantia ja italiaa ja asuin jonkin aikaa Briteissä. Kukaan ei huomannut minussa mitään erikoisa, luulivat, että tulen korkeintaan Skotlannista!! Eli tsemppiä, hyvin se menee!
Moi Iida! Kiitos postauksestasi, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon omaa oppimispolkuani. En voi kuin ihmetellä, miten me molemmat olemme saaneet diagnoosin vasta lukiossa, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna asia on ollut alusta alkaen selvä. Uskon, että nykyään oppimisvaikeuksiin puututaan hanakammin. Olen itsekin miettinyt, miten paljon lukihäiriö on vaikuttanut itsetuntooni. Toisaalta, kuten sinullakin, olen pystynyt diagnoosin jälkeen oivaltamaan miten käännän heikkoudet, kuten kielet, vahvuudekseni.
Samaa mikäkin ihmettelin tuolloin, että miten oli mahdollista, ettei asiaa tajuttu ennen lukiota. Mutta tosiaan nykyään täsäskin on kehitytty ja lukivaikeudet tunnistetaan varhemmin.
Voi, ei mulle olisi ikimaailmassa tullut mieleenkään, että sinulla olisi minkäänlaista edes pientä taipumusta lukihäiriöön. Tekstisi ovat mahtavia! Ja kiitos tästä kirjoituksesta, mun ala-asteen juuri aloittaneella pojalla on jonkin asteinen lukihäiriö (tarkemmat tutkimukset vielä kesken, joten en tiedä mikä diagnoosi hänellä tulee olemaan) ja mä olen ollut aika stressaantunut asian kanssa. Tämähän toi aivan mahtavaa positiivista mieltä mulle nyt tämän asian suhteen 🙂 Mun pojastakin voi tulla vaikka kirjailja eikä mikään sitä estä! Tosin ei hänestä ehkä kuitenkaan tule, mutta voi tulla ihan mitä hän vain ikinä haluaa kuten kenestä tahansa! 🙂
Mahtavaa! Sinun pojastasi voi todellakin tulla ihan mitä tahansa hän haluaa! Lukihäiriö ei vaikuta siihen, mutta hän vain tarvitsee enemmän apua ja tukea!
Ihana oot kamu! söpö teksti aiheesta, kiva myös kun avasit tekstin solmuja niin antaa varmasti seuraajille (mullekin) ymmärrystä 🙂
Kiitos muru <3
Onnea Sinulle Iida! Olet juuri parhaassa iässä tullaksesi äidiksi. Et ole liian lapsellinen (osaat ottaa lapsesi vakavasti), mutta olet tarpeeksi lapsellinen (leikkiäksesi ja nauraaksesi hänen kanssaan).
Vaikka itselläni on ollut aina aviomies rinnallani, niin tyttärelläni ei ollut tätä mahdollisuutta. Tällöin huomasin, etteivät yh-vanhemmuuden raskaudesta olevat kertomukset olleet kuin pintaraapaisu todelliseen elämään verrattuna. Tyttäreni jaksoi meidän läheisten avustuksella ja selvisi hyvin lapsineen elämässä eteenpäin.
Samaa toivon myös Sinulle ja kaikille muillekin yksinäisille vanhemmille!
Iso kiitos sinulle ihanista sanoista!
Oho!
En ole kyllä tätä tekstejä lukiessasi huomannut lainkaan enkä olisi ikinä arvannut. Kuten joku yllä kommentoikin, minullakin on L äidinkielestä ja kirjoitat silti paremmin kuin minä. Go Iida!
Hahha kiitos <3
Kannattaa kokeilla auttaisiko erilainen fontti etenkin lukemista ja mahdollisesti kirjoittamistakin. Minulle tuli yllätyksenä, kun muutama vuosi sitten törmäsin erityisesti dyklesiaa varten suunnitellun fontin, jossa samannäköisistä kirjaimista on pienillä tyylittelyillä tehty selvemmin erottuvat. En ole nähnyt näistä fonteista puhuttavan muualla kuin teknisillä foorumeilla vaikka kysyntää varmasti olisi laajemminkin.
Dyslexia Font -sivustolta näkee esimerkin tällaisesta fontista: https://www.dyslexiefont.com/en/typeface/
Jos tämä auttaa, on Internet-selaimeen ja käytettyihin laitteisiin mahdollista asentaa tuo tai jokin vastaava fontti. Jossain laitteissa tai ohjelmistoissa tämä on valmiinakin kuten esimerkiksi Amazon Kindlessä.
Kiitos vinkistä, täytyy tutkia asiaa!
Ihanaa, kun joku muukin tunnustaa googlaavansa sanojen oikein kirjotusta, välillä tuntuu et oon ainut. Täällä kanssa lukihäiriöinen, joka sai diagnoosin lukiossa samoissa testeissä. Ja vasta sen jälkeen tajusin että en oo tyhmä, vaikka joudunkin tekee tietyissä asioissa enemmän duunia kun muut. En tiie tiesitkö, mutta lukihäiriö periytyy. Kannattaa siis pitää mielessä kun masuasukki kasvaa
Löysin sun blogin vasta, ja liityin heti lukijaksi. Kiitos kun kirjotat blogia aidoista asioista. You. Go Girl
Joo, periytyy. Varmasti on ollut vanhemmilla, mutta ei tuolloin asiaa tutkittu ja osalta sisaruksista löytyy myös. Mutta osaapahan tällä tiedolla toivottavasti tukea tulevaa lasta, kun sen aika on 🙂
Ja kiitos palautteesta, mahtavaa saada sut lukijaksi!
Niin tuttu tarina! Itse kärsin myös lukihäiriöstä, tai no en minä kärsi, mutta minullakin on lukihäiriö. Sain itse diagnoosin yläasteen lopulla ja oli niin lohdullista, että vaikeuksille löytyi syy. Siis jokin muu kuin englannin opettajan diagnoosi: ”olet vain tyhmä ja laiska”.
Onneksi löysin blogiisi, sillä en ole pitkään aikaan löytänyt näin hyvää, samaistuttavaa ja inspiroivaa blogia. Vaikutat todella upealta ja vahvalta naiselta.
Iso kiitos palautteesta, ihana, että löysit blogiin <3
Mä en ole kyllä yhtään kiinnittänyt huomiota, että sun teksteissä ois jotain ”virheitä” (ja äikkä oli mun vahvuus koulussa). Ja ihmisen aivot sitä paitsi usein vääntää kirjaimet oikein päin, jos ne ois väärin. Että älä anna sen ainakaan vaikuttaa blogin jatkamiseen. You go girl!
Kiitos <3
Heippa! Löysin blogisi Hesarin jutun myötä ja tykästyin kirjoitustyyliisi 🙂 Monissa blogeissa on kirjoitusvirheitä, mutta sinä kirjoitat hyvin. Jatka samaan malliin! Itse olen kirjoittanut tekstini työssäni ensin wordiin, joka merkkaa punaisella sanat, joista esim. puuttuu kirjain. Ne on helppo huomata ja korjata ennen tekstin julkaisemista ”viralliseen” paikkaan. Ihanaa kevättä! <3
Kiitos vinkistä! Ja kiva, kun eksyit blogiin!
Kirjoitat sujuvasti ja vivahteikkaasti yleiskieltä – puhekielen (välillä hiukan rasittavia) piirteitä sinulla ei ole. Tekstiesi sisältö on punnittua ja kuljetat aihettasi loogisesti edeten. Osaat huomioida toisella tavalla ajatteleviakin, joten perustelusi ovat uskottavia ja pohdintasi monipuolista. Sanavarastosi on hyvä. Yksittäisistä kielihaksahduksistasi sinun ei tarvitse eikä kannata välittää, koska (ihan oikeasti vähäiset) kielivirheesi eivät hidasta eivätkä haittaa lukijaa. t. äikän ope
Kiitos onpa kiva kuulla! Ihanaa kevättä!
Tämä teksti yllätti minut aivan täysin!! Olen itse kyllästynyt blogeihin, joiden lukemisessa lukijan täytyy pinnistellä, että jaksaa lukea loppuun asti. Sinun tekstisi ovat yksinkertaisesti suomenkieliseksi blogitekstiksi timanttia. Ajattelin aluksi sinun olevan vähintään äidinkielenopettaja. Blogia on äärettömän mielenkiintoista lukea, ja sinulla on todellakin kieli- ja sisältö hallussa. En ole törmännyt yhtä hyvin kirjoitettuun suomenkieliseen blogiin. Olet loistava kirjoittaja, ja vielä tämän kerrottuasi, esikuva monille, miten elämässä ei sitten niin kun mitenkään ole esteitä. <3
No vau!! Kiitos sun kommentista ja palautteesta. Mahtavaa, että oot sitä mieltä ja tykkäät teksteistä <3
Mulla on (ilmeisesti) lievä lukihäiriö, ei ole testattu joten varmaksi en tiedä… Mutta koulussa ainoastaan lukion englannin opettaja asian on ottanut puheeksi, toivottavasti nykyään se herkemmin huomataan jo ala-asteella!
Toivotaan! Olisihan siitä apua, mitä aiemmin huomattas.
[…] Minulla on dysleksia – Iidan matkassa – Lukiossani jokaiselle tehtiin lukihäiriötä kartoittava testi. Jäin kiinnni seolonnassa, mikä johti erityisopettajan kanssa tehtäviin testeihin ja neurologin lisätutkimuksiin. Yhtäkkiä minulla oli todettu vaikea häiriö lukemisessa sekä kirjoittamisessa, eli vaikea lukihäiriö, dysleksia. […]
[…] Iidan matkassa: Minulla on dysleksia Sara Parikka: Huhtikuu (kommenttikenttä) Kaunis karuselli: Lukihäiriöinen bloggaaja Janika: 7 salaisuutta minusta Mona Visuri: Pohdintaa lukihäiriöstä (video) […]