1.SUSHI
Ennen muuttoa sanoin äidilleni, että kohta en enää saa sushia. Voivottelin sitä ja äitini sanoi, että ongelmani ovatkin tosi suuria, jos sushi saa tuollaisen reaktion aikaan. Vain toinen sushilover voi ymmärtää tunteitani! Aivan hirveää, jos ei saa sushia. Tai saa, mutta sellaisia valmiiksi pakattuja ruokakaupasta, jotka ei ole tuoreita. En ole saanut tuoretta sushia lähes kahteen kuukauteen. Sushiravintolaa tai buffettia ei ole lähellä. Eikä mitään Woltteja tai Foodoria, jotka toisivat kotiin ruokaa, kun mieli tekee. Yksi vaihtoehto on tietysti opetella tekemään itse, mutta tuntuu todella vaivalloiselta tehdä vain itselleen. Kun silloin ei voi tehdä useita laatuja ja pitää määrää kohtuullisena.
2. KAHVILAT
On yksi kahvila, josta saa perinteisiä kahvilatuotteita. Mutta miten kaipaankaan ihania erilaisia kahviloita ja lounaspaikkoja. Omia suosikkejani Cafe Makiata ja Kahvila Tarina ja niiden mieletöntä gluteenitonta valikoimaa. Miten voi kaivatakkin Espresso Housen kauralattea, joka on ihanan iso! Toisaalta kaipaan varmasti vain mielikuvaa kahviloista, sillä taaperon kanssa kahvilassa ei istuta ja nautiskella. Todella usein haaveilen Löylystä, Mattolaiturista tai päivästä Allas Sea Poolilla, mutta todellisuudessa en edes Helsingissä asuessani käynyt lapsen kanssa kyseisissä paikoissa istumassa.
3. JULKINEN LIIKENNE
Täällä meidän kylillä ei ole mitään sisäistä liikennettä. Jos haluaa 5 km tai 10 km päähän niin se on kävely, pyöräily tai auto. Bussi kulkee tunnin välein Helsinkiin ja muualle pääsee harvakseltaan. Eikä busseissa ole matalaa lattiaa, johon pääsisi rattaiden kanssa. Ison tien varteen on 5 km matka, josta kulkee kaukomatkanbusseja moottoritietä pitkän, mutta niissäkin sama juttu. Helsingissä oveni edessä oli pysäkki, josta meni joka kahdeksas minuutti ainakin bussi. Juna oli pienen matkan päässä ja keskustaan pääsi hetkessä. Toki julkisillakin kulkeminen vei aikaa eikä se todellakaan ollut aina herkkua. Monet pärjäävät ilman autoa maallakin, mutta kyllähän se niin on, että jos asuu missään muualla kuin kaupungissa ja omaa lapsia, on auto melkein väistämätön. Kulkemisen helppous oli Helsingissä ihanaa! Ja vielä ilmaista rattailla!
4. OODI
En tiedä mitä olisin tehnyt ilman Oodia. Todella monesti mietin, että mitä ihmiset tekivät ennen kyseistä rakennusta? Missä he viettivät aikaa? Oodi on aivan mieletön kirjasto. Tai se ei todellakaan ole vain kirjasto. Se huomio hienosti kaikki ikäryhmät ja erilaiset elämäntilanteet. Olen viettänyt siellä niin paljon aikaa Eemin kanssa ja se on jaksanut ihastuttaa meitä molempia.
5. PALVELUT
Tottakai pääkaupungissa on mielettömät palvelut. Kaikki on lähellä ja saatavilla vuorokauden ympäri. Laitoin viikonloppuna klo 22.00 perheen Whatsappiin viestiä, että tekisi mieli sipsejä. Pikkusisko vastasi heti ensimmäisenä, että ei kaupat ole enää auki. Enpä muistanut! Sitä on niin tottunut siihen, että kaupat on auki lähes aina. Lisäksi kauppoja on ja ne ovat lähellä, on terveysasemaa ja sairaalaa, museo, leffateattereita, no ihan kaikki! On lapseperheille vaikka ja mitä toimintaa ja mahdollista tekemistä, on puistojumppaa, vauvauintia,muskaria, leikkipuistotoimintaa, puistoruokailua, MLL perhekerhoja ja seurakunnan toimintoja. Niin ilmaista kuin maksullistakin harrastustoimintaa. Pienillä paikoilla ihan jo harrastaminen on vaikeaa ja vaatii lähes aina kuskaamista jonnekin. Jos mietin itseäni, niin joogan tai uimisen aloittaminen vaatii kulkemisen kilometrien päähän. Pienten paikkakuntien palvelut tuntuvat vain supistuvan ja sekin on todella harmi. Kynnys lähteä mihinkään voi myös kasvaa esim. vauvan kanssa tai ylipäätään aloittaa liikunnallinen harrastus. Toki poikkeusolot saattavat jättää monet live- ja etäharrastukset elämään, jolloin paikkakunnalla ei ole väliä.
6. KAUPPOJEN VALIKOIMA
Helsingissä rakastin ruokakauppoja! Maidottomien ja gluteenittomien tuotteiden valikoima oli todella hyvä, tottakai. Lisäksi oli suuret valikoimat vegaanisia tuotteita. Luonnollisesti pienemmillä paikoilla menekki ei ole niin suurta. Onneksi ystävälliset kauppiaat tilaavat pyydetäessä. Kivijalkaliikeitä on vähän ja se usein ajaa tilaamaan netistä tai lähtemään suurempiin kauppakeskuksiin.
Kaikkeen tottuu, onneksi. Ja kaiken kanssa oppii elämään. Kun jostain luopuu, saa jotain muuta tilalle. Mitään muuta en ole oikeastaan ehtinyt mahdottomasti kaivata kuin sushia. Kevään poikkeusolot ovat osaltaan vaikuttaneet asiaan. Ja kesällä tietysti ei niin kaipaakkaan mitään, aurinko riittää!
-Iida
5 kommenttia
Saanko kysyä, että minne muutit? 🙂
Ymmärrän täysin. Tosin usein muuttaneena voin sanoa, että vie myös aikaa ennen kun löytää ne ihanat paikat. Ja auto on tässäkin kyllä se avain kaikkeen kivaan Hesan ulkopuolella, vaikka ittekin mieluiten olisin ilman. Mutta VARSINKIN lapsen kanssa reviiri kasvaa kummasti kun on auto ja lapsen saa helposti mukaan. Sitten löytyy niitä isompia ruokamarketteja kauempaa, joissa voi käydä vaikka kerran viikossa ja sushiakin saattaa löytyä yllättävistä paikoista. Muutaman hetken- blogin Kaisullakin on Järvenpäässä kuullemma kovan tason sushia oliko se joku K-market. Eli auto hankintaan ja sitten seikkailemaan!!!!
Toi on kyllä totta! On oikeasti todella paljon ihania ja kivoja paikkoja, jonne mennä seikkailemaan. J autolla se käy äkkiä. Olen kuullut niin paljon kehuja järvenpään cittarin susheista, että varmasti on pakko ajaa sinne toteamaan asia!
Tosi monen noista sun pulmista ratkaisisi Citymarket (gluteenittomat, vegaaniset, tuoreet sushit) … Ilmeisesti ootte muuttaneet niin pieneen kylään ettei teistä ole tullut automarkettiperhe? Siksi me ainakin käydään säännöllisesti ”isossa kaupassa” , että saadaan hamstrattua kaikki ne jutut mitä ei saa lähikaupasta.
Meidän kyllä ei cittaria ole, mutta 20-30 minuutin automatkan päästä löytyy cittaria ja Prismaa. Tällä viikolla kävinkin Eemin kanssa ja eipä kyllä ollut nautinnollista, liikaa istumista hänelle, työnsin kärryjä, etsin ostoksia ja näytin puhelimesta Pipsa Possua,apua! Ehkä onnistuu, jos hakee vain näistä erikoistuotteita ja hoitaa muut ostokset lähempänä.