Raskausaikana minuun suhtauduttiin tinderissä hyvin vaihdellen. Yleisesti se oli miesten fantasia ja sain paljon seksiin liittyviä viestejä. Ne jotka eivät ehdotelleet mitään, saattoivat ihmetellä ja kysellä, että missä mies on. Äitiys ei ole liiemmin muuttanut asiaa. Raskausaikana profiilista tuli ilmi, että olen raskaana. Nyt profiilissani ihan lukee, että olen äiti ja minulla on lapsi. Miehet kuitenkin tuntuvat olevan yksinkertaisia olentoja ja moni kysyy, että onko kuvassa esiintyvä lapsi oma. On, luitko profiilitekstin, juntti!
Yksinkertaiset miehet myös jatkavat samalla linjalla, ehdottelevat seksiä tai kysyvät missä lapsen isä on. Kyllä välillä tulee tunne, että miltäköhän minä oikeen näytän tai millaisen kuvan se profiili antaa. Näytänkö puutteesta kärsivältä yh-mutsilta, joka janoaa himokkaita yhteydenottoja? Näin minua on mm. lähestytty:
MIES1: ”Mä testaan ekaa kertaa miesten lelua. Voinko kertoa sit sulle?”
MIES2: ”Moi. Ootpas söötti 🙂 Seksiseura poissuljettu vaihtoehto?”
MIES3: ”Missä meet? Tekee tosi paljon mieli seksiä nyt :)”
MIES4: ”Mieti mun iso kalua sun sisääs”
Olen käyttänyt Tinderiä enemmän ja vähemmän vuodesta 2015 ja tuntuu, että pahemmaksi menee koko ajan.
Olen itse alottanut jokusen keskustelun todella huonolla menestyksellä.
MINÄ: ”Lapsi, uhka vai mahdollisuus?”
MIES: ”No kyllä se aika uhkaavaa on.”
—-
MINÄ: ”Mahtuuko lenkkiseuraksi myös yhdet rattaat?”
MIES: ”Onko sulla lapsi? Apua.”
Näiden kohdalla tulee sellainen ole, että miksi hemmetissä olet swaipannut oikealla, kun profiilista vähän tyhmempikin näkee, että lapsi löytyy.
Muutamat onnistuneet keskustelutkin on käyty, eli kaikki ei lähde heti ehdottelemaan, eikä kaikki kauhistu vauvasta. Olen ollut muutamilla treffeillä. Tai en tiedä voiko vaunulenkkejä treffeiksi kutsua. Mutta tavallaan ne on menneet tosi hyvin ja on ollut hauskaa, miehille lapsi ei ole ollut mitenkään ongelma, eli heitäkin selvästi on joukossa.
Deittineitsyys äitinä on siis viety. Mikä on ihan hyvä, sillä jos deittailussa olisi ollut hirveän pitkä tauko lapsen saamisen jälkeen, olisi se varmaan alkanut liikaa jännittämään. Vaikka treffit on olleet ihan kivoja, olen huomannut se, että aika ei riitä. Minulla ei ole oikeasti aikaa ylläpitää tutustumista, mikä olisi alkuun tosi tärkeää. Pitäisi olla usein kyselemässä kuulumisia ja pitää yhteyttä ja nähdäkin enemmän kuin kerran viikossa, jotta oikeasti tutustuu. Se on tuntunut liialta. En oikeasti ehdi panostaa niin paljoa kuin haluaisin. Tuntuu, että haluan käyttää sen ajan johonkin muuhun, en halua notkua puhelimella viestittelemässä, vaan halaun vaikka tehdä töitä, jolla on arkeen konkreettinen vaikutus. Selitin tätä yhdelle miehelle, joka vastasi asiaan: ” Vuorokaudessakin on vaan 24 tuntia aikaa.” Ja tajusin, ettei hän tajua.
-Iida
LUE MYÖS RASKAUSAJAN DEITTAILUSTA: Miesten käytöstavat, onko niitä? & Raskaana Tinderissä
14 kommenttia
”Olen ollut muutamilla treffeillä. Tai en tiedä voiko vaunulenkkejä treffeiksi kutsua. ”
Niin no mieti tuota lapsettoman miehen näkökulmasta miten rasittavalta tuo tuntuu?
”” Vuorokaudessakin on vaan 24 tuntia aikaa.” Ja tajusin, ettei hän tajua.””
Ei vaan sinä et tajunnut etkä tajua että miehiä ei kiinnosta nainen jolla on aikaa vain toisen miehen lapselle, miehen joka ei ole edes lapsen elämässä.
Ikävä, että jollain on noin huono päivä joulun alla. Ite ainakin tiedän useamman uuteen onnelliseen suhteeseen päätyneen yh:n. En tosin tiedä, ovatko he löytäneet kumppaninsa Tinderistä vai muualta.
Kiitos Silke, itsekin tiedän useita! Ihanaa joulua <3
Kiitos kommentista. Ymmärrän hyvin, jos miehiä ei kiinnosta tai lapsi hattaa. Uskon kuitenkin, että löytyy vielä mies, jota se ei haittaa, hänellä voi itsellään olla lapsia tai ei. Mukavaa joulua sinulle <3
Ihan ensin halua kehua ja kiittää. Ihana blogi! Mahtavan avoimesti kerrot osia elämästi. Olet huippumutsi ja vedät älyttömän hyvin yksin.
Ja sitten haluan valaa toivoa. Olen itse 9v kaksosten totaaliyksinhuoltaja, joten aika deittailla on todella kortilla, enkä edes halua mitään tiivistä uusperhekuviota vaan iloisen ja kevyen aikuisen suhteen. Ja tadaa, vuosi sitten sellainen ihme löytyi. Viestittelemme päivittäin mesessä ja näemme harvakseltaan. Noin kerran kuukaudessa järkkään lapsilleni hoitajan ja vietämme viikonlopun kaksin. Ja nyt kun olemme tapailleet jo melkein vuoden on mies kaksi kertaa piipahtanut meillä yön yli ja lapseni ovat tavanneet hänet. Yhteenmuutto suunnitelmia ei ole. Sain mitä tilasin. Aikaa lapsilleni ja itselleni ja kevyen ja iloisen aikuisen suhteen.
Ymmärrän, että sinä voit haluta jotain muuta. Lähinnä halusin kertoa, että yksisarvisia on olemassa. Löytyy ainakin yksi mies joka ei kokoajan odota tiivistä yhteydenpitoa vaan ymmärtää yh-mutsin kiireet.
Ja nyt kun sanaisen arkkuni avasin niin kerronpa senkin kuinka raivostuttavaa oli tuota yksisarvistani etsiessä törmätä miesten profiileissa tekstiin: ”Lapsi ei haittaa mutta aikaa minullekin/tutustumiseen on löydyttävä.” Kun kas, juuri siinä se lapsi haittaa 😀
Kiitos ihanasta kommentista ja palautteesta <3 Kyllä mullakin toivoa on! EHkä nyt ei ole sopiva aika, mutta vielä tulee aika ja sopiva ihminen, jolle olemme sopiva setti <3 Ihanaa joulua teidän perheelle!
Saako olla vähän utelias? 😀 Mitä sä deittailusta tässä hetkessä ja elämäntilanteessa haet? Kuten itsekin toteat, ei aikaa suhteen kehittämiselle ja syventämiselle ole. Itse olen vasta raskaana, mutta voin vain kuvitella, että lapsi vie ensimmäisen n. vuoden ajan lähes kaiken huomion. Hyvä jos siinä saa pidettyä kiinni edes olemassaolevasta parisuhteessa, saati, että alkaisi rakentaa uutta.
Sinkkuajat on itsellä aika elävinä mielessä. Olihan se tavallaan, aina välillä, ihan hauskaakin, käydä paljon treffeillä. Enemmän tai vähemmän vakavin mielin. Mutta se oli myös hiton raastavaa, väsyttävää, pettymystentäyteistä, kuluttavaa, pahimmillaan (onneksi vain aika ajoin) kyynistävää ja lannistavaa. Ehkä sä koet asian eri tavalla. Silti itseäni hämmentää, että joku haluaisi käyttää deittailuun pikkulapsiaikaa. Pieni on pieni vain kerran, deittailuun on aikaa loppuelämä.
Kuulostan varmaankin paheksuvammalta kuin mitä tarkoitan. Kuitenkin lähinnä hämmästelen ja olen utelias 😀 Itselleni (netti)deittailukin oli usein stressitekijä ja yritän ymmärtää, miksi joku haluaisi sen stressin pikkulapsivuoteen. Mutta tosiaan, ehkä asiat voi kokea hyvin eri tavoin.
Iloista joulun odotusta!
Kiitos kommentista, ymmärrän hyvin ajatuksesi ja moni varmasti jakaa tämän hämmästelyn. Moni hämmästeli myös tapailua raskausaikana. Osaksi syy on se, että minusta on toisinaan piristävää käydä treffeillä, kun se ei tapahdu usein. Se on jotain arjestä poikkeavaa ja tuo yleensä hyvää mieltä ja kokemuksia, joista sitten vaikka tykkään kirjottaa.
Ihanaa joulua!
On typerää kuvitella, että mies voisi kiilata ykköspaikalle lapsen ohi. Haluaisiko joku naisen, jonka arvomaailma on niin nurin, että se onnistuu?
Naiselta se vaatii hiukan enemmän, että jaksaa huomioida miehen miehenä.
En ehkä itse silti sinkkunaisena etsisi Tinderistä isäpuolta. Se kun taitaa perustua ulkonäön ihasteluun, ei siihen mitä miehenä oleminen todella vaatii.
Minä kävin yksillä treffeillä yksinhuoltajaäidin kanssa. Siitä on nyt seitsemän vuotta. Mamselli jätti avaimet sisään ja kuljettiin pitkin Vantaan lastenpuistoja iltamyöhään asti huutavan kakaran kanssa. Neidillä oli hankala exä, paljaat jalat ja tili pakkasella. Joitain juttuja se taisi osata sanoa lopulta iha fiksusti.
Poika on nykyisin minun tyttäreni isoveli ja minun poikani.
Kiitos kommentista! <3
Itselläni ei ole lapsia, mutta muista olosuhteista johtuen olen tapaillut miestä niin että vietämme aikaa yhdessä noin kerran kuukaudessa. Välillä ei viestitelläkään päivittäin. Mutta haluan vain sanoa, että hyvää voi joskus myös odottaa. Olen tykännyt tutustua rauhassa ja hitaasti, ilman isompia vaatimuksia heti alussa.
Kuten Ida sanoikin, hän ei halua eikä voi käyttää liikaa aikaa puhelimen ääressä. Mielestäni hän ei ole selitystä velkaa siitä, miksi haluaa deittailla ja mitä etsii. Kaikkea hyvää, minun mielestäni elämässä ei ole välttämättä oikeaa tai väärää aikaa deittailulle, vaikka toisinaan se on haastavampaa.
Kiitos ihanasta ja ymmärtävästä kommentista!
Itsekin vähän hämmästelen tuota deiittailua pikkulapsiaikana ja raskaana ollessa, vaikka toki toisaalta ymmärränkin.
Ymmärrän kyllä, että miehiä pelottaa ja jos kuvittelen itseni mieheksi, niin en haluaisi seurata raskaana olevaa enkä juuri lapsen saanutta, siinä pohtii kuitenkin, että mitä se toinen haluaa, haluaako hän rakentaa mahdollisesti oikeasti jonkun kanssa sen perheen vai mitä? Ja miten se lapsen isä on mukana kuvioissa. Ja sitten tosiaan pitäisi keskittyä siihen lapseen, kun kuitenkin hetken aikaa on pieni ja deittailuun tosiaan ehtii myöhemminkin.
Poikkeuksia on enkä halua tuomita :). Toki jos haluaa perheen tai miehen itselleen niin pakko jossain kohtaa deitata 🙂
Ymmärrän hyvin, että aiheutta hämmennystä. Mutta lapsen kanssa aikaa toskin koskaan on enemmän. Vuoden päästä on työ ja päiväkotirumpaa ja aina jotakin. Ja minulle se satunnainen deittailu on ollut kiva juttu, ehkä viikon piriste yms. Koska olen vauvan kanssa 24/7, niin yhdet treffit esim kuukaudessa ei tunnu siltä, että en keskittyisi lapseeni.