Koulut ovat alkaneet ja kuun vaihteessa alkaa myös korkeakouluopinnot! Omista opinnoista alkaa olla jo hetki, joten ajattelin muistella tuota aikaa ja kertoa teille miten minä päädyin lastentarhanopettajaksi.
Kävin lukiota 2008-2011, jolloin en todella ajatellut, että minusta tulisi opettajaa. Olin aloittattanut lukemaan valtiotieteiden pääsykokeisiin. Muistan keskustelun lukion opinto-ohjaajan kanssa, joka keskustelussa kysyi olenko miettinyt opettajan ammattia. Opettajuus ei tullut mieleenkään, että koulun jälkeen menisin vielä kouluun töihin! Mutta hainpa sinnekin sitten. Ja lukiessani kasvatusalojen pääsykoeainaistoa, tuntui se aivan omalta. Valtiotieteet ja Suomen poliittinen historia saivat kyllä jäädä.
Vuonna 2011 hain luokanopettajaksi Helsingin yliopistoon. Pääsykoe meni hyvin ja sain haastattelukutsun. En kuitenkaan tullut valituksi. Isoa harmia se ei onneksi aiheuttanut. Pääsin epäpätevänä alan töihin vuodeksi, jolloin huomasin, että opetusala on ainakin sellainen, mikä tuntuu oikealta ja omalta. Vuonna 2012 päätin hakea uudelleen, pääsin taas haastatteluun, mutten tullut valituksi. Silloin harmitti todella, sillä vuoden työkokemuksen jälkeen, oli motivaatio opiskelua kohtaan todella korkea.
Pettymyksen jälkeen oli vaan taas noustava ja keksittävä uusia mahdollisuuksia. Hain töihin päiväkotiin vuorostaan ja sain paikan integroidusta erityisryhmästä, jossa oli todella haatavasti diagnosoituja erityislapsia. Ryhmässä oli kaksi erityislastentarhanopettajaa, hoitaja ja avustaja. Kyseiset opettajat olivat äärimmäisen taitavia ja ihailen heitä edelleen. He toimivat innottajinani alalle ja käytän edelleen monia heiltä opimmiani toimintamalleja. Tuon vuoden jälkeen päätin hakea lastentarhanopettajaksi Helsingin yliopistoon ja pääsin sisään.
Aloitin opintoni syksyllä 2013. Olin todella motivoitunut ja opiskelin tiiviiseen tahtiin. Olin välivuosieni aikan opiskellut avoimessa yliopistossa ns. sivuaineen 25 opintopistettä, mikä nopeutti etenemistäni huomattavasti. En oikein ymmärrä miten onnistuin valmistumaan kesällä 2015 varhaiskasvatustieteen kandidaatiksi. Tein todella paljon kursseja lyhyessä ajassa ja kävin töissä samaa aikaa niin lastenkodissa kuin päiväkodissakin. Minulla olisi varmasti mennyt pidempään, ellei minulle olisi tarjottu vakituista työpaikkaa syksystä 2015 alkaen.
Töitähän lastentarhanopettajille on varmasti, mutta minä sain työtarjouksen päiväkodista, jossa oli ollut tekemässä viimeisen harjoitteluni, se oli tuttu ja henkilökunnasta löytyi myös miehiä. Tuossa päiväkodissa on virkani edelleen. Kolmen vuoden aikana olen hetken työskennyllyt myös Englannissa ja jonkin aikaa vieraskielisessä päiväkodissa Suomessa ollen virkavapaalla omasta yksiköstäni.
Alalta työkokemusta tuli tänä keväänä viisi vuotta. Arvostan valtavasti omaa alaani ja olen ylpeydellä lastentarhanopettaja, mutten ajattele, että tulisin tekemään sitä työtä eläkeikään asti. Ihan ensimmäiseksi haluaisin jatkaa opintoja ja valmistautua maisteriksi. Olisi myös upeaa voida laajemmin vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja ajattelenkin tutkimustyön kiinnostavan minua. Raha on myös yksi iso syy sille, miksi en näe itseäni alalla pitkään. Toivottavasti siihen saataisiin muutos.
Vanhempainvapaa osui kyllä loistavan kohtaan, sillä nyt on ainakin aikaa miettiä, mihin suuntaan sitä lähtisi ja mitä haluaisi lähitulevaisuudessa tehdä, vai palaako sitä päiväkotiin.
-Iida
LUE MYÖS // Lastentarhanopettajan arkea -postaus
KUVA PAPUNET.NET