Home » Miten selvitä kitutunneista?

Miten selvitä kitutunneista?

by Iida Åfeldt

Aamut vauvan kanssa tuntuvat soljuvan. Heräämme kuudelta, syötän maidon ja pötköttelemme sängyssäni hetken, kunnes jaksan virallisesti nousta. Laitan telkkarista Huomenta Suomen aamutoimien taustaääneksi ja pian huomaan kellon olevan jo lähempänä puolta kahdeksaa, äkkiä puuron keittoon!

Eikä aikaakaan, kun kello on jo yhdeksän ja vauva on valmis ensimmäisille päiväunille. Sydämeni pakahtuu, sillä se tarkoittaa aamukahvia hiljaisuudessa. Kuulen vain omat ajatukseni, en muuta. Unien jälkeen syömme lounasta ja lähdemme ulkoilemaan, kävelylle tai puistoon.  Vaihtoehtoisesti saatamme lähteä lounastreffeille tai kahville.

Aamupäivisin tekemistä riittää ja usein olen itse vasta vaatteet päällä lähempänä puolta päivää. Koska en muka vain ole ehtinyt.  Iltapäivällä vauva nukkuu vielä toiset unet 14-16.00 välillä, ne ovat kestoltaan edelleen mysteeri, joskus 40 minuuttia ja joskus 2 tuntia.

Ja siitä sitten alkaa kitutunnit. Siitä alkaa odotus, että voisi aloittaa iltatoimet, laittaa vauvan nukkumaan ja olla itsekseen viimein. Jos vauva on nukkunut hyvät päiväunet, ilta ei ehkä ole yhtä kituutusta ja kellon tiirailua. Jos hän kuitenkin on suostuvainen alle tunnin uniin, niin silloin ilta tuntuu todella pitkältä ja sitä vain odottaa yöunia. Vauva käy yönille 19.30-20.00. Toki vauvakin väsyy iltaa kohden ja saattaa olla erityisen ärsyttävä kitisijä, jolle kelpaa vain äiti. Ymmärtäähän sen. Vaikka oma sisäinen lapsi kiehuu ärsytyksestä. Välillä illat menevät todella hyvin, enkä kärsi yhtään, mutta toisinaan niin ei ole.

Minulle kitutunnit sijoittuvat 16.00-19.00 väliseen aikaan. Aamupäivisin lapsiperheille on ihan valtavasti aktiviteettejä tarjolla. On jumppaa, vauvahierontaa, muskaria, leikkipuistotoimintaa ja kerhotoimintaa, usein äiti-ystävät ovat myös liikkeellä ja seuraa saa helposti. Illat ovat aika pitkiä yksin vauvan kanssa kahdestaan. Lisäksi koen, että viikonpäivälläkin on väliä. Tiistaina ei tunnu yhtään niin pahalta, kun näin perjantaisin. Silloin luon mieleeni illuusion, että kaikilla muilla tulee nyt mies kotiin ja he lähtevät yhdessä ruokakauppaan autolla tekemään viikonlopun ruokaostokset. Kotona he istuvat kaikki yhdessä ruokailemaan ja lasten nukkuessa katsovat sohvalla yhdessä elokuvaa. Perjantaihin verrattavissa olevia päiviä ovat juhlapyhät ja kaikki tälläiset Ed Sheeran konserttipäivät, jolloin kaikki muut ovat siellä konsertissa paitsi sinä, joka makaat olohuoneen lattialla ja vauva pitää sinua kiipeilytelineenä. Vaikka tiedän, ettei tämä ole se todellisuus, niin aina välillä mieli tekee kepposet.

Sainkin toiveen kertoa, että miten niistä kitutunneista oikein selviää.

Ensimmäinen neuvoni on, että älä odota mitään. Jos päiväuniin lataa hirveästi odotuksia, tulee myös pettymyksiä. Aina, kun minä kuvittelen mielessäni, että ”nyt vauva nukkuu kaksi tuntia, koska se nukkui niin huonosti yöllä, ehdin tehdä vaikka ja mitä”, niin pieleen menee. Vauva herääkin 40 minuutin jälkeen ja olo on ärsyyntynyt, latistunut ja ilta tuntuu kituutukselta. Odottaa vain sitä, että vauvan saisi yöunille ja omaa aikaa jatkettua.  Jos ei asennoidu pitkiin päiväuniin, ei aloita mitään isoa projektia, jolloin se ei jää kesken ja säästyy ärsytykseltä.

Toinen neuvoni on, että tuuletu. Lähtekää ulos ja ota vaikka iltapäiväkahvi termariin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kotona vauva roikkuu jalassani, mutta puistossa hän unohtaa minut. Ja koska olen aamupäiväulkoilussa tehnyt hiekkakakkuja ja aktivoinut lastani, voin iltapäväulkoilussa istua laatikon reunalla ja juoda kahvia hyvällä omatunnolla. Jos et ole kykenevä puistoon asti, kuten en aina minäkään, niin mikä vaan ulkoilu toimii, vaunut, rattaat, pyörä tai tula ja ulos. Ja nyt tämä vielä toimii, mutta voi olla himan haastavaa puolen vuoden päästä, kun on mustaa ja päälle sataa räntää. Saa nähdä miten talvella selviän kitutunneistä, joudun ehkä tehdä toisen postauksen silloin.

Kolmas neuvoni on etsiä ystävä, joka kärsii myös kitutunneista. Eli lapsen omaava henkilö, joka on a) yksi huoltaja, b) puoliso tekee matkatyötä tai c) puoliso on vuorotyössä. Kyseisillä henkilöillä on varmasti kokemusta kitutunneista ja lähtevät varmasti mielellään iltapäivällä kahvitreffeille tai puistoon piknikille. Eli sovi itsellesi iltaan sijottuvaa ohjelmaa! Minä olen löytänyt kategorioihin sopivia ystäviä. Aina en kaipaa iltoihin tekemistä, erityisesti, jos päivällä on ollut jo paljon tekemistä. Ja joskus tykkään oikeasti maata lattialla ja leikkiä kiipeilytelinettä. Aina illat ei tunnu raskailta, ei onneksi aina tarvitse odottaa tuntien kulumista, että voi aloittaa iltatoimet. Mutta on kiva tietää, että on muitakin, jotka ymmärtävät kitutuntien päälle. Joskus se viesti tai soitto riittää tuomaan lohtua. Ja tieto siitä, että seuraa on saatavilla. Usein sovin parille illalla viikossa tekemistä. Sillä on iso vaikutus, jos joskus lähtee kylään illalla tai toisinpäin. Ei ole niin yksin.

-Iida

10 kommenttia

HannaE 26.7.2019 - 17:15

Välillä koko päivä on yhtä kitutuntia. Kohta 11kk vauvalla on varmaan joku kuuluisa vaihe ja ehkä myös menossa oleva unikoulu vaikuttaa asiaan. Roikkuu koko ajan jaloissani ja vaatii maitoa 1000 kertaa päivässä. Varmaan, koska ei sitä enää yöllä saa. Ja huh, mikä homma on saada hänet päiväunille!

Mutta tiedän hyvin, mitä tarkoitat noilla iltapäivän kitutunneilla. Ne on raskaita. Paras keino selviytyä on varmasti tuo tuulettuminen sekä seura. Tsemppiä! 🙂

Vastaa
iidaafel 28.7.2019 - 21:10

Ah no kyllä, välillä koko päivä tuntuu viikolta :DD Kiitos ja tsemppiä sinnekin!

Vastaa
Minskii 26.7.2019 - 17:18

Meillä mies tekee iltavuoroa, joten olen illat vauvan kanssa kahden. Meillä pakollinen iltalenkki koiran kanssa saa illat kulumaan ihan mukavasti. Ja nyt poika 9 kk on onneksi iltaisin yleensä tyytyväinen. Jos käydään kylvyssä niin ilta menee vielä joutuisammin. Meillä nukkumaan meno vaihtelee 19.30 – 21.00 välillä. Riippuu kuinka pitkät toiset päikkärit ovat ja välillä poika nukkuu enää yhdet päikkärit. Toki välillä toivoisi kellon kulkevan nopeammin. Näin kesällä on illat ovat paljon mukavanpia. Me asutaan omakotitalossa, joten se helpottaa ulkoilua paljon. Tsemppiä kitutunteihin ja ihanaa kesän jatkoa sinulle ja Eemille <3

Vastaa
iidaafel 28.7.2019 - 21:09

Toi on kyllä ihanaa, kun on omakotitalo! Kerrostalosta tuntuu muka niin vaivalloiselta lähteä ulos. Tai se on aina sellainen konkreettinen lähteminen ja kaiken kaman rahaaminen.
Mekin kylvetään iltaisin, se toimii mukavana tekemisenä ja vie aikaa.
Mutta tsemppiä takaisin ja ihanaa loppukesää!

Vastaa
Maimo 26.7.2019 - 19:55

Sattuipa jotenkin tosi osuvasti kohdalle tämä. Meidän 11-kuisella on täysin sama rytmi kuin sinun Eemilläsi! Oma pelastukseni talven varalle tulee olemaan ainakin kerran viikossa Hoplop tai Leos Leikkimaa, tai ostoskeskusten leikkikentät. Sinne voi ihan hyvin lähteä illallakin, heti päivällisen jälkeen. Oikein odotan aina, että kello tulee 18.30 ja voin laittaa puuron tulemaan – siinä sitä kokee äitiyden tähtihetkiä kun tajuaa rakastavansa lastansa juuri nukkuvana äärimmäisen paljon 😀 Muita kitutuntien tappajia ovat sohvasta tehty kiipeilyalue, majanrakennus ja se, että istun keittiön lattialle ja annan tytön tonkia siivouskaappia. Myös kuulokkeet päässä äänikirjaa kuunnellen voi maata lapsen kiipeilytelineenä.

P.S. Näin telkkarista tällä viikolla jonkin nettikiusaamiseen liittyneen telkkariohjelman ja sain sinusta tosi fiksun ja asiallisen kuvan sitä kautta. Toivon ja luotan koko sydämestäni että löydät sinulle ja Eemille sopivan ihmisen elämäänne. Tsemppiä, ole ylpeä itsestäsi!

Vastaa
iidaafel 28.7.2019 - 21:06

Hei kiitos todella paljon kommentista ja palautteesta! Ja aivan loistavia vinkkejä, ostoskeskukset tosiaan ja niiden todella kivat leikkihuoneet, joissa voi vaikka syödäkin eväät! Ja äänikirjaa olessaan kiipeilytelinä, sen laitan heti toimintaan.

Vastaa
Minäpä vain 27.7.2019 - 20:48

Olen kokenut täsmälleen saman! Oma vähän itsekäs vinkkini on äänikirjat! Saa tavallaan itselleen jotain samalla kun möllöttää vauvan kanssa..

Vastaa
Nimetön 27.7.2019 - 22:26

Tunnistan tuon!
Kapinoin jo vuosia sitten sitä ajatusta vastaan, että kaikki äideille ja vauvoille tarkoitettu, ohjattu tai ohjaamaton, toiminta oli tarkoitettu arkisiin aamupäivisin.
Arkisin, ja aamupäivisin nimenomaan, vierailivat äidit toistensa luona ja sopivat treffejä. Iltapäivisin ”kunnon perheisiin” odotettiin isää kotiin ja iltaisin tavattiin pariskunnittain.

Me löydettiin aikanaan yksi tanssiryhmä, joka kokoontui myöhäisessä iltapäivässä. Muuten jätin usein esimerkiksi kauppakäynnit iltaan, jotta oli jotain tekemistä.

Vastaa
iidaafel 28.7.2019 - 21:04

Se on niin kumma, että miksi kaikki on aamupäivisin! Mäkin hoidan kauppareissut aina iltaisin juuri samasta syystä!

Vastaa
eevaaaa 28.7.2019 - 23:34

Moi, haluaisin lisätä puuhaksi sen, että sopikaa ihmeessä iltatreffejä myös sellaisten ystävien kanssa, joilla se puoliso tulee kotiin (kuten kuvaat). Itse sinkkuna ollessani mulla oli paljon pariskuntakavereita, joiden kanssa hengasin, ja nyt lapsen ja miehen kanssa koen etten halua sellaiseksi sulkeutuneeksi ydinperheeksi, joka ahdisti omassa lapsuudessa. Meillä käy viikollakin ystäviä kylässä ja muutaman perheen kanssa vaihdetaan kutsuvuoroa arki-illalliselle. Syödä kuitenkin täytyy, miksi ei hyvässä seurassa ja vähän isommalle porukalle kokkaa yhtä helposti kuin meille kolmelle. Neljä tai viisi lautasta menee pöytään siinä samassa ja mahd lapsilla on seuraa toisistaan. Helpointa tietysti sellaisten kanssa jotka asuvat suht naapurissa. Itse pidän lapsen iltatoimet melko joustavina ja minimaalisina, vaikka nukkumaanmenoaika on jämpti. Näin emme lukitu kotiin ”pakollisten” rutiinien vangiksi tuntikausia ennen nukkumaanmenoa, vaan voimme käydä jossain. Tietysti vielä näin kotihoidetun lapsen kanssa helpompaa, kun hän saa tankata äitiä/isää jo päivällä eikä ole hulinasta väsy.

Vastaa

kommentoi postausta