Miten sinkkuäiti deittailee?

2,2K

Olen viimeaikoina miettinyt paljon deittailua. Olen jo pitkään toivonut parisuhdetta ja kumppania elämään. Samaa aikaa en jaksa tehdä mitään asialle. Katselin välillä kateellisena muiden parisuhdeonnea, ihania rakkasukuvia ja mietin, että olisipa minullakin jotain tuollaista. Haaveilu parisuhteesta on ihanaa ja voittaa kaikki todelliset keinot. Tuntuu todella vaikealta järjestää treffit. Ensiksi pitäisi löytää se, jonka kanssa mennä treffeille. Sellainen, joka suostuu treffeille naisen kanssa, jolla on lapsi. Sitten pitäisi löytää aika treffeille kummankin kalenterista ja saada lapselle vielä hoitaja, eli oikeastaan treffit järjestyvät hoitajan aikataulun mukaan. Pelottaa nähdä kaikki tämä vaiva, jos treffit eivät johda mihinkään tai edes herätä mitään tunnetta. Muutamat treffit, joilla olen ollut viimeaikoina, ovat oikeastaan tuntuneet oman ajan hukkaamiselta. Mielummin sen ajan käyttäisi vaikka kauppareissuun yksin tai menisi uimahalliin uimaan. Todellakin ristiriitainen tilanne!

Todella mielellään treffit järjestäisi, jos tietäisi, että kyseiseen ihmiseen kannattaisi satsata ja tietäisi, että molemmilla on sama suunta. Kumpa tätä alun tutustumista ja vaivannäköä ei tarvittaisi! On ihan kamala mennä treffeille ja mahdollisesti katua, että oli vapaa-ajallaan tuntemattoman kanssa treffeillä, kun olisi voinut nähdä tärkeitä ystäviä, joita harvoin pääsee näkemään ilman lasta. Aika vaan on todella tiukassa ja oma aika vähissä näin yksinhuoltajaäitinä. Ja välillä sitä valuu epätoivoon, onko se edes mahdollista, että kaksi ihmistä ihastuvat toisiinsa samaan aikaan ja se johtaa molemmin puoliseen rakastumiseen? Kuulostaa vähintäänkin haastavalta yhtälöltä. Tai toiset siinä tuntuu onnistuvat!

Miten deittailu on muuttunut entiseen? Alla vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin!

Onko deittailu muuttunut lapsen myötä?

Todella paljon, oikeastaan ääripäästä toiseen. Joskus kauan sitten deittailin aika paljonkin. Minusta treffeillä oli kiva käydä. Eikä ne edes aina ollut virallisia treffejä, vaan usein sunnuntaiaamuna aamulenkille mukaan lähti joku mies, jos vaikka kaveri ei ollut päässyt. Enemmän siinä oli mukana rentous ja uusiin ihmisiin tutustuminen spontaanisti. Minulla ei ollut vakavia aikeita, eikä erityisesti halua pariutua. Minusta oli kiehtovaa tavata uusia ihmisiä. Kutsun tätä oman elämäni sinkkuuden kulta-ajaksi.

Raskausaikana deittailin vielä jonkin verran, mutta siitä se on sitten hiipunut. Muutaman vuoden aikana treffit ovat olleet satunnaisia. Lapsi muutti vain minua todella paljon. Haluan elämääni pysyvyyttä ja turvallisuutta. Haluan rakkautta ja sitoutuneisuutta. Haluan jotain vakavaa, enkä jatkuvaa uusien ihmisten tapailua. Haluan sen yhden ihmisen. Lapsen myötä arvot muuttuivat perhekeskeisemmiksi, joten myös se mitä kumppanilta toivoo ja odottaa, muuttui. Toki lapsen myötä on oma ajankäyttö myös muuttunut ja oman ajan arvostus.

Jotta treffit ei tunnu ajan hukkaamiselta, haluan tutustua hyvin, viestitellä ja puhua puhelimessa. Haluan jo tietää toisesta enemmän ennen treffejä. Haluan tietää, että toinenkin on elämänsä kanssa siinä pisteessä, että parisuhde tuntuu hyvältä ajatukselta. Käytän enemmän aikaa tutustumiseen ennen tapaamista ja enemmän aikaa treffien suunnitteluun. Treffeille menee enemmän tosissaan, kuin aiemmin ja sitä haluaa valita tarkemmin ketä lähtee tapaamaan.

Missä miehiä tapaa tai mistä sitä treffiseuraa löytää?

Niinpä, hyvä kysymys! Itse olen hillunut Tinderissä jo vuodesta 2015. Poistanut monta kertaa, päättänyt unohtaa miehet monta kertaa, haukkunut Tinderin pystyyn monta kertaa ja ladannut sen varmasti aivan yhtä monta kertaa takaisin. Se tuntuu ainakin oman ikäisteni keskuudessa olevan edelleen suosituin sovellus. Olen toki myös käyttänyt paljon Suomi 24 Treffit-sivua ja kokeillut milloin mitäkin uutta deittisovellusta. Kuitenkaan niissä ei ole käyttäjiä samalla tapaa kuin Tinderissä.

Itse saan myös Instagramissa treffipyyntöjä ja toisinaan myös sähköpostilla. Uskonkin, että Instagramista voi löytää seuraa, jos tutkii eri avainsanoja sinkkuuden ympäriltä ja sitä kautta voi löytää ihmisiä, joihin herää kiinnostus tutustua. Lisäksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä sinkuille ja yksihuoltajasinkuille. Myös harrastusten kautta varmasti voi tutustua, työn kautta tai ystävien välityksellä. Tai ihan vain menemällä baariin tai terassille näin kesäisin. Olen myös kuullut, että on mahdollista kohdata ihan spontaanisti kahvilan jonossa tai ratikkapysäkillä.

Millä ajalla ehtii deittailla?

Siinäpä vasta pulma! Yöllä? Oli aika mikä tahansa, niin useinhan se on pois lapsen kanssa vietettävästä ajasta, omasta ajasta tai yöunista. Useinhan aikaa löytyy asioille, joilla sitä haluaa löytää. Eli tässä ehkä päästään siihen, että haluaako antaa aikaansa treffailuun? Kuinka paljon sitä kumppania haluaa ja miten paljon on valmis laittamaan aikaansa asian edistämiseksi.  Omalla kohdallani treffit ovat usein iltaisin, niin, että lapsi on menossa tai mennyt nukkumaan, jolloin  aika ei ole häneltä pois esim. päiväkotipäivän jälkeen.

Miten lastenhoito järjestyy treffien ajaksi?

Kun Eemi oli ihan pieni vauva, kävin muutamilla treffeillä niin, että Eemi nukkui vaunuissa. Kävin vaunulenkillä ja jopa kahvilassa. Nykyään en voisi kuvitella meneväni Eemin kanssa treffeille. Ehkä vielä leikkipuistoon tai muualle ulos, mutta tuskin sitäkään kauaa. Minulle on kuitenkin tärkeää, että lapsen turvallisuuden tunne säilyy eikä hänelle esitellä ketä tahansa. Jos haluan treffeille, niin on pyydettävä jotain perheenjäsentä hoitamaan. Myös iltaisin lapsen mentyä nukkumaan on mahdollista tavata, jos ihminen on tuttu ja kotiin kutsuminen tuntuu hyvältä.

Miten miehet suhtautuvat yksinhuoltajuuteen?

Kaikki miehet, joita itse olen tavannut, ovat tienneet lapsesta jo ennakkoon. Eli heille se on jo lähtökohtaisesti ollut ok. Totaaliyksinhuoltajuuteen saatetaan kuitenkin suhtautua vaihtelevasti. Moni kokee helpommaksi, jos olisi myös sitä lapsetonta aikaa, kun lapsi olisi toisella vanhemmalla. En ole kokenut tapaamieni miesten puolesta mitään negatiivista yksinhuoltajuuteen liittyen, mutta oma tunteeni on, että yleisesti yksinhuoltajuuteen suhtaudutaan negatiivisesti. Se varmasti johtuu siitä, että saan todella paljon aiheeseen liittyvää kommenttia blogin kautta. Myös keskustelupalstat netissä antavat olettaa näin. Enkä tietenkään saa Tinderissä mätsejä läheskään niin paljoa, koska kerron lapsesta.

Missä vaiheessa kerrot miehelle lapsesta?

Minä kerron heti. Oikeastaan kaikissa deittisovelluksissa yms. profiilistani tulee ilmi, että minulla on lapsi. Jos tapaisin miehen yhtäkkiä kadulla ja hän kysyisi treffeille, niin varmasti silloinkin kertoisin lapsesta treffien aikana, kun olisi luontevalta tuntuva hetki. Minä en salaile lasta, se on ihana asia elämässäni.

Puhutko treffeillä paljon lapsesta?

En oikeastaan. Ainoastaan silloin, jos vastapuoli kysyy jotain lapseen liittyvää ja niin monesti onkin. Usein myös tulee puhuttua siitä millaista on arki, mistä päivät koostuu, mikä tekee onnelliseksi ja mitä toivoo tulevaisuudelta. Tämän tyylisiin keskusteluihin toki liittyy oma äitiyteni, jota olen voinut sivuta.

Milloin esitellä mies lapselle?

Uskon, että lapsen ikä vaikuttaa tähän asiaan. Tosiaan kuten sanottu, vauvan ja pienen lapsen kanssa ei ole niin väliä omasta mielestäni. Tapaan paljon ystäviänikin, eikä lapsi aina tajua heidänkään päällensä, kun on pieni. Mutta pääasiassa ajattelen, että miehen esittelee lapselle, kun tapailusta on tullut vakavaa ja on halu puolin ja toisin edetä yhdessä. Itse en missään nimessä haluaisi esitellä lapselle pari kertaa vuodessa uutta miesystävääni. Ja sitten vielä olettaa, että lapsi hyväksyy miehen ongelmitta elämäämme. Esittelisin hyvin harkiten ja vasta sitten, kun oikeasti kyse on seurustelusta.

Haluaisitko miehen, jolla ei ole lapsi vai miehen, jolla on?

Ennen lasta halusin miehen, jolla ei ole lapsia. Olisi halunnut, että meidän lapsi on sitten molempien yhteinen lapsi. Tästä syystä ymmärrän hyvin myös miehiä, jotka ajattelee samoin, eikä halua edes tutustua naiseen, jolla on lapsia. Nykyään luonnollisesti, ajatukseni on muuttunut. Jopa hävettää oma kapea ajatteluni aiemmin.

Minusta kumpi vaan on ok! Lapsettoman miehen kanssa kuvittelen voivani olla enemmän ydinperhe, josta kuitenkin edelleen haaveilen. Jos saisimme yhteisiä lapsia, olisi ne tavallaan ensimmäisiä molemmille, minullekin ensimmäisiä yhdessä jonkun kanssa odotettuja. Jos taas miehellä on jo lapsia, hän osaa ottaa lapset huomioon ja hän mahdollisesti tietää ja ymmärtää sen, että lapsi menee edelle ja elämä toteutuu pääasiassa lapsen ehdoilla. Itse tietysti toivon saavani vielä lapsia, joten miehellä, jolla on jo lapsia, ei saisi olla lapsiluku täysi.

Uusioperhe tuntuu ajatuksena uudelta ja pelottavalta. Erityisesti, jos siihen liittyy huonot välit exän kanssa. Lisäksi mietin usein sitä, että miltähän miehestä sitten tuntuisi asua minun ja minun lapseni kanssa. Hän näkisi minun lastani päivittäin ja omiaan pahimmassa tapauksessa paristi kuukaudessa viikonloppujen verran. Ja miltä niistä lapsista tilanne tuntuisi! Nämä voi toki olla turhia huolia.

Mikä on vaikeinta äitinä deittailussa, mikä ihaninta?

Vaikeinta on varmasti motivoitua järjestämään aikaa treffeille ja päästä pois siitä ajattelusta, että treffit ovat oman ajan hukkaamista. Ihaninta on onnistuneet treffit! Vaikkei ne johtaisi mihinkään, niistä tulee hyvä mieli ja ne antavat toivoa.Silloin tajuaa, että ihania miehiä on tuolla olemassa ja minäkin kohtaan vielä sen yhden. Hyvistä treffeistä tulee hyvä mieli, sitä tuntee itsensä viehättäväksi naisena ja tajuaa olevansa muutakin kuin äiti. Tajuaa, että myös ne omat tarpeet on tärkeitä, eikä niitä saisi aina ohittaa laittaen lasta edelle.

Deittailusta, viestittelystä ja soittelusta tulee innostunut ole. On sen hetken aikaa niin ihanaa, että joku kyselee kuulumisia, ajattelee sinua ja laittelee viestejä. Piristää arkea todella paljon!

Ja romantikkona en vain voi lakata toivomasta. En edes epätoivon hetkillä. Usein mietin, että mitenköhän sitten tapaan mieheni, miten asiat mahtavat edetä ja mitenköhän ihanalta sen oikein tyypin kohtaaminen sitten tuntuukaan!

-Iida

KUVAT // Sasa Villa