Tätä ei kannata lukea, jos ei halua kuulla karmeita faktoja synnytykseen liittyen ja sen jäkeiseen elämään. Teksti on nimittäin hyvin alapää painotteinen ja kertoo kaikesta mitä minä en tiennyt ennen synnytystä, vaikka olin mielestäni hyvin valmistautunut. On kuitenkin paljon asioita, joista ei vain kehdata puhua!
Minä repeydyin synnytyksessäni. Kysein heti kätilöltä hädissäni, että tuliko repeämä. Minulle tuli 2. asteen repeytymä, se oli kätilön mukaan pieni ja vaati neljä tikkiä, jotka ommeltiin heti lapsen ja istukan poistumisen jälkeen. Hieman se kirpaisi, mutta melko pieni kipu synnytyksen jälkeen. Tikit kuitenkin tuntuivat ja hieman tuli mietittyä, että kävelenköhän koskaan. Kävipä mielessä sekin, että miltäköhän tämän jälkeen näyttää.
Pissaaminen erityisesti kirveli aivan hirveästi repeämisen takia. Ja sitä jatkui muutaman viikon. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin tuskaisin. Ärsyttävintä oli hygienia ja siitä huolehtiminen. Tikkien takia jokainen vessakäynti vaati alapesun ja uuden siteen vaihtamisen. Koska jälkivuotoni oli niukkaa, tuntui siteiden jatkuva vaihtaminen hirveältä tuhlaukselta erityisesti sairaalassa, jossa siteet olivat valtavia.
Ulostaminenkin oli oma juttunsa. Minä en ulostanut synnytyksessä, mutta vauva teki molempien puolesta. Minä, vauva ja kätilö olimme täynnä vauvan kakkaa. Se tosin vain nauratti! Synnytyksen jälkeen suolen toiminnan palautuminen on aika projekti. Minua siis pelotti aivan hirveästi ulostaa, sillä ajattelin tikkien repeävän siinä samalla, niin kipeää se teki.
Jälkivuoto yllätti kyllä! Minun kohdallani se oli todella niukkaa ja vähäistä, loppui viikossa. Pystyin käyttämään ihan normaaleja siteitä tuon ajan. Näin ei tosiaan kaikilla ole, toiset vuotavat runsaammin, toiset pitkään ja niin edelleen. Jälkivuodossa eniten yllätti sen haju. Se haisi aivan karmealta! Mietin, että loppuuko löyhkä koskaan, miksei kukaan kertonut ja varoittanut?
Kun sitä kuvittelee synnytyksen olevan ohi ja kipujen loppuvan siihen, niin ei. Jälkisupistukset yllättivät aivan täysin. Kun luulee kaiken olevan ohi, palaa supistukset takaisin. Toki ne ovat ns. hyväksi, sillä kohtu supistuu ja palautuu takaisin kokoonsa.
Valepotkuja en myöskään osannut odottaa. Tuntui ihan hassulta, että vauva oli tullut ulos, mutta mahassa tuntui silti joku liikkuvan!
Synnytyksen jälkeen oli kokonaisvaltaisen karmea olo. Oli vaikea edes kääntää ylävartaloaan. Kaikki sisäelimet olivat tietysti yhdeksän kuukautta olleet rytyssä ja nousseet ylöspäin vauvan tieltä ja sitten ne alkoivat taas hakea vanhoja paikkojaan. Sen takia keskivartalossa tuntui kummalta. Minut yllätti myös selkäkipu. Minulle laitettiin spinaalipuudutus, katetri jätettiin selkään, jotta puudutusta voisi lisätä. Ja huh, selkä oli synnytyksen jälkeen pitkään katetrin kohdalta todella kipeä.
Olin kuullut monien sanovan, että synnytys aiheuttaa maailman kovinta kipua. Olin todella kiinnostunut kokemaan, millaista se kovin kipu sitten on. Ja hemmetti, että se oli kamalaa. Olisi vain tehnyt mieli lähteä kotiin sairaalasta ja antaa koko synnytyksen olla, luovuttaa ja lopettaa. Se todella oli kovinta kipua mitä olen koskaan kokenut. Olinpa kuullut sanottavan, että kipu on palkinnon arvoinen. Ja yllätyin siitä, että jokainen näin sanonut oli aivan oikeassa. Aluksi en osannut ajatella niin ja yllätyinkin siitä, miten synnytys järkytti mieleni. Synnytykseni oli fyysisesti todella raskas, mutta myös henkisesti. Minulle tuli synnytyksen jälkeen pelko synnytystä kohtaan. Minulle oli ihan super tärkeää saada käsitellä ja puhua synnytyksestäni. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta moni asia yllätti. Suurin yllätys oli se, ettei synnytys koskaan mene kuten suunnittelee tai mielessään kuvittelee.
-Iida
LUE MYÖS
30 kommenttia
Siis tosiaan se eka kerta ku sulla on kakkahätä synnytyksen jälkeen saa tuskanhien pintaan ja mietit et miten hitossa mä uskallan enää ikinä ponnistaa! Mut siitäkin selvisi. 🙂
Ja mulla esikoisen kanssa avautumisvaihe oli pitkä, mutta ponnistusvaihe meni hetkessä ilman pahoja repeämisiä. Kuopuksen synnytys oli nopeampi, mutta kivuliaampi KOSKA pieni neiti hali päälle oikeaa asentoa aina kun tuli supistus ja näin ollen tuplasi kivun määrän. Mä en rukoillut supistuksen loppua vaan sitä, että lapsi pysyis paikallaan. Ja kun lopulta kätilölle tästä sanoin, niin hän käski mut kontalleen ja sitten pienen pää asettui oikeen asentoon ja kohta pääsinkin ponnistamaan. Ilmotin synnytyksen jälkeen, että tää oli sit vika synnytys mun osalta. 😀 Kuopuksesta selvisin täysin ilman repeämisiä.
Olen ollut tosi onnellinen siitä, että en revennyt, koska toipuminen oli nopeampaa ja sain heti noustua istumaan sängyn reunalle ilman kauheita kipuja. Sääliksi kävi synnärikavereita jotka vaapottivat ja istuivat vaan puolella kankulla!
Ja siis *haki päälleen… eli pyöritti päätään aina supistuksen alkaessa. Teki tosi gutaa.
Eli selvästi oitää paikkansa se, ettei se seuraava synnytys ole samanlainen tai ehkä yhtä kipeä! Mä kuuluin juuri niihin, jotka istui puolella pakaraa hahah 🙂
Valepotkut, mitäää! Enkä ole edes ajatellut tota että miltä tuntuu kun sisäelimet hakee omia paikkojaan. 😀 Jaiks, kuulostaa jotenkin tosi kummalliselta / kammottavalta. 😀
Kohta se on edessä sullakin hehe 😉
Synnytyksestä puhutaan paljon, mutta sen jälkeisistä tapahtumista ei juurikaan, tai siis minkälaista se on äidille, ainoastaan vauvajutuista.
Minulle synnytys meni ”leppoisasti” ja jäi tosi hyvä kokemus. Pahin kipu itselle oli supistusten alku; käynnistyksen ja lapsivesien puhkaisun jälkeen ne alkoivat nopeasti ja olivat samantien 2-3 minuutin välein. Se tunne oli ihan erilainen kuin harjoitussupistukset, ja tuntui hyvin takana, melkeinpä pepussa 😀 . Kun sain ekan puudutuksen niin olo oli euforinen ja mukava, ja sain puudutusta monta annosta.
Itselle tuli yllätyksenä, että lapsivesien puhkaisusta alkaen vuoto jatkuikin koko synnytyksen. Minulla oli runsaasti lapsivettä ja kun kalvot puhkaistiin niin sitä vettä tosiaan tuli ja paljon!
Itse ponnistaminen oli minulle helppo vaihe, ei oikeastaan sattunut. Ainoastaan ne pari viimeistä imukupilla avustettua, ja kyllähän sieltä leikattiin väliliha ja repesin aika paljon. Synnytyksen jälkeen viisi ihmistä pyöri ympärillä ja laittoi tippaa ja ommeltiin jne. Verta meni paljon. Puudutus vaikutti edelleen eikä ompelu tuntunut, ja kun se alkoi tuntua sain lisää lääkettä.
Vauvani joutui suoraan teholle kahdeksi viikoksi, joten omaa toipumista ei ehtinyt paljoa miettiä; keskittyi enemmän vauvaan. Toki toipuminen olikin suht helppoa ja pääsin vähällä. Buranaa ja Panadolia (alapää)kipuihin, jotka kyllä jatkuivat suht pitkään. Hemoglobiini laski 74 jossain kohtaa mutta itse sitä ei oikein huomannut, mieli oli muualla. Sain pari pussia verta ja se lähtikin nousuun kivasti.
Jälkivuoto oli hyvin runsasta ja jatkui noin viisi viikkoa. Sairaalan jättisiteet tosiaan tulivat tarpeeseen! Ovat kyllä varmasti ikävän ja turhan tuntuisia jos vuoto on niukkaa.
Nyt 2,5 kuukautta synnytyksen jälkeen on jo tosi ”normaali” olo. Ihmeellinen tämä ihmiskeho miten se palautuu! Mahakin oli lähtenyt/kohtu supistunut parissa viikossa. Toki muutama extrakilo jäi roikkumaan.
Samaa mieltä, ei juuri puhuta! Ja sama tunne kuin sulla, ihmeellistä miten sitä palautuu! Mulla oli parin viikon jälkeen ihan normaali olo ja tuntui kyllä ihmeelliseltä kaiken jälkeen! Ja sama mullakin muuten tuli yllärinä lapsivesien suhteen! Niitä vaan valu ja valu ja kätilö sanoi, että sitä vielä muodostuu lisää koko ajan!
Näitä juttuja on (näin lastenhankintaa vasta harkitsevana) samaan aikaan jännittävää ja tosi kiinnostavaa lukea! Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Jälkisupistukset ja valepotkut olivat kyllä täysin uutta informaatiota – mutta kuten sanottu, on tietysti normaalia, että vartalo reagoi hakeutuessaan normaaliin olotilaan :–)
Kiitos Hanna <3
Mulle tuli kans ihan yllätyksenä se, että oli niin jyrän alle jääny olo synnytyksen jälkeen. Esikoinen oli iso vauva ja sen jättimahan jäljiltä tuntui, että sisäelimet oli ihan sikinsokin o.O Muistan ku kätilö tuli ehkä tokana päivänä opastamaan vauvan kylvetystä ja olin niin hengästynyt pelkästä seisomisesta, että miehen piti hoidella vauva ja mun vaan keskittyä pysymään pystyssä.
Hoksasiko kukaan muuten sairaalassa neuvoa, että kannattaa laittaa käsisuihku suihkutteleen jo siinä vaiheessa ku pissaa? Sillä säästyy pahemmalta kirvelyltä Ku päästiin kotia, piti kans ostaa kaupan kovinta ja halvinta vessapaperia, koska kaikki pehmeä tarttui tikkeihin 😀
Joo toi kuvasti kuvin olo tilaa, jyrän alle jäänyt! Huh 🙂
sairaalassa kukaan ei tuota hoksattu sanoa, mutta muutaman pissan jälkeen onneksi tuli itse oivallettua haha:)
Siis mun vauva on jo puolivuotias, mut EDELLEEN tuntuu välillä kevyitä valepotkuja! 😀 En ollu kuullu tällasesta aiemmin. Mä synnytin sektiolla joten kuvittelin, et mun alapää on sitten ihan kuin ennenkin. No ei ole! Imetys ja siitä aiheutuva estrogeenitasojen lasku tekee jotain tosi outoa, on ollu hyyyvin herkkinä ja vieraan tuntuisina paikat. Nyt kun kk-kierto palautunut, niin tilanne silläkin sektorilla normalisoitumassa.
Valepotkuja vissiin voi olla vielä pitkää! Haha:)
mulla loppui jälkivuoto nopeasti, kuukautisia vaan odotellessa, apua!
Kyllä kyllä, tutulta kuulostaa 🙂 paitsi jälkivuoto, mä kuulun niihin jotka todellakin vuotaa! Kolmannesta (muistaakseni) niinkin kivasti, että kun vuoto vihdoin muutaman viikon päästä loppui, alkoi kuukautiset. Kyllä muuten voi verenvuoto vituttaa!
Mutta oikeastaan halusin tarttua tuohon pelkoon. Vaikka itselläni on aina mennyt kaikki sillä tavalla hyvin, että ei ole ollut huolta kummankaan hyvinvoinnista, ei ole tarvittu mitään erityisiä toimenpiteitä jne, niin ekan jälkeen oli kyllä sellainen never again -olo ja todella voimakas sellainen. Toisen synnytyksen käynnistyessä olin todella alamaissa ja ahdistunut, koska odotin samanlaista kuin eka. Mutta olin väärässä. Toinen synnytys oli kuin unelma. Hiljainen, kivuton ja melko nopea. Spinaalipuudutus oli parasta ikinä. Kolmas taas oli raju, kivuliain kaikista, lääkkeetön ja nopeasti ohi. Silloin sanoin, että kiitos lapsiluku täynnä. Aika kultasi muistot ja nyt vaalin jokaista ainutlaatuista kokemusta. Silti olen onnellinen, ettei enää tarvitse. Olen nyt kokenut riittävästi sillä saralla 😀
Ihanaa, että jollain muullakin tullut se tunne, ettei kyllä enäö koskaan. Mulla tuli se niin voimakkaasti, että vähän säikähdin itsekin sitä. Mutta tosiaan jokainen synnytys on varmasti niin erilainen eikä seuraava ehkä ole näin kivulias.
Muistan ihan vilpittömästi ja syvästi ihmetelleeni, että miten kenelläkään voi olla enemmän kuin yksi lapsi 😀 luulen, että omissa synnytyksissä eka oli pahin juuri siksi, että se oli eka. Vaikka kolmas oli kivuiltaan ja jälkisupistuksiltaan moninkerroin rankempi, ei siitä jäänyt samanlaista oloa. Kuitenkin suunnilleen tiesi, mitä on odotettavissa. Ja se toki oli ihan hirvittävän nopea, hädin tuskin ehdittiin sairaalaan ja saliin.
Super mielenkiintoista lukea jälkifiiliksiä! Synnytyksestä ei ole kokemusta muuten kuin muiden tarinoiden ja kirjojen kautta, ihanaa että näitä jaetaan yhä enemmän 🙂
Kiitos tosi kiva kuulla!
Tärkeä kirjoitus, kiitos! Ja onnittelut pienokaisesta! 🙂
Annetaanko Suomessa mitään lääkitystä helpottamaan wc:ssä käyntiä? Oon synnyttänyt ulkomailla, 3.asteen repeämä ja sain kunnon lääkityksen ulostamista auttamaan, ei ollut mitään ongelmia!
Mua ärsyttää ehkä eniten tuo ”se on sen arvoista”. On kyllä, mutta siinä hetkessä se ei siltä tunnu, eikä välttämättä vähään aikaan sen jälkeenkään. Itse olin tosi väsynyt ja loppu synnytyksen jälkeen. En ollut synnytyksen loputtua nukkunut 1,5 vuorokauteen, olin synnyttänyt ilman kipulääkitystä ja pahinta oli synnytyksen loppu: istukka kiskaistiin lopulta väkisin kolmen kätilön voimin, menetin paljon verta, odotin tovin leikkaussaliin pääsyä ja operoinnin jälkeen illalla meni taju pari kertaa. Olisin halunnut vaan nukkua enkä hoitaa vauvaa!
Silti: synnytyksestä itsestään ei jäänyt hirveää kammoa, vaan koin sen ihan voimaannuttavana. Kaikkeen sitä kroppa pystyykin!
Kiitos paljon!
Synnytyksen jälkeen saa ns perus särkylääkettä, mutta en kyllä huomannut sen vaikutusta ulostukseen mitenkään.
Ja oot oikeessa, muakin ärsytti tää palkinto asia raskaana ollessa. Ja oli kamala ristiriita, kun ihmiset sanoi, että no palkinto on sen arvoinen ja samaa aikaa ajattelin, etten edes halunnut raskautua siitä sitten sitä palkintoa. Ja synnytyksen jälkeen ei tosiaan ollut heti sellainen oli, mutta nyt onneksi jo! <3
Olet tosi rohkea kun päätit pitää lapsen yksin ja tulet pärjäämään varmasti ihan loistavasti, vaikka helppoa se ei aina olisikaan. Tätä on varmaan kysytty jo miljoona kertaa, mutta aijotko tehdä isyystestiä? Oletko ilmoittanut isäehdokkaille että vauva on syntynyt ja onko kumpikaan ollut halukas tulemaan katsomaan lasta? Niin tai näin, lapsellesi riittää vallan mainiosti yksi hyvä äitikin! 🙂
Iso kiitos! Ihanasti sanottu, samaa mieltä, että yksi rakastava vanhempi riittää. Oikeastaan vastaan kaikkeen kysymääsi huomenna julkaistavassa postauksessa! Joten kannattaa kurkata blogiin silloin!
Tärkeä aihe! Itse nimeäisin samat seikat, muistan hyvin vaikka nuoremman syntymästä on jo kolme vuotta aikaa! Paitsi mulla jälkivuotoa tuli ihan järjettömän paljon ja se kesti viikkotolkulla 😀
Kiva kuulla, että yhdyt näihin! Ja voi ei ??
Siis luon tän uudelleen pari päivää sitten ja mietin KOKO ajan, että miltä se jälkivuoto sitten oikein haisi? 😀
Pystyykö sitä kuvailemaan?
Hahah no jopas! Siis täytyy sanoa, että olen vähän jo unohtanut sen hajun. Mutta kieltämättä siinä oli sellainen ummehtunut vivahde. Ihan kun menkka veri olis ollut huoneenlämmössä suljetussa rasiassa kananmunien kanssa??
tää on niin totta ? vieläkin tätä joudun haistelee ja 1kk synnytyksestä
Apua nyt alkoi jännittää oma lähestyvä synnytys vielä enemmän! Ja siis valepotkuja?? Niistä en oo ikinä kuullutkaan :O mutta hyvä tietää että sellasiakin voi synnytyksen jälkeen tulla
Joo en mäkään ollut kuullut! Sitten synnytyksen jälkeen kun näitä tuli ja sanoin ystäville niin toinen ystävä kertos, että vielä yli vuoden jälkeen oli itse niitä tuntenut. Ja kaikki synnyttäneet tutut ovat näitä tunteneet kun olen uteliaisuuttani kysellyt.
Eipä kukaan asiasta puhunut ennen synnytystä 😀
Nämäkin on taas asioita, jotka menee kaikilla eri tavalla. Oma synnytys oli jopa kivaa ja tekisin sen millon vaan uudestaan (mutta en halua enempää lapsia). Olisin voinut lähteä heti seuraavana päivänä vaikka juoksulenkille. Lastenlääkäri katsoikin kun hullua, kun kyseli miten mä voin, että ihan ku olis kakalla käyny ja elämä ihan normaalia sen jälkeen. Jälkivuoto kyllä oikeesti haisee vanhalle verelle eli sika ällölle 😀