Väsyttää. Ahdistaa. Stressaa.
Vauvan kanssa on tavallaan todella kiireinen. Ja ei ehdi oikein entiseen tapaan tehdä asioita ja se vähän ahdistaa. Ei ehdi pitää kotia samanlailla siistinä ja omia standardeja siivouksen ja kodinhoidon suhteen pitää laskea. Henkisesti asian sisäistäminen ei vain käy niin helposti.
Blogi ja sisällöntuottaminen stressaa ihan valtavasti tällä hetkellä. Tykkään tosi paljon kirjoittaa, mutta en vain ehdi entiseen tapaan. Ja tavallaan sillä ei olisi isosti väliä, jos blogi ei toisi rahaa. Tällä hetkellä olen melko riippuvainen blogin tuomista tuloista tai tällä hetkellä kaikki raha on plussaa. Jos ei kirjoita, ei tule rahaakaan ja sen takia stressaa.
Toinen on sitten kuvat. Jos on tekstejä ja ehtii kirjottaa, tarvitaan vielä kuvia. Ja tästäkin olen saanut itselleni huolen. Tai oikeastaan vähän paniikin. Millaisia kuvia ja kuka ottaa?
Yöllä, kun pitäisi nukkua, mietin blogia. Minulla kestää aika pitkään nukahtaa ja se vähä uni on entistä lyhyempi. Ja aina uuden herätyksen tullen kestää taas nukahtaa. Yöllä se stressi on vielä suurempaa ja silloin päässä ajatukset vain juoksee. Mistä kirjoitan, milloin kirjoitan, mistä teen videon, milloin vauva olisi paikallaan, että voisin kuvata sitä, mitä julkaisen instagramiin? Tippuukohan tukka kohta, kun stressaan, se kun tuntuu ohuemmalta? Niin ja kohta on ne ristiäisetkin! Tähän tyyliin siis.
Ja varmasti väsymyksellä ja katkonaisilla unilla on vielä osuutta asiaan. Väsyneenä kaikki tuntuu monin verroin pahemmalta kuin onkaan. Ja onhan lapsi isompi elämänmuutos, kuin osaa etukäteen ajatella. Tai minä en ainakaan osannut. Ajankäyttö ja elämän prioriteetit muuttuvat kokonaan ja meneehän siinä hetki aikaa sopeutua uuteen. Ennen oli vain minä ja nyt on vauva ja sitten vasta minä.
-Iida
14 kommenttia
<3 Jos kuviamietit, niin mun mielestä suloiset vauvan varpaat on loistava kuvitus mihin tahansa postaukseen ;)
Jos mitään oon kahden lapsen äitinä oppinut, niin jossain vaiheessa se elämä ja ajanhallinta tasaantuu vauvankin kanssa. Asioilla on tapana järjestyä <3
Tsemppiä ja voimia!!!
Ihana kommentti, kiitos! Ihan varmasti tasaantuu ja elämä rytmittyy, kun lapsi kasvaa ja itsekkin tottuu uuteen ja kasvaa!
Usko pois, kyllä se helpottaa! Ensimmäisen vauvan kanssa ahdisti myös aika paljon, kaikki oli uutta ja aika ei riittänyt mihinkään muuhun kuin vauvan hoitamiseen. Mies oli töissä ja muistan odottaneeni aina kuin kuuta nousevaa, milloin hän tulee, että pääsen suihkuun ja saan ehkä tehtyä muutakin. Mutta pikkuhiljaa arki helpottui ja varsinkin vauvan täytettyä 3 kk ja siitä eteenpäin päästiin vähitellen kiinni jonkinlaiseen rutiiniin ja vauvakin alkoi viihtymään itsekseen enemmän. Nyt toisen kanssa olo oli jo alusta alkaen varmempi ja huomaan, että mitä säännöllisempää rutiinia noudatamme nukkumisen ja ruokailujen suhteen, sitä helpompaa se on vauvalle ja muullekin perheelle.
Muista olla lempeä itsellesi, tää on loppujen lopuksi aika lyhyt ajanjakso, vaikka se ei nyt siltä tuntuisikaan. Mä en varmaan nukkunut ekaan vuoteen kunnolla ja pahimpina aikoina nukuin tai koomasin jokaiset päiväunet vauvan kanssa. Kannattaa pyytää rohkeasti hoitoapua ja yrittää nukkua niin paljon kuin mahdollista. Ja yritä myös nauttia tästä ajasta ja tehkää jotain sulle mieluisaa, harvemmin sitä saa olla näin paljon yhdessä vauvan kanssa.
Tosi ihanasti sanottu, kiitos! Juurikin varmasti tämä on enemmän esillä esikoisen kanssa, kun on niin pihalla kaikesta ja kaikki uusi tulee eteen kerralla.
Voimia <3 Blogiasi ja äidiksi tulemistasi on ollut ihana seurata. Kun sisältö kantaa, ei kuvista tarvitse ottaa paineita. Meille riittää kännykkäkuvat varpaista ja ihanasta pörrötukasta. Toivottavasti arki tasoittuu pian. Stressiin ei varmastikaan auta se että joku sanoo ”älä stressaa”, mutta toivon silti, ettet ota paineita blogista 🙂
Kiitos tosi paljon Jasmin! Ja kiitos palautteesta <3 Ihana kuulla, että kännykkäkuvat kelpaa!
Hirmuisesti tsemppiä Ida! Muistan hyvin nuo ajat, ei tuolloin pystynyt juuri mihinkään. Pian sitten kuitenkin alkoi helpottaa, ja homma oli enemmän hanskassa. Ymmärrän postauspaineen (koska rahe), mutta sanoisin, että nyt ei kannata tehdä ylilaatua, vaan ihan semmonen arkikuva + yksi lausekin on oiokein passeli postaus. Fiilaan!
Kiitos superisti Julia, ihana kuulla! Pakko uskoa, että kyllä se tästä hehe 🙂 Ja pakko varmaan vähän madaltaa kriteereitä postauksissa, enemmän arkikuvia ja vähemmän tekstiä!
Älä ota paineita blogista äläkä mistään muustakaan.
Jos mietit kuva-aiheita niin musta on kiva nähdä kuvia ulkoilusta vauvan kanssa, sikäli kun voit ja jaksat ulkoilla syksysäillä. Siitäkään ei kannata ottaa paineita.
Äläkä ryhdy sommittelemaan mitään epärealistisia kuvia vauva-arjesta. <3 Realismi!
Iso kiitos, tuntuu kivalta kuulla, että arkikuvat kelpaa!
Haluan vain sanoa, että yleensä se siitä tasaantuu aika nopeasti, ja jos ei tasaannu, niin siitäkin selviää. Haethan apua ajoissa. Rakkaudella toivottelee yksi yksin sinnitellyt. (No, oli mulla mies tietysti, mutta yksin se piti se tunneli tarpoa. Pitkä ja pimeä tunneli olikin, mutta loppui se lopulta.)
Ja komppaan ylempiä, lyhyt postaus pienen arkisen kuvan kanssa on aivan fine tässä vaiheessa elämää! Sulla on aina niin kauniit ja mietityt kuvat, mutta ethän ota niistä nyt paineita. Tai siitä siisteydestä. Hyvin harvassa on se pikkuvauvakoti jossa pinnat kiiltää ja tavarat on aina paikoillaan, ja se on aivan täysin ookoo.
Hyviä, viisaita, lempeitä kommentteja yllä! Komppaan jokaista 🙂
Ei mitään hätää. <3
Meijän vauva on nyt 4kk ja tuo nukkuminen mulla on helpottanut siitä alusta; nykyään nukahdan heti uudestaan yöllä ja myös päivällä saatan ottaa unet vauvan kanssa, kun taas alkuun valvoin ja päivällä menin ihme kierroksilla. Sitten mun äiti sanoi, että nuku vauvan kanssa samaan aikaan päivällä. Olin vaan, että ei mua väsytä! Pakotti mut sänkyyn ja nukahdin heti :D. Eli koita nukkua päiväunia, ja varmasti säkin totun ajan kanssa nukkumaan uusissa olosuhteissa.
Pikapostaukset vauva-arjesta arkisilla kuvilla on tosi mielenkiintoista. Aikamoista kaaostahan tää on 😀 <3
Voi vitsit! Ulospäin ei kyllä yhtään huomaa, että sun postaustahti olisi merkittävästi vähentynyt: musta tuntuu, että sulta pukkaa koko ajan uutta postausta ja Instassakin on uusia päivityksiä koko ajan! Olen ihaillut huuli pyöreänä sun aktiivisuutta :–)
Mutta totta kai ymmärrän, että sulla on omat ”standardit”, joihin oot tottunut. Olethan silti lempeä itseäsi kohtaan <3 Me lukijat kyllä ymmärretään, että bebe menee nyt kaiken edelle!