Maanantaina esikoinen halusi tehdä minulle ja hänelle aamupalaa. Nostin hänelle tarvikkeet keittiön tasolle. Hän voiteli karjalanpiirakat, kaatoi jugurttia kulhoon ja myslit päälle. Jugurttiannoksissa oli jopa pari mansikkaa pilkottuna. Hän kiikutti astiat pöytään ja kutsui minut sitten syömään. Hän oli iloinen ja ylpeä ja syystäkin!
Miesystävä tuli iltapäivällä töistä ja ehdotti, jos tekisi lettuja meille. Kukapa sellaiseen sanoisi ei? Hän loihti todella hyvää maa-artisokkakeittoa ja sen päälle paistoi letut.
Ihana kotipäivä viikonalkuun!
Tiistaikin kotoiltiin, koska kotona on paras! Vauva nukkuu kotona parhaat päiväunet, joten montaa kertaa viikossa en jaksa lähteä hänen rytmejään rikkomaan. Vauvan päiväunien aikaan pelasimme esikoisen kanssa erilaisia pelejä. Choco-pelissä esikoiseni sai jatkuvasti toukkakuvion ja joutui antamaan jo saamiaan nappuloita pois. Sen sijaan, että hän olisi harmistunut, alkoi häntä oma huono tuurinsa naurattaa. Me nauroimme yhdessä aivan hirveästi. Nauru ruokki naurua ja minulta valui jo vedet silmistä! Että olikin hauska pelihetki.
Iltapäivällä esikoinen laitteli mummille ääniviestiä ja kysyi pääsisikö mummilaan yksin kylään. Niinpä äitini tuli hakemaan hänet päästyään töistä. Esikoinen oli mummilassa pitkälle iltaan ja heillä oli ollut hauskaa yhdessä. He olivat käyneet koirien kanssa lenkillä ja tehneet ruokaa. Illalla kotona esikoinen vielä piirsi kuvan, jossa hän on mummin kanssa koiralenkillä. Heillä on ihanan läheinen suhde ja esikoiselle on todella tärkeää saada välillä mummin jakamatonta huomiota.
Miesystävä oli joutunut ylitöihin oman työvuoronsa päätyttyä ja tuli vasta illalla kotiin. Tein meille molemmille iltapalalautaset sillä aikaa, kun hän oli koiran kanssa lenkillä. Lisäksi tein hänelle jääkaappiin aamupalan valmiiksi seuraavalle päivällä. Hän menisi aikaisin töihin ja söisi vasta siellä aamupalaa.
Keskiviikkona vauvan aamupäiväunien aikana leivoin esikoisen kanssa mustikkamuffinsseja sekä suklaakeksejä. Kun miesystäväni tulisi töistä, meidän olisi esikoisen kanssa tarkoitus lähteä ajamaan Lappeenrannan suunnille ystävien luokse yhdeksi yöksi. Ja viedä tietysti leipomuksemme mukanamme viemisinä. Mies jäisi vauvan kanssa kotiin. Hänellä oli sopivasti vapaapäivä torstaina ja näin ollen hänen oli mahdollista olla vauvan kanssa. En halunnut ottaa vauvaa mukaan, sillä kolmen tunnin ajomatka olisi vähän liikaa vauvalle, joka ei viihdy autossa.
Ystäväni Laura perheineen muutti 1,5 vuotta sitten Lappeenrantaan. Aiemmin olimme nähneet viikottain ja nyt näkemiset olivat luonnollisesti harventuneet. Kävimme viime vuonna Lappeenrannassa kahdesti ja tänä keväänä Laura perheineen kävi meillä. Nyt vuorostamme menimme taas heille. Hauskasti jälleen kaikki jatkui siitä mihin viimeksi jäi, niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin. Hyvä, kun olin autosta noussut, kun esikoinen juoksi trampoliinille Lauran lasten kanssa.
Keskiviikkoillan ja koko torstaipäivän lapset leikkivät keskenään. Oikeasti jo toimeton olo. Siinä me vain istuimme Lauran kanssa ja ihmettelimme, että voiko tälläistä olla. Ihan kuin olisin ollut lomalla, ei vauvaa ja esikoinen puuhaili omiaan.
Torstai-iltapäivällä lähdimme ajamaan kotiin. Oli todella kiva olla esikoisen kanssa kaksin pikku reissulla. Hänen kanssaan matkat meni todella hyvin. Mutta olipa ihana palata myös kotiin! Siellä odotti miesystävän tekemä pizza, jonka hän vetäisi juuri pizzauunista!
Perjantaina otettiin rennosti ja kotoiltiin. Ystäväni Jasmin oli tulossa meille viikonlopuksi. Hän tuli perjantai-iltapäivällä yhdessä miesystävänsä kanssa. Tein meille nuudeliwokkia ja söimme kaikki yhdessä. Jasminin miesystävä lähti illalla ja Jasmin jäi meille olemaan.
Katsoimme leffaa 70 on vain numero ja nauroimme vähän väliä. Olipa todella hauska ja hyvä elokuva. Niin hauska, että vauva heräsi kesken elokuvan katsomisen, enkä saanut häntä jatkamaan unia. Niinpä hän tuli osaksi leffa-iltaa ja menimme sitten yhtä aikaa nukkumaan elokuvan päätyttyä.
Lauantaina teimme yhdessä aamupalaa ja ulkoiltiin omalla pihalla lasten kanssa. Jasmin ottaa koiran lenkitykset aina hoitaakseen, kun tulee meille. Hän kävi lenkillä ja kokkasi vuorostaan meille lounaaksi halloumsalaatia. Ilapäivällä kävimme yhdessä ruokakaupassa ja poikkesimme äidilläni kylässä. Lasten mentyä nukkumaan, menimme saunaan. Vilvoittelimme uudella terassillamme ja teimme jalkakylvyt. Jasmin teki vielä saunan jälkeen sämpylätaikinan aamua varten ja laitoimme sen jäkaappiin yöksi.
Sunnuntaina paistoin sämpylät ja teimme ihanan aamupalan taas. Kävimme Tuusulan Femmatorilla kirppistelemässä ja söimme lounaaksi viikonlopun jämiä jääkaapista ennen kuin Jasmin lähti. Viikonloppu yhdessä oli ollut todella ihana. Jasmin on meille todella tärkeä, minulle kuin isosisko, jota minulla ei ole koskaan ollut ja lapsilleni täti. Sunnuntai-iltana olo olikin taas todella kiitollinen ystävistäni, olihan mennyt viikko ollut ystävien täyteinen! Vaikka olo oli myös todella väsynyt. Ystävien kanssa harvoin tulee mentyä ajoissa nukkumaan, vaan illat venyvät aivan liian myöhälle. Unta ei siis ollut hirveästi kertynyt useampaan päivään. Lapseni kun eivät ymmärrä asiaa yhtään, vaan heräävät kuudelta kuten yleensäkin!
-Iida
