Vauvavuodesta 3/4 kulutettu

1,5K

Yhden vauvavuoden kokemuksella tiesin etukäteen, että aika menee nopeasti. Tiesin, että jotkut päivät, jotkut yöt ja jotkut vaiheet voivat tuntua lohduttoman pitkiltä, mutta loppuen lopuksi kyseessä on lyhyt aika elämästä. Isossa kuvassa vuosi tuntuu hyvin lyhyeltä. Varsinkin myöhemmin katsottuna. Toisella kertaa kaikki tuntuu menneen vieläkin nopeammin. Vauva on jo yhdeksän kuukautta, eikä ole enää kauaa, kun hän täyttää vuoden.

Aluksi ajattelin, että kirjoitan vauvasta joka kuukausi postauksen blogiin, kuten olen tehnyt esikoisen kohdallakin. Ajattelin myös kirjoittavani vauvakirjaa, kuten esikoisesta. Kummallisesti en ole ehtinyt ja aika on tuntunut menneen ohi hujauksessa.

Tietysti aika on kulunut vauhdilla, kun on vauvan lisäksi toinen lapsi, joka on huolehtinut, ettei aika käy tylsäksi. Ja koira, joka on kuin yksi lapsista. Mutta aika on kulunut vauhdilla myös siksi, että vauva on ollut mitä tyytyväisin alusta alkaen. Nämä kuukaudet on olleet ihania.

Jotenkin minulla on ollut sellainen olo, etten kohtaa kertoa miten ihanaa aikaa meillä on ollut. Etten kehtaa kertoa miten ”helppo” vauva on ollut. Miten en ole kokenut itseäni väsyneeksi vauvan takia tai mielialojen erityisesti heittelevän. Miten ei ole ollut itkua ja huutoa, ei mahavaivoja, eikä kummempia huolia. Kummallisella tavalla se hävettää. Olisi helpompi kertoa väsymyksestä, mahavaivoista, itkuista ja vaunujen hytkyttelyistä. Yleisesti vauvavuoden haasteista puhuminen tuntuu olevan hyväksyttävämpää. Vaikka yhtälailla tämäkin puoli on totta. Esikoiseni vauvavuotta varjosi allergiat, joista koitui mahavaivoja, refluksia, iho-ongelmia ja itkuja, joten tiedän myös sen toisen puolen. Nyt mitään vastaavaa ei ole ollut, ei mitään. Tyytyväinen vauva vaikuttaa valtavasti vauvavuoden kokemukseen. Ja toki myös se, ettei toisella kertaa elämä enää muutu samalla tapaa kuin ensimmäisellä kerralla. Sitä tietää jo monenlaista, osaa odottaa monenlaista ja on kasvanut vanhempana, kiitos esikoisen.

Tällä hetkellä meillä asuu 9kk ikäinen ilopilleri, joka hymyillessään paljastaa neljä hammastaan. Hän menee jo kovaa vauhtia joka paikkaan ja on todella kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Vauva nousee istumaan, ryömii ja nousee konttausasentoon ottaen epävarmasti muutaman askeleen eteenpäin. Hän nousee tukea vasten seisomaan ja koittaa kiivetä esimerkiksi sohvalle tai rahille. Hän nostaa jalkaansa ja koittaa vetää itseään ylös. Vauva ei juuri paikallaan viihdy ja hoitotasolla ei ole useampaan kuukauteen voinut vaippaa vaihtaa.

Vauva nauttii, kun ehtii koiran vesikipolle läträämään tai kaatamaan kipon ennen kuin kukaan aikuinen huomaa. Hän tulee kiireesti paikalle, kun näkee tiskikoneen aukeavan ja on valmis auttamaan. Hänestä on kiva tehdä myös aikuisille jekkuja ja irrottaa johtoja seinästä, kun kukaan ei näe. Siinä sitten ihmetellään, kun netti ei toimi. Oikeastaan hän on aina siellä missä hänen ei olisi sopiva olla. Kukkaset ja viherkasvit olemme nostaneet pois ajat sitten. Suurin suru ja pettymys tuleekin, kun koiran kipot nostetaan pois hänen ulottuviltaan tai isoveljen huoneen ovi menee hänen edestään kiinni. Vauvan omat lelut on jälleen todistettu turhiksi. Koirankin lelukori kiinnostaa enemmän kuin oma.

Vauva rakastaa isoveljeä suunnattomasti ja riemastuu aina eniten nähdessään esikoisen. Ihaninta onkin katsoa miten iloiseksi vauva tulee tutuista kasvoista ja osoittaa kiintymystään. Vauva kallistaa päätään halatakseen ja päästää ilon kiljahduksia. Parhaita hetkiä on yleensä aamut, kun hyväntuulisen vauvan nostaa pinnasängystä syliin ja hän painaa pään rintaa vasten, kuin osoittaakseen, että on ihana nähdä. Myös päiväunien jälkeen vauvan katseessa on ihanaa intoa ja hän on riemuissaan, kun hänet nostetaan pois rattaista.

Vauva rakastaa myös kukkuu -leikkiä ja erilaisia yhteisiä hassutteluja sekä hyppyyttelyjä ja ilman heittämistä. Myös keinuminen ja hiekkalaatikolla möyriminen on vauvan mieleen. Vauva nauttii myös vedestä, kylpeminen ja uiminen ovat riemastuttavia tekemisiä. Hän on myös innokas syömään ja nauttii yhteisistä ruokahetkistä. Kesällä marjat on osoittautuneet suureksi herkuksi.

Tämän yhdeksän kuukauden aikana olen huomannut saman, kuten esikoisenkin vauvavuonna. Mielestäni vauvavuosi jakautuu kahteen osaan, aikaan ennen 6kk ikää ja aikaan sen jälkeen. Ja vaikka nyt olenkin nauttinut koko tästä ajasta, on minun mielestäni tämä jälkimmäinen puolisko vauvavuotta tälläkin kertaa mukavampaa aikaa. Tietysti pienen vauvan kanssa on sillä tavalla helppoa, että vauvat nukkuvat paljon ja köllöttelevät paikoillaan. Mitä lähemmäksi vuoden ikää tullaan, sitä vähemmän vauva nukkuu ja sitä vähemmän vauva on paikoillaan. Oikeastaanhan vauvan perässä saa olla koko ajan ja pitää vahtia. Siltikin minusta tämä aika on miellyttävämpää. Enkä ole tästä syystä koskaan ymmärtänyt näitä ”odotas vaan kun” pelotteluja. Minusta oleminen lapsen kanssa paranee vain lapsen kasvaessa.

Minusta on ihanaa, kun isommalla vauvalla on jo selkeää rytmiä unien ja ruokailuiden osalta ja asioita voi ennakoida. Minusta on ihanaa, kun isompi vauva on koko ajan enemmän ja enemmän vuorovaikutuksessa ja kommunikoi. Se antaa niin paljon ja tekee hoivasta paljon mielekkäämpää. Isompi vauva oppii hurjalla vauhdilla uutta ja kehityksen seuraaminen on todella antoisaa. Isomman vauvan kanssa mahdollisuudetkin tuntuvat laajenevan, vauvan kanssa voi puuhailla eri tapaa ja vauva ymmärtää niin paljon ympäristöstä ja läheisistä ihmisistä.

Ihanat yhdeksän kuukautta takana! Nyt tuntuu ihan hassulta, että raskausaikana pelkäsin voiko toista lasta rakastaa kuten ensimmäistä. Mutta kyllä vaan voi! Esikoinen opetti rakastamaan ja toinen opetti, että rakkautta riittää.

-Iida

Kuvat Intohimocreates / Pinja Mitrovitch