Home » Onko pakko hyväksyä itsensä?

Onko pakko hyväksyä itsensä?

by Iida Åfeldt

Olen melkein vuoden haaveillut nyt siitä, että laihtuisin. Ennen laidutusprojektia, joka alkoi juurikin vuosi sitten, halusin laihtua sen klassiset viisi kiloa. Laihdutuksen aikana lihosin niin, ettei enää edes alushousut mahtuneet jalkaan. Päätin lopettaa laihdutuksen ja vain olla, ehkä painokin laskisi, kun siitä ei niin paljoa stressaa. Puhelin itselleni, että olen hyvä näin. Mutta minusta ei tunnu hyvältä, haluan nyt edes olla siinä lähtö tilanteessa! Mitään ei tapahdu ja se kuulkaa ärsyttää. Ja ärsyttää niin paljon, että olen jo pitkän aikaan syönyt siihen ärsytyksen tunteeseen. Ja ollut koko kesän treenaamatta yhtään mitään, jos työpaikkapyöräilyä ei lasketa. Pahinta on oikeastaan se, että en ole liikkunut, mutta en ole myöskään pienentänyt ruokamääriä, vaan syönyt kuten paljon liikkuessa, jolloin luonnollisesti olen saanut enemmän energiaa kuin olen kuluttanut. Puhumattakaan kaikesta lohtusyömisestä!

Oma laiskuus ärsyttää eniten tällä hetkellä, istun sohvalla urheiluvaatteissa ja haaveilen kiinteämmästä kehosta. Siis vain haaveilen, siinä se ongelma on. Istun ja ajattelen asiaa tekemättä mitään. Kuvittelen, että sporttimimmien kuvien katsominen Instagramista laihduttaa varmaan minuakin siinä istuessa. Ja suorastaan valehtelen itselleni sanomalla, että minun tulee hyväksyä itseni ja en vain laihdu, minun kuuluu olla tälläinen. Jos jotain haluaa, niin ei se kyllä näin tule.

Samaa teen myös muiden asioiden suhteen, mm. käsilläseisonnan suhteen. Haaveilen osaavani, mutten ole harjoitellut kuin kaksi kertaa koko vuotena. Nyt olen sitä mieltä, että minun ei tarvitse hyväksyä itseäni näin. Mutta en voi enää vain istua ja odottaa ihmettä, kyllä se on itse tehtävä. Kyllä. Haave pitää pilkkoa viikko ja kuukausi tavoitteisiin. Ja suunnitella treenit etukäteen ja pitää niistä kiinni.

Kolme viikkoa sitten sain kyllä tarpeekseni sohvalla löhötystä. Tajusin, ettei minun tarvitse hyväksyä itseäni näin, jos se ei tunnu oikealta. Suomeen paluun jälkeen kuntosalille meno ahdisti, mutta nyt olen treenannut salilla kolmatta viikkoa. Kirjasin tavoitteet ylös ja suunnittelin treenit kalenteriin. Ehkä ääneen sanominen auttaa, olen vastuussa teille kaikille. Oma haave muuttuu nyt teoksi  ja tässä joka päivällä on väliä.

Mutta nyt tavotteena on

  • käsilläseisonnan oppiminen
  • leuanvetojen tekeminen ilman kumpparia, väh. 2kpl
  • kiinteämpi vatsa
  • voimakkaammat käsivarret

PT Joosua ”Jope” Visurin kanssa on treenit suunniteltu niin, että ne kulkee tavoitteita kohti, leanvetoharjoittelua on kaksi kertaa viikossa ja käsilläseisontaa kerran viikossa muun ohella. Jope suunnitteli mulle myös aika tappavan vatsatreenin, jota en oo vielä kyennyt tekemään kokonaan. Vatsan ja käsivarsien kiinteyttäminen vaatii kyllä osin myös rasvasta eroon pääsemistä, johon sitten laihduttaminen on vastaus. Voi kun sen vaan voisi kohdentaa juuri oikeaan paikkaan! Jonkin verran lisään nyt kävelyä, juoksua ja yritän tehdä edes yhden HIIT-treenin viikossa. Katsotaan mihin tällä asetelmalla pääse. Lisää Joosuasta voit lukea täältä.

-Iida

PS. Kuvissa näkyy melko hyvin reisien toispuoleisuus, vasemmassa reidessä on ”monttu”! Kohta onneksi on oikeassakin samanlainen monttu, että on ees samaa paria!

FullSizeRender.jpg

 

2 kommenttia

jermia 6.9.2016 - 14:20

Saman saamattomuuden ja turhautumisen kanssa itsekin painin ja koittanut laihtua, liikkua, syödä oikein, mutta huomaan toisinaan, etten ole tehnyt asian eteen mitään moneen viikkoon. :/

Vastaa
j_a 7.9.2016 - 11:32

Musta kuulostaa siltä, että tiedät erittäin hyvin mitä pitäisi tehdä, jotta saavutat tavoitteesi, mutta motivaatio sen sijaan puuttuu/vaihtelee. Voisiko olla niin, että tavoitteet ovat ”väärät”? Ja väärällä tarkoitan sitä, että monella tavoitteet eivät ole lähtöisin siitä, mitä itse ihan aidosti oikeasti haluaa ja millaisia arvoja haluaisi oman toiminnan kauttaan toteuttaa. Vaikeasti selitettävä ajatus, mutta ehkä sait kiinni siitä mitä ajan takaa! Jos tämä näkökulma motivaatioon kiinnostaa, suosittelen lukemaan Teemu Ollikaisen kirjan Syö mitä mielesi tekee. Kirjasta saa nimestään huolimatta eväitä muuhunkin kuin painonpudotukseen (olen käyttänyt ko kirjaa paljon työssäni psykologina hyödyksi asiakastyössä).

Vastaa

kommentoi postausta