Pääsimme viettämään joulua vastasyntynyt nyytti sylissä. Kolmas lapseni syntyi sopivasti ennen joulua. Synnytys jouduttiin käynnistämään vauvan kasvun hidastumisen takia. Esikoiseni synnytys käynnistettiin reilu viisi vuotta sitten samasta syystä ja käynnistyksestä jäi kurja kokemus. Tällä kertaa käynnistys oli kuitenkin lempeä ja koko synnytyksestä jäi pääosin hyvä mieli. Sain synnyttää vauvan veteen ja se oli omanlaisensa haaveen täyttyminen. Kerron siitä tarkemmin ihan omassa postauksessaan.
Raskausdiabetekseni takia olimme vauvan kanssa sairaalassa kaksi vuorokautta. Vauvan sokereita mittailtiin tuo aika säännöllisesti. Minulla oli kova koti-ikävä ja osastolla oleminen oli vaikeaa, vaikkei kaksi vuorokautta isossa kuvassa ole aika eikä mikään. Mies oli isompien lasten ja koiran kanssa kotona. Tiesin, ettei heillä ollut mitään hätää ja isovanhemmat olivat myös apuna.
Oli ihana päästä kotiin neljän sairaalassa vietetyn päivän jälkeen. Oli ihana nähdä lapset ja päästä nukkumaan omaan sänkyyn! Oli ihana päästä valmistelemaan joulua ja jännittämään yhdessä esikoisen kanssa viimeisiä kalenteriluukkuja. Onneksi voin todella hyvin synnytyksen jälkeen ja pääsin hyvin liikkeelle.
Koko joulukuu oli mennyt vauvan syntymää odottaen. Ajatukset olivat olleet niin vauvassa, että olin jo ehtinyt unohtaa joulun. Joulu tuntui tulleen aivan yhtäkkiä. ”Ainiin nythän on joulu”, ajattelin moneen otteeseen. Onneksi esikoinen piti minut ajantasalla ja jaksoi muistuttaa joulusta.
Ensimmäinen joulumme viisihenkisenä perheenä omassa kodissa oli todella ihana. Heräsimme aikaisin aattoaamuna, katselimme lastenohjelmia ja söimme aamupalaa. Ilmassa oli sellaista ihanaa intoa ja jännitystä. Kävimme esikoisen kanssa ulkoilemassa ja teimme vähän lumitöitä ennen aamusaunaa. Lounaaksi söimme riisipuuroa ja katsoimme Lumiukkoa. Sivussa laitettiin taaperoa päiväunille, syötettiin vauvaa, käytettiin koiraa lenkillä ja tehtiin viimeisiä jouluruokia. Iltapäivällä syötiin jouluateria ja miehen perhettä tuli meille syömään. Mies oli tehnyt itse graavattua lohta ja siikaa, sienisalaattia, skagenia, hanhenrintaa ja laatikoita. Jälkiruokana oli miehen tekemiä creme brulee -vanukkaita, juustotarjotin ja minun tekemää unelmatorttua. Minun perheeni osallistui jälkiruoalle mukaan. Syömisten jälkeen meille tuli ensimmäistä kertaa joulupukki vierailulle. Se oli iloa tuova ohjelmanumero, josta jäi hyvä mieli. Ilta menikin sitten lahjoja ihmetellessä. Nukkumaan käytiin väsyneinä, mutta onnellisina. Joulun järjestäminen pienten lasten ja vauvan kanssa oli melko raskas rupeama, mutta kyllä se oli sen arvoista. Oltiin erityisen onnellisina lasten onnesta. Aaton jälkeiset päivät vain ollimme ja lepäsimme. Olen notkunut yökkärissä vuorokauden ympäri ja nukkunut päiväunia vuorotellen miehen kanssa. Ihanaa, että olemme voineet olla näin.
Vauva on vienyt täysin mukanaan ja on ihana elää täällä vauvakuplassa. Hän on ollut tähän asti hyvin helppohoitoinen, nukkunut ja syönyt tasaiseen tahtiin. Toki ihan kuplautumaan ei pääse, siitä pitävät kyllä esikoinen ja keskimmäinen huolen. Miten helpolla sitä pääsisikään, jos olisi pelkkä vauva. Siksi ihanin hetki onkin iltaisin, kun talo hiljenee ja saa rauhassa vallata sohvan vauvan kanssa. Halkean onnesta joka kerta kuin katson vauvaa. Hän on niin ihana. Hän on niin pieni! Kaikki pienimmätkin vaatteet on suuria! Ja samalla hän on niin valmis ihminen. Miten tuollainen voi tulla jostain soluista ja kasvaa täysin valmiiksi ihmiseksi kohdussa, minun mahani sisällä? Miten se voi olla mahdollista? Ja miten on mahdollista, että hän on niin avuton ja täysin riippuvainen saamastaan hoivasta? Niin valmis ja kuitenkaan ei valmis ollenkaan! Ja miten hän voi olla juuri saapunut ja silti tuntua jo olleen perheessä aina.
Minusta on ihana vain katsella vauvaa. Voisin tehdä sitä ja kadottaa ajantajun. Ne ilmeet, ne liikkeet, ne pienet kädet ja varpaat. Voi miten nopeasti kaiken tuon unohtaa. Vauvat kasvavat aivan liian nopeasti. Kunpa kaiken tämän voisi jotenkin tallettaa ja päästä tähän hetkeen käsiksi aina uudelleen.
Nyt nautimme vielä olostamme täällä kuplassa. Mies jäi heti vauvan synnyttyä vanhempainvapaille ja palaa töihin vasta tammikuun puolessa välissä. Myös esikoinen on ollut kotona vauvan syntymästä ja jatkaa lomailua tammikuun puoleen väliin. Hän jatkaa sitten taas varhaiskasvatuksessa kolmena päivänä viikossa kuten tähänkin asti. Itse olen kotona vauvan ja taaperon kanssa.
-Iida
