Raskauden toinen kolmannes

1,9K

TOINEN KOLMANNES VAIHTUU

Tästä voit lukea ensimmäisestä kolmanneksesta!

Kaikissa raskauksissa ensimmäinen kolmannes on tuntunut pitkältä ja sisältänyt paljon jännityksen sekaisia tunteita sekä odottelua. Jotenkin sitä huokaisee, kun toinen kolmas alkaa. Kriittisimmät viikot ovat takana ja raskaus alkaa tuntua konkreettisemmalta, varmemmalta ja todellisemmalta. Toinen kolmannes tuo usein helpotusta alkuraskauden oireisiin. Toisen kolmanneksen aikana maha kasvaa ja vauvan liikkeet alkaa tuntua. Kuitenkin niin, ettei mahan kasvu vielä haittaa muuta elämää eikä vaikeuta liikkumista.

Tässä raskaudessa aloin tuntea vauvan liikkeitä vasta lähempänä raskauden puoliväliä. Voi toki olla, että niitä tuntui aiemminkin, mutten kahden lapsen touhuilta ehtinyt niitä sitten huomata. Ensimmäisessä raskaudessa istukka oli edessä ja liikkeet alkoivat tuntua myöhään. Toisessa raskaudessa istukka oli takana ja aloin tuntea hentoja liikkeitä jo hyvin aikaisin. Olin varma, että tässä kolmannessa raskaudessa istukka on sijoittunut myös eteen, kun liikkeitä ei juuri tuntunut. Rakenneultrassa paljastui kuitenkin, että istukka on takana. Jostain syystä sitten liikkeet alkoivat tuntua vasta myöhemmin, eikä niitä silloinkaan ollut mahdollista tuntea mahan päältä.

Toinen kolmannes yleensä on yleensä sitä raskauden parasta aikaa ja olen kahdesti kokenutkin näin! Tällä kertaa en kuitenkaan kokenut. Olin valtavan väsynyt läpi toisen kolmanneksen, vaikka vointi muuten olikin hyvä kaiken aikaa. Oli vaikea erottaa onko kyseessä nyt normaalia raskauteen kuuluvaa väsymystä vai onko tässä jotain muuta. Lopulta väsymystä selitti raudanpuute ja raskausdiabetes.

RAKENNEULTRA

Koko tämä raskaus on ollut alusta asti aivan erilainen kuin kaksi edellistä raskauttani. Tällä kertaa en kokenut pahoinvointia ollenkaan ja mieliteot olivat aivan toisen tyyppisiä kuin aiemmissa raskauksissa. Erojen takia meillä oli miehen kanssa vahva tunne siitä, että meille tulisi tyttövauva. Pääsimme rakenneultraan raskausviikolla 20, eli aikalailla raskauden puolivälissä. Ultrassa palajastui, että odotamme perheeseen kolmatta poikaa. Ensireaktiona aloimme nauramaan. Jotenkin tuntui ihan uskomattomalta, että saisin kolmannen pojan ja tuntemukseni olivat olleet niin väärässä.

Lähdimme rakenneultrasta hyvillä mielin kotiin. Vaikka rakenneultrassa usein korostuu vauvan sukupuoli, on se oikeastaan aika pieni asia loppuviimein. Me lähdimme hyvillä mielin kotiin, sillä kaikki oli siinä kohtaa normaalisti eikä mitään poikkeavaa ja jatkotutkimuksia vaativaa löytynyt. Muistan ensimmäisen raskauden, jossa en osannut edes ajatella, että jokin voisi mennä vikaan. Muissa raskauksissa sitä on ollut tietoisempi raskauden kulusta ja tietoisempi siitä kuinka haurasta kaikki voi olla. Sen myötä mukaan on tullut enemmän pelkoa ja huolta. Rakenneultrassa huoli ei poistunut, mutta hälveni huomattavasti.

Niinpä me kävimme rakenneultran jälkeen ostamassa useampia leivoksia mukaan ja kotona herkuttelimme miehen vanhempien kanssa, jotka olivat olleet hoitamassa esikoista ja tulevaa keskimmäistä ultran ajan. Jaoimme koko perheelle tiedon vauvan sukupuolesta ja iloitsimme siitä yhdessä. Se konkretisoi odotusta ja toi vauvan jotenkin todellisemmaksi. Aloimme myös keskenämme puhutella vauvaa hänen mahdollisella nimellä, jonka olimme miettineet valmiiksi.

RASKAUSDIABETES

Raskausviikolla 24 kävin sokerirasituksessa. Olin käynyt sokerirasituksessa kerran ensimmäisessä raskaudessa ja kerran myös toisessa raskaudessa. Molemmilla kerroilla testi oli minulle helppo. Minulle ei tullut huono olo, eikä sokeriliuoksen juominen tuntunut epämiellyttävältä. Kummallakin kerralla myös testin arvot olivat normaalit. Tällä kolmannellakin kerralla testi meni kivuttomasti ja aika kului nopeasti puhelinta selaten.

Olin sokerirasituksessa sillä asenteella, ettei tässä tälläkään kertaa varmasti mitään poikkeavaa ole. Yllätyin todella saadessani testin tulokset ja diagnoosiksi raskausdiabeteksen. Paastoverensokerini oli 5,3 mmol/l, verensokeri tunnin kuluttua kokeen alusta oli 9,5 mmol/l ja kahden tunnin kuluttua kokeen alusta 7,9 mmol/l. Näistä ainoa poikkeava arvo oli paastoarvo. Jos paastoarvo on 5,3 mmol/l tai enemmän, on diagnoosina raskaudiabetes. Tämä tuntui itsestäni todella väärältä ja koin aluksi suurta harmia koko asiasta. Yllätyin tunteiden kirjosta, jonka diagnoosi aiheutti. Jollain tavalla hävetti koko radi ja koin ihmeellisellä tavalla olevani pettynyt itseeni. Aloin heti murehtia radin vaikutusta synnytystapaan ja synnytyksen kulkuun. Itkin jo etukäteen, ettei polikliininen kotiutuminen olisi mahdollinen, vaan vauvan synnyttyä olisi jäätävä sairaalaan ainakin vuorokaudeksi , ellei jopa kahdeksi, seuraamaan vauvan verensokereita. Murehdin etukäteen ihan turhia ja yleinen mieliala oli melko matala.

Sain neuvolasta oman verensokerimittarin ja ohjeet kotiseurantaan. Kotona arvot olivat normaaleita, eikä johtanut toimenpiteisiin. Sain ohjeeksi jatkaa sokerien mittailua kotona ja olla yhteydessä neuvolaan, jos arvoissa tapahtuu poikkeavaa. Olo radin kanssa alkoi helpottaa ja mittailu tuli osaksi arkea. Tajusin, ettei tämä nyt niin paha juttu ole, tästä selvitään ja oikeasti tässähän vain halutaan parasta vauvalle. Toisen kolmanneksen aikana ruokavaliota ei juurikaan tarvinnut muokata radin takia. Riitti, että kiinnitin huomiota säännölliseen syömiseen. Ruokavälit eivät saaneet venyä liian pitkiksi, kuten minulle oli monesti tapana käydä. Mieli alkoi kirkastua ja ilokseni huomasin, ettei elämä diagnoosin jälkeen juurikaan muuttunut tai ei ollenkaan niin paljoa mitä ehdin mielessäni maalailla. Todellisuudessa en olisi voinut diagnoosille mitään, eikä se tehnyt minusta huonompaa odottajaa kuin jostain toisesta.

RAUTAINFUUSIO

Koko raskauden kestänyt väsymys ei vain ottanut loppuakseen. Tuntui, että väsymys vain pahenee raskauden edetessä. Samaan aikaan raskausdiabeteksen kanssa selvisi, että ferritiinini oli 4. Olin saanut lähetteen neuvolasta ferritiiniarvon mittaamiseksi, sillä edellisestä raskaudestani oli niin vähän aikaa. Käytännössä minulla ei ollut varastorautaa ollenkaan ja kärsin raudanpuutteesta. Eipä siis ihme, että koin suurta väsymystä. Lisänä tietysti raskausdiabetes, joka sekin voi väsyttää. Hemoglobiinini oli kuitenkin 128 g/l, eli aivan liian hyvä, jotta olisin päässyt neuvolan kautta rautainfuusioon. Hemoglobiinin olisi pitänyt olla alle 110 g/l, jotta sellaista olisi voitu miettiä. Sain ohjeeksi tuplata suun kautta nautittavan raudan määrän.

Päädyin kuitenkin hakeutumaan yksityiselle terveysasemalle infuusioon. Minulla tuli vain raja vastaan. En jaksanut olla enää väsynyt. En selvinnyt yhdestäkään päivästä ilman päiväunia ja siltikin olin väsynyt. Minua hengästytti pienikin rasitus, kynnet lohkesi ja hiukset tippui päästä. Tiesin, ettei tilanne tulisi parantumaan pelkästään suun kautta nautittavalla raudalla. Oikeastaan olin jo esikoisen raskaudesta asti kärsinyt raudanpuutteesta, muttei rauta-arvoni koskaan ollut ollut näin alhainen. Korkeimmillaan se on viiden vuoden aikana ollut 30 µg/l ja sekin on matala.

Pääsin infuusioon raskausviikolla 27. Infuusiossa kaikki meni hyvin ja se oli nopea toimenpide. En saanut mitään oireita edes myöhemmin, vaikka flunssaoireet ovat hyvin tyypillisiä infuusion jälkeen. Infuusion vaikutukseen menee muutamasta viikosta kuukauteen, sillä rauta muodostuu luuytimessä ja se vie aikaa. Vasta kuukauden jälkeen oikeasti aloin huomata olossani selkeän eron. Ihan ensimmäisenä päiväunet jäivät pois, en enää torkahdellut minne sattuu, vaan jaksoin yöunilla koko päivän. Yleinen vireystaso ja mielialakin kokivat positiivisen muutoksen. Aloin tuntea olevani enemmän oma itseni.

Rh D POSITIIVINEN VAUVA

Jossain kohtaa tätä raskautta tuntui, että onpas paljon kaikkea samaan aikaan, kun sain kuulla odottavani jälleen veriryhmältään Rh D positiivista vauvaa. Oma veriryhmäni on Rh D negatiivinen, joka tuo omat haasteet silloin, jos vauva on positiivinen. Tilanne ei toki ollut uusi, vaan näin on ollut joka raskaudessa.

Sain neuvolassa anti-D -suojauksen. Suojaus annetaan, sillä Rh D negatiivinen äiti voi alkaa muodostaa vasta-aineita lapsen Rh D positiivisia punasoluja vastaan. Se voi aiheuttaa vauvan hemolyyttisen taudin. Hemolyyttisen taudin vaikeimmat muodot voivat hoitamattomina aiheuttavat sikiön tai vastasyntyneen kuoleman tai neurologisen vammautumisen. Suojaus estää äidin vasta-aineiden muodostumisen poistamalla sikiön punasolut äidin verenkierrosta ennen kuin äidin puolustusjärjestelmä ehtii reagoida niihin. Toisin sanoen Rh D negatiivisen äidin elimistö alkaa pitää Rh D positiivista vauvaa vieraana ja pyrkii reagoimaan siihen, sillä veriryhmätekjä on on peritty isältä/mieheltä ja on äidin elimistölle vieras. Mielenkiintoista on se, että tämä tosiaan koskee vain negatiivisen veriryhmän omaavia äitejä, eikä sitten taas toisin päin! Toinen suojaus annetaan enintään 72 tunnin kuluttua synnytyksestä.

Paremmalla voinnilla onneksi kohti raskauden viimeistä kolmannesta! Jonka alku oli kyllä tämän raskauden parasta aikaa!

-Iida

KUVAT: Pinja Mitrovitch